Ollaan taas unelmoitu ja mietitty mitä tehdään elämällämme. Jukkis pohtii edelleen jatkaako opintoja maisteriksi asti vai tekisikö pelkästään kandin. Toisaalta houkuttaisi ostaa omakotitalo maaseudulta ja alkaa vähän viljelellä maata, hommata lampaita ja kanoja. Toisaalta emme pääse yli emmekä ympäri siitä seikasta, että vähän väliä Amerikka houkuttelee ja kovasti houkutteleekin. Monesti sitä jo ollaan ajateltu, että nyt asetutaan Suomeen ja aletaan rakentaa täällä seurakunnan juttuja. Olisihan se niin paljon helpompaa. Rakentaa pesää tänne. Oma talo ja asuntolaina.
Sitten kuluu jonkun aikaa ja sydämen sopukoista nousee esiin se toinen haave. Mitä jos kuiteskin päästäisiin vielä Jenkkeihin. Olisi niin mahtavaa saada asua siellä joitakin vuosia ja tulla sitten takaisin Suomeen. Tai vaikka asua osa vuodesta Suomessa ja osa ulkomailla. Tuntuu vain niin mahdottomalta, että päästäänkö sinne ikinä ja miten.
Eilen oli juuri sellainen päivä. Mietittiin jo mitä asioita tehtäisiin Suomessa ja minne muutettaisiin. Kaikkien näiden asioiden miettiminen tuntui jotenkin nihkeältä. Sitten kun taas alettiin miettiä Jenkkejä ja tällä kertaa Reddingiin Raamattukouluun menoa, niin johan molemmat innostuttiin. Se ois niin siistii!
Aikaisemmin sinä päivänä saimme huomata Facebookin kautta, että Jukkiksen koulukaverit Kalifornian Raamattukouluajoilta olivat kolmannen vuoden kouluvuoden jälkeen muuttamassa takaisin Reddingiin; mies oli päässyt Betheliin oppilaspastoriksi. He ovat olleet muutenkin niin inspiroiva pariskunta. On ollut mahtava seurata, miten ihmeellisesti he vaan ovat pystyneet suorittamaan kolme vuotta Kaliforniassa ja miten monet heidän sydämen haaveensa ovat toteutuneet. Kun he ilmoittautuivat kouluun ensimmäisenä vuotenaan, ei heillä ollut rahaa tarpeeksi koulumaksuihin saati olla vuotta Jenkeissä ilman työntekoa, mutta he tiesivät, että se on heidän paikkansa. Kaikki vain järjestyi. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin blogissani.(http://familymatsi.blogspot.fi/2014/03/tanaankin-olisi-hyva-paiva-ihmeelle.html) Ja nyt he ovat olleet kaikenkaikkiaan kolme vuotta siellä ja menevät neljänneksi vuodeksi. Töihin seurakuntaan. Aivan mahtavaa.
Jotenkin tämä heidän ilmoituksensa Facebookissa nosti jotakin meidän sydämissämme. Se vanha kaipuu ja huuto Herran puoleen, että missä on meidän ihmeemme, ihmeellinen elämämme Sinun kanssasi. Mekin haluamme ihmeellisen yliluonnollisen vaelluksen Jumalan kanssa, emmekä vain tavallista elämää. Seikkailuja. Uusia juttuja. Ihmeellisiä ovia aukaistavaksi. Yliluonnollista. Ihania ihmisiä ympärille. Rohkaisua. Insipiraatiota. Yllätyksiä. Raitista opetusta.
Mitä jos menisimme takaisin Reddingiin? No tätä me nyt sitten kovasti rukoilemme ja mietimme. Rahoja tarvitaan. Paljon rahaa :) Emme haluaisi olla vain vuotta siellä, vaan useamman vuoden. Mitäpä jos tätä kautta avautuisi oikeat ihmissuhteet ja tie myös New Yorkiin. No kaikenlaista tässä ollaan unelmoitu. Herra yksin tietää.
"Sinä neuvot minulle elämän tien;
ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä,
ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti."
Ps. 16:11
 |
| Kuva Kalifornian vuodelta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti