Täällä reissussakin olen jatkanut aikaisia aamuheräämisiä! Kylpylähotellissa ollessa pojat sairastuivat flunssaan ja vaikka olivat aika levottomia molempina öinä, niin heräilin silti tosi aikaisin. Ensimmäisenä aamuna en nukkunut enää neljän jälkeen. Päiväunillekaan en meinannut saada itseäni rauhoittumaan. Sama toistui poikien mummolassa. Heräsin sielläkin klo 04.00. Silloin tosin olin mennyt nukkumaan jo kympiltä, joten olihan siinä kerennyt saada unta sen kuusi tuntia. Ihme energiavirtaus. Onkohan muilla raskaana olleilla ollut samoja oireita?
 |
| Herätys klo neljä! |
 |
| Kerkeääpähän vaikka meikata |
 |
| Raskaus- you never know! |
Nautin kyllä täysin nyt tästä vaiheesta, niin kauan kun sitä kestää. Alkuraskaus oli nimittäin tosi raskas. Olin ihan mega väsynyt. En meinannut jaksaa mitään tehdä. Olisin halunnut vain maata sohvalla, mutta se ei oikein onnistu näiden kahden vilkkaan taaperopojan kanssa. Eikä siitä sohvalla loikoilusta mitään apua muutenkaan tuntunut olevan, niinä kertoina kun sitä pääsin harrastamaan. Jotenkin sitä vaan oli totaalisen väsynyt.
Raahauduin toisinaan ihan zombiena ulos, kun pojat muuten hyppivät sisällä seinille ja istuin hiekkalaatikon reunalla ihan raatona. Tuntui, että hyvä että jaksaa edes puhua tai omaa kättäänsä nostaa. Aloin todella ymmärtää, että sairasloman hakeminen raskausajan väsymykseen voi oikeasti olla mahdollista! Miten sellaisessa olotilassa voisi mitään järkevää tehdä. Toisinaan pakotin itseni salille ja ajattelin, että se piristäisi. Joskus se piristi, joskus ei todellakaan. Ei siinä auttanut kuin mennä aikaisin nukkumaan ja vain mennä siitä vaiheesta läpi. Päiväunet kyllä kotiäitinä on luksusta, varsinkin kun minulla ei yleensä ole ikinä mitään ongelmaa nukahtamisen suhteen. Joskus siinäkin kävi niin, että minä kerkesin torkkua jo ennen poikien nukahtamista. Onneksi havahduin kuitenkin jos jompikumpi päätti lähteä sängystä jonnekin hiippailemaan.
Raahauduin toisinaan ihan zombiena ulos, kun pojat muuten hyppivät sisällä seinille ja istuin hiekkalaatikon reunalla ihan raatona. Tuntui, että hyvä että jaksaa edes puhua tai omaa kättäänsä nostaa. Aloin todella ymmärtää, että sairasloman hakeminen raskausajan väsymykseen voi oikeasti olla mahdollista! Miten sellaisessa olotilassa voisi mitään järkevää tehdä. Toisinaan pakotin itseni salille ja ajattelin, että se piristäisi. Joskus se piristi, joskus ei todellakaan. Ei siinä auttanut kuin mennä aikaisin nukkumaan ja vain mennä siitä vaiheesta läpi. Päiväunet kyllä kotiäitinä on luksusta, varsinkin kun minulla ei yleensä ole ikinä mitään ongelmaa nukahtamisen suhteen. Joskus siinäkin kävi niin, että minä kerkesin torkkua jo ennen poikien nukahtamista. Onneksi havahduin kuitenkin jos jompikumpi päätti lähteä sängystä jonnekin hiippailemaan.
Pahoinvointia oli myös enemmän kuin aikaisemmissa raskauksissa. Onneksi tosin en ole ikinä raskauksissa oikeastaan oksentanut. Kerran nyt tässä raskaudessa näin kävi, kun join teetä tyhjään vatsaan! Ihme juttu, että kahvi pysyi sisällä, mutta tee ei.. Kahvinjuonnin tosin nyt keväällä lopetin. Vatsataudin sairastamisen jälkeen päätin, että nyt se sai loppua. En olisi joskus ikinä uskonut, että minä kahvin ystävä, jolle aamukahvi varsinkin on ollut aina niin pyhä ja tärkeä juttu, tulen tällaiseen päätökseen. Ajatuksena on, etten kahvia enää juo raskauden loputtuakaan. Katsotaan josko tässä päätöksessä pysyisin, vaikka kahvi edelleen on yksi maailman ihanimmista tuoksuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti