Siitä on yli kolme vuotta, kun olen ollut työelämässä! Ups. Kotiäitiys on vienyt mennessään. Nyt vielä kolmas lapsi tulossa, enkä tiedä tuleeko nyt sitten tähän väliinkään, ennen vauvan syntymää yhtään työssäolopäivää.
No okei, oon mä pari kirjoitushommaa tehnyt. Projektihakemuksia yhdistykselle, mutta ei niitä lasketa "oikeiksi töiksi", vaikka palkkaa sainkin, koska olen tehnyt ne kotoa käsin. Mökkihöperönä gollegehousut jalassa. ;)
Ai niin ja olenhan myös käynyt skypekeskusteluja erään israelilaisen professorin kanssa tuotaisiinko Suomeen heidän työmuotonsa, jolla autetaan ihmisiä löytämään potentiaalinsa ja lahjansa. Siinä keskustelussa kyllä piti olla skarppina, mutta senkin hoidin meidän makuuhuoneen nurkassa lattialla, eli ei sitäkään voi oikeaksi työhommaksi sanoa, varsinkaan kun ei siitä mitään palkkaa saanut. Palkkaa ei myöskään siitä tullut, kun olin seurakunnassa puhumassa. Tämä oli silloin kun olimme juuri tulleet Jenkeistä. Tämä nyt kuitenkin minun mielessäni lasketaan jonkinlaiseksi hommaksi, koska se oli kodin ulkopuolella. Ja siinä mielessä vaikutti positiivisesti mökkihöperöitymättömyyttäni. Aikaisemmin on näitä seurakunta hommia tullut tehtyä, mutta nykyisin ei juurikaan. En jotenkin kaipaa edes sitä tällä hetkellä, vaikka tiedän, että jossain vaiheessa tulen sitä taas tekemään ja tykkään siitä. Sitten kun on sen aika. Nyt on aika olla kotona gollegehousut jalassa ;) No ei ihan näin kuiteskaan. Seuraava blogipostaukseni tuleekin itseasiassa käsittelemään tätä kotiäitiyden outfittiä, että ei sen tarttis olla niitä verkkareita ja rumia hiuksia..
Niin ja on tässä pari muutakin kodin ulkopuolista kivaa juttua ollut. Kerran olin mukana tekemässä Sinä olet kaunis- keskusteluohjelmaa. Meidät meikattiin nätiksi ja hiukset kiharrettiin. Siinä sitten keskustelimme kauneudesta. Nämä kaksi keskusteluohjelmaa löytyy You Tubesta varmaan Sinä olet kaunis nimellä. Toinen kiva homma oli, kun olin tekemässä lyhyttä mainos"elokuvaa" Suomenlinnassa. Sain olla toisena pääesiintyjistä, vaikka minulla ei ole mitään varsinaista näyttelijän kokemusta, ellei koulun joulujuhlia lasketa :D Näissä molemmissa oli mega hauskaa! Tykkään olla esillä, vaikka se on aina valtava kuoleman paikka. Helpompi olisi olla tekemättä, mutta sitten kun on ylittänyt itsensä ja uskaltautunut niin tunne on ihan valtava. Mutta ei näitäkään voi oikein työssäolemiseksi laskea. :) Vaikka freesiä piristystä kotiarkeen.
 |
| Sinä olet kaunis -kuvaukset |
 |
| Mainoskuvaus |
 |
| Mainoskuvausmaski |
Yhdessä ihan oikeassa työhaastattelussa kuitenkin olen käynyt, ja itseasiassa sainkin paikan. Minulle iski tästä kylläkin valtava ahdistus ja kun rukoilimme, niin koimme, ettei se ole nyt minua varten, vaan jatkan kotona lasten kanssa. Tämä oli nyt viime vuoden helmikuussa. Olen jälkikäteen huomannutkin, että näin oli parempi. Koko viime kevät meni pitkälti sairastaessa. Pojilla oli milloin mikäkin flunssa ja myös me Jukkiksen kanssa sairastimme talviflunssia pitkän kaavan mukaan. Muutenkin olisi ollut liian rankkaa kaikille jos olisin vielä ravannut töissä.
Sitä ennen olin laittanut edellisen vuoden keväällä työhakemuksen kansanedustajan avustajaksi. Silloin puolestaan näin unen, joka selkeästi puhui siitä, että vaikka minulla on kovia työhaluja, niin en pysty sitä "hevosta" hallitsemaan, vaan se veisi minut mennessään ja siinä tapauksessa lapset kärsisivät. Tähän avustajan tehtävään ei sitten ikinä edes tullut soittoa haastatteluun, joten siitä oli helppo kieltäytyä. Vaikka meille on selkeästi ollut, että minua ei ole johdatettu töihin, niin en missään nimessä tässä puhu siitä, että niin pitäisi olla. Perheitä ja tilanteita on niin erilaisia ja työpaikkoja sekä persoonia myös, etten mitenkään jaksa uskoa, että kaikille samanlainen tie on paras tie. Näin meitä on tähän asti johdatettu ja voi olla, että työt kutsuvat kolmannen lapsen syntymän jälkeen nopeammin, kuin mitä näiden kahden kanssa on ollut.
Nyt kesällä olen jonkun verran katsastellut työtarjontaa, että löytyisikö sieltä jotain mikä sytyttäisi ja sopisi meidän lapsiperhe-opiskelijaisä arkeen, jossa lapsenhoitomummolat sijaitsevat 500 km päässä. Jos minulla olisi joku vakituinen työ mihin palata, niin olisin sinne varmasti jo kesän aikana palannut. Mikäs siinä olisi tehdä muutama kuukausi keikkaa ja saada vähän extrarahaa ja jäädä kohta uudelleen äitiyslomalle. Sitähän olisi varmasti mielikin virkeämpänä kun saisi muutakin ajateltavaa. Nyt kun ei ole mihin palata, niin huomaan, että kynnys hakeutua uuteen hommaan on korkeampi. Pitäisi jaksaa perehtyä uuteen juttuun ja uusiin työkavereihin. Jotenkin sitä ei oikein jaksa. Olen myös odottanut edes jonkinlaista innostusta työtehtävään, ennen kuin laitan hakemuksen sisään. Huomaan, että moni aikaisempi homma, mitä olen tehnyt, ei tällä hetkellä oikein nappase. Kouluttautumista olen enemmänkin nyt sitten miettinyt. Tämä koulutus, mitä olen miettinyt kestäisi työnohessa suoritettuna 3,5 vuotta ja nyt kun meillä on mietinnässä sekin vaihtoehto, että kunhan Jukkis on saanut opintonsa pakettiin, niin jospa lähtisimmekin vielä ulkomaille, niin ei minun siinä tapauksessa kannata sitouttaa itseäni näin pitkään koulutukseen. Olen siis antanut tämänkin asian odottaa. Kai ne asiat tästä selkiytyy, eikä toivonmukaan rahapula aivan totaalisesti meitä kohtaa :)
 |
| Kissa nauttii elämästä |
"Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme.. Mistä saamme vaatteet.. Teidän Taivaallinen Isänne tietää kyllä, että tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaiki tämäkin.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti