Kulahtanut kotiäiti vai kodin kaunotar- se on sun valinta!

Lupasin viime postauksessa kirjoittaa seuraavaksi kotiäidin outfitistä. Jotain ajatuksia nyt siis siitä.

"Ei silloin ole se tärkein juttu, onko äiti meikannut tai onko äitin vatsalihakset palautuneet. Silloin on aika keskittyä vauvaan ja hääriä sen ympärillä unohtaen hetkeksi itsensä. Mutta huom. hetkeksi!"

Muistan kuinka Eelistä odottaessani juttelin nuoremman siskoni kanssa ja sanoin, etten halua minusta tulevan sellaista äitiä, joka ei enää huolehdi itsestään. Sitten Eelis syntyi ja mikä järkytys oli, ettei aikaa riittänyt mihinkään. Hyvä, että kerkesit suihkussa käydä tai syödä. En olisi varmaan syönytkään, ellei Jukkis olisi pitänyt silloin minusta niin hyvää huolta. Muistan kuinka hän teki herkullisia salaatteja ja kantoi voileipiä sohvalle, minun imettäessä. Tämä "kiire" yllätti meidät molemmat täysin. Luulin, että vauvat vain nukkuvat, mutta nehän vain syövät! Ovat tissillä kokoajan ja sitten siihen päälle kaikki muu hoito. Olihan sitä jossain ihme hormonimyrskyssä itsekin, ettei varmaan sen takia osannut mitään muuta kuin vauvaa ajatella. Ja näin sen kuuluu ollakin. Se on ihanaa. Ei silloin ole se tärkein juttu, onko äiti meikannut tai onko äitin vatsalihakset palautuneet. Silloin on aika keskittyä vauvaan ja hääriä sen ympärillä unohtaen hetkeksi itsensä. Mutta huom. hetkeksi! Tämän vaiheen ei ole tarkoitus jäädä päälle ;)

"Enkä tarkoita nyt, että kaikkien pitäisi meikata ja kähertää hiuksia sekä hippastella kotona hameessa ja korkkareissa, mutta että näyttäisi kauniilta, edes siedettävältä itseltään. "

Ruoantekoon

Enkä tarkoita nyt, että kaikkien pitäisi meikata ja kähertää hiuksia sekä hippastella kotona hameessa ja korkkareissa, mutta että näyttäisi kauniilta, edes siedettävältä itseltään. Itse en ikinä ole ollut sellainen ihminen, joka kauheasti meikkaisi. Olen enemmänkin sellaisen kevyen laittautumisen ystävä. Rakastan kyllä tälläytyä oikein kunnolla juhliin ja muihin erityistilanteisiin, mutta päivittäinen meikki on aina ollut korkeintaan ripsiväri-huulikiilto tyylistä. Rakastan myös sitä jos joku muu, osaava henkilö minut meikkaa ja laittaa hiukset. Joskus varakkaana tulen varmasti tekemään enemmän sitä, että maksan jollekin muulle minun kaunistamisestani. Tunnustan myös, etten ole mitenkään erityisen taitava meikkaaja. Perussilmämeikit nyt osaan tehdä, mutta olisi kiva osata vähän kaikenlaista erilaista. Näistä varjostusasioistakaan en kovin paljoa tiedä mitään. Nykyisin on niin paljon hyviä You Tube-videoita ja meikkausblogeja, että jos vain jaksaisi niin sieltä saisi vaikka minkälaista oppia. Mutta kun ei oikein enää ole aikaa ja energiaa sellaiseen. Ne olisi pitänyt silloin nuorempana opetella kun oli aikaa kaikkeen sellaiseen. Olen haaveillut, että joku kerta rahatilanteen ollessa parempi, menen johonkin hyvälle meikkiopaskurssille.

Kasvohoitoon kylläkin pitäisi ihan ensimmäisenä mennä! Mayday. Siitä on liian monta vuotta (luit oikein- vuotta!!) kun olen sellaisessa käynyt. Ihossa tämä käymättömyys näkyy. Auts! Mutta jossain on pihistettävä, kun ei ole kaikkeen rahaa. Aikoinaan kun oli vähemmän rahaa kävin kosmetologiopiskelijoiden hoidoissa ja kokemukset niistä olivat hyvät, mutta nyt en ole niihinkään mennyt.

"Välillä aina haaveilen hiusten värjäyksestä, mutta sitten olen malttanut mieleni kun olen ollut raskaana tai imettänyt ja ajatellut, että kerkiihän tuota vielä elämässä hiuksia värjäilemään. "

Aika vähän laitan kyllä muutenkaan rahaa itseeni. Ostan vain pakollisia meikkejä- suosin tosin hyvälaatuisia ja olen niistä sitten valmis maksamaan jos ja kun ostan. Hiuksia en ole myöskään värjännyt moneen vuoteen. Halusin kokeilla aikoinaan omaa väriä ja sain niin paljon hyvää palautetta, niin olen tykännyt antaa niiden olla luonnolliset. Välillä aina haaveilen hiusten värjäyksestä, mutta sitten olen malttanut mieleni kun olen ollut raskaana tai imettänyt ja ajatellut, että kerkiihän tuota vielä elämässä hiuksia värjäilemään. Rahaakin tällä olen säästänyt. Nyt myös kun olen antanut hiusten kasvaa pitkäksi, niin parturissa ei ole tarvinnut kovin tiuhaan juosta. Siinäkin on tullut säästöä. Rakennekynsiä en ole ikinä omannut, joten siihenkään ei siis uppoa rahaa. Joskus kyllä varmaan nekin otan kokeiluun :)

Manikyyri ja pedikyyri on jotain niin luksusta. Sitä joskus harrastin, samoin kuin peruskasvohoitoa ja hierontaa. Nyt kaikki nämä ovat olleet jäähyllä- sitten kun on rahaa- listalla. Viimeksi Reddingissä kävin hierojalla sekä manikyyri-pedikyyrissä. Siellä nämä palvelut olivat halvempia, kuin mitä meillä Suomessa. Olisi pitänyt käydä siellä kasvohoidossa myös, mutta olin ajatellut meneväni ystävälleni hoitoihin Suomeen palattuani, mutta en tiennyt, että hän ei enää pystynytkään jatkamaan kosmetologin hommiaan. Hänen luonaan oli niin ihana käydä hoidattamassa kasvonsa ja laittamassa kynnet kesäkuntoon- vaalea lakka ja timantit- olivat hänen bravuurinsa. Hän myös meikkasi minut Eeliksen nimenanto/elämään siunaus-juhlaan. Harmi, etten otattanut yhtään hyvää meikkikuvaa itsestäni siellä. Meikki oli parempi kuin mitä oma häämeikkini edes oli ollut.

"Olen yrittänyt katsoa joitakin omatekoisia kasvohoito-ohjeita, mutta mä olen tällaisissa niin huono, laiska. On niin paljon helpompaa vain mennä jonkun hoidettavaksi kun alkaa kotona väsäämään kaikenmaailman salvoja."

No mutta siis kasvohoito on siis jäänyt. Pitäisi löytää joku uusi hyvä- sitten kun on rahaa :) Olen yrittänyt katsoa joitakin omatekoisia kasvohoito-ohjeita, mutta mä olen tällaisissa niin huono, laiska. On niin paljon helpompaa vain mennä jonkun hoidettavaksi kun alkaa kotona väsäämään kaikenmaailman salvoja, enkä tiedä tuleeko sillä edes puhdasta. :)

Sohvaperuna

Mutta siis tästä kotiäitiydestä, että vaikka en ikinä olekaan ollut kova meikkaamaan tai laittautumaan, niin olen kauhukseni päästänyt tämän laittautumattomuuden vähän liian pitkälle. Alkuun se oli ihan ymmärrettävää, niinkuin alussa jo kirjoitin. Myös Juhon aikana oli sama homma, vaikka enää se ei ehkä tuntunutkaan niin kaoottiselta. Mutta en silloinkaan kovin paljoa löytänyt aikaa itseni laittamiseen, varsinkin kun mukana oli nyt vauvan lisäksi 1,5 -vuotias taapero. Suurimmaksi osaksi hiukset olivat kietaistu jonkinlaiseksi suttuisaksi nutturaksi pään päälle. Eikä siinä mitään. Ihanaa aikaa! Elämässä on niin paljon muutakin kuin se miltä minä näytän. Ja itseasiassa harrastin näitä nutturoita jo ennen lasten syntymää ;) mutta en niin usein.

Mutta se mihin havahduin, oli se, että tämä vaihe jää jotenkin niin helposti päälle. Kun olet vain kotona, niin sitä ei tarvitse laittautua. Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa kun et päivittäin käy töissä. Vanhat kulahtaneet vaatteet menevät kotona ja hiekkalaatikolla vallan mainiosti. Vai menevätkö? Mies tulee kotiin- hän on päivän mittaan tavannut ihmisiä, laittautunut itse, jutellut kauniiden ja viehättävien ihmisten kanssa. Sitten kotona odottaa vaimo hiukset rasvaisina, verkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa, naama punaisena ja hikisenä, kun hän on heilunut imurin kanssa ja jynssännyt vessaa puhtaaksi. Ups.

"Sitten kotona odottaa vaimo hiukset rasvaisina, verkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa, naama punaisena ja hikisenä, kun hän on heilunut imurin kanssa ja jynssännyt vessaa puhtaaksi."

Nyt sitten olen yrittänyt skarpata tällä alueella. Varsinkin kun pojat ovat sen verran isompia, että vallan mainiosti löydän sen 5-10 min, että kerkeän katsoa miltä näytän ja kaivaa kaapista edes pikkaisen siistimmät vaatteet. Tykkään edelleen välillä olla ilman meikkiä, jotenkin kuvittelen, että ihokin tykkää siitä, ettei naamassa ole pakkelia kokoaikaa. Eikä pointti olekaan se meikki tai että hiukset olisi aina laitettu, vaan se, että voisi edes näyttää siistiltä. Ja se, että edes joskus viikon aikana olisin laittanut ripsiväriä ja hiuksia nätimmäksi. Nyt olen nauttinut siitä, että salilla käydessä olen käynyt siellä saunassa ja sen jälkeen laittanut itseäni myös vähän nätimmäksi jos vain mitenkään kerkeän.

Eeliksen ihailema paita

Koko tää prosessi lähti oikeastaan siitä, kun laitoin ihan vain tavallisen kauluspaidan farkkujen kanssa yksi aamu päälle ja laitoin hiuksia sekä vähän meikkiä. Eelis tuli makkariin ja oli, että vau! Äitillä on hieno paita päällä. :D :D Ikinä se ei ole sanonut mitään sellaista. Vähän ennen sitä olin alkanut miettimään, että ehkä pitäis vähän katsoa miltä sitä näyttää kotonakin. :) Eeliksen lausunto sai minut nauramaan, että ehkä todella pitää vähän skarpata. 

Mutta tässä nyt minun vuodatukseni aiheesta tällä kertaa. Laita rohkeasti omaa tarinaa tai palautetta alle kommenttiosioon jos haluat osallistua mukaan keskusteluun.