Treeniä, sotkua ja raakasuklaata

Itsetehty kookossuklaa

Tänään on tullut tehtyä monenlaista. Kävin aamulla poikien kanssa leikkipuistossa ja siitä sitten kotiin syömään eilistä munakoiso-kesäkurpitsa-jauhelihapaistosta. Päiväunet jätin Jukkiksen hoidettavaksi ja itse häippäsin salille. Vuorossa ei olisi ollut kiertoharjoittelupäivä, mutta nyt kun pojat eivät olleet mukana, eikä kiirettä hakea niitä ajoissa lastenhoidosta, niin halusin tehdä koko kropan treenin. Tällä kertaa en tehnyt sitä kiertoharjoitteluna, vaan ihan normaalisti 2-4 sarjoissa/liike. Tulipa hyvä mieli. Mukavasti tuntuu kropassa, että on tehnyt jotakin. Kotona sitten suihkuun ja päivällisen tekoon. Nyt tehdään possun ribsejä, jotka saavat olla uunissa 2 h. Lisukkeeksi laitan jo aikaisemmin tehtyä kaalimuussia ja parsakaalia. Päätin myös, että voisimme yrittää päästä illaksi seurakunnan kokoukseen. Ei ollakaan pitkään aikaan missään sellaisessa käyty ja nyt kovasti houkuttaisi käydä Rodney Howard-Brownin kokouksessa, kun hänelle on järjestetty tänne Suomeen konferenssi. Kokouksissa vaikuttaisi myös olevan hyvin organisoitu lastenhoito, joten se sopii meille oikein hyvin. Kerkesin tässä jo vähän suihkun jälkeen laittaa naamaa nätimmäksi ja föönata hiuksia. Nyt vain jos keretään syödä ja suihkuttaa pojat, niin sitten mennään!

Hassua miten mulle tulee aina niin hyvä fiilis kun oon saanut tehtyä paljon asioita. Tietenkin tässä alla on vielä niin hyvä pähinä salitreenistä. Mutta olen huomannut, että olen sellainen ihminen, joka tykkää olla tehokas. Saada asioita aikaiseksi päivän aikana. Toisaalta vastapainona nautin myös siitä, kun on joskus sellaisia päiviä, että sitä vain möllöttää kotona ja katselee leffoja ja antaa keittiön tiskivuoren olla jos ei huvita siihen koskea. Nytkin itseasiassa tiskit odottavat pesukoneeseen pääsyä, pyykkivuorikin on valtava reissun jäljiltä ja kämppä tarttis imuria ja luutua. Nyt kyseessä ei tosin ole, ettenkö näihin hommiin haluaisi tarttua, mutta jos olen näin paljon menossa päivän aikana, niin aikaa kaikkeen ei yksinkertaisesti jää. Eilen en jaksanut tehdä muuta kuin kunnon satsin ruokaa pakkaseen ja ulkoilla poikien kanssa. Oli jotenkin niin nuutunut reissun jäljiltä. Olin kyllä mielessäni suunnitellut kaikenlaista, mutta yllätyin kuinka väsynyt olin.

Kotiäitinä tuntuu, ettei siivoushommat ikinä lopu. Joka päivä niitä teet, mutta silti tuntuu, että joku nurkka on aina jonkinlaisessa kaaoksessa. En tiedä onko se vain minun korvien välissä, vai kokeeko muutkin pienten lasten kanssa kotona olevat näin. No tällaisten menopäivien aikana sotku on vain joko kestettävä tai sitten karsittava tekemisistä. Itse ajattelen, että on päiviä, jolloin mennään ja on päiviä, jolloin siivotaan perusteellisemmin. Toivon, vain, ettei näinä menopäivinä yllätetä vierailla ;) Joskus niinkin on käynyt. 

Pyrin joka päivä tekemään jotain kämpän siisteyden eteen. Muuten en kestäisi, mutta huomaan silti, että vaikka kuinka siivoaisin, niin kaipaisin silti täällä olevan siistimpää. Kai se vain on kasvettava yli tästä tunteesta ja kestettävä pientä epäjärjestystä. Ei kai sitä muuten selviä mieleltään terveenä näistä taaperovuosista. Joskus myöhemmin voi sitten nauttia tiptopista kodista tai sitten ei enää sitä haluakaan, kun se olisi mahdollista :) Olen myös haaveillut, että pitäiskö joskus, jos löytyisi ylimääräistä rahaa, niin hommata siivooja!

Kuva on kesäkuulta

Tein yksi päivä elämäni ensimmäistä itsetehtyä suklaata. Laitoin siihen vain kookosrasvaa ja kaakaota. Ja tuli ihan kauhean makuista! Eelis tykkää tummasta suklaasta, jopa 86%, mutta tämä versio sai hänet sylkemään suklaan samantien ulos ja toteamaan "pahaa suklaata". Reaktiot olivat meillä muillakin melkein yhtä voimakkaat. Tehtiin uusi versio johon laitettiin enemmän kookosrasvaa suhteessa kaakaojauheeseen ja lisättiin myös kookoshiutaleita. Niistä tuli ihan hyvän makuisia. Täytyy vielä vähän treenata näitten herkkujen tekoa jos meinaa yrittää vähän terveellisempiä vaihtoehtoja tehdä.

Veljekset tädin luona kyläilemässä

Eelis sylki sokerittoman suklaan lautaselle