Pyöräilyä

Eelis sai Matinkylän papalta lahjaksi polkupyörän. Olivat löytäneet tämän taloyhtiön roskahuoneesta. Renkaat olivat olleet tyhjät, mutta kun pumppasivat ilmaa niihin, niin pyörä oli kuin uusi. Olin juuri ajatellut, että Eelikselle voisi loppukesäksi ostaa oikean polkupyörän, jotta pääsisi jo opettelemaan polkemista. Tämä lahja olikin sitten mieluisa yllätys meidän kotiäiti-opiskelijaisä budjetille. Pyörässä oli söpöt töötit, jotka eivät kylläkään toimi ihan täydellä äänellä. No uudet töötit ostetaan kunhan keretään. Apupyörät siinä olivat valmiina, mutta työntöaisaa ei. Alkuun mentiin ihan selästä työntämällä jos työntöapua tarvittiin, mutta sitten on jo mennyt hermot. Vaunujen kanssa varsinkin tämä työntöhomma on ollut vähän hankalaa! Eilen sitten bongasin lähialueen FB-kirpparilta työntöaisan 5 €:lla ja kävin sen hakemassa.

Polkupyörä on ollut niin mieleinen. Eelis jo heti vasta kuvan nähdessään, alkoi mankua, että milloin haetaan vihreä pyörä. Omatoimisesti oli sitä mieltä, että vihreä pyörä, missä on polkimet, on hänelle ja Juho saa keltaisen potkupyörän. Lopulta kun pyörä haettiin, niin ei ole enää sen jälkeen halunnut potkupyörään koskea, vaan ottaa joka kerta polkupyörän, vaikka alkuun meno olikin aika hidasta ja pysähtyminen jännitti. Nyt tykkää mennä viipottaa ja katsella jarrutusjälkiä hiekassa.

Potkupyörä palveli kyllä aikansa. Ostettiin se Eelikselle viime keväänä 2-vuotis lahjaksi ja on ajanut sillä siitä lähtien innokkaana. Ihan alkuun pidettiin pyörää sisällä ja sai pikkuhiljaa siihen tutustua. Ensimmäinen kerta jännitti, eikä heti halunnut kokeilla uudelleen. Mutta ei siinä loppujen lopuksi mennyt kauaa kun alkoi pyörään tutustua ja nopeasti se oli menoa. Vauhti oli välillä niin kovaa, että ihan hirvitti. Kypärää ei ihan alkuun meinannut suostua laittamaan päähän ja totuteltiin siihen aluksi ilman, että se oli kiinni. Nytkin vielä haluaa yleensä kypärän alle joko huivin tai lippiksen.

Kovasti silloin viime keväänä mietin ja metsästin netistä erilaisia potkupyörämerkkejä. Päädyttiin Strider-merkkiin, joka on yhdysvaltalainen, maailmanlaajuisesti ostetuin merkki. Suomessa tämä vaikuttaa vasta olevan tuloillaan suosioon. Pyörä oli hiukan kalliimpi kuin Suomessa suosittu Puky. Ollaan kuitenkin oltu pyörään erittäin tyytyväisiä. Poikkitanko on pikkuisen korkeampi kuin Pukyn mallissa, mutta nopeasti molemmat pojat ovat oppineet, että jalkaa pitää kunnolla nostaa pyörän selkään kiivetessä. Strider on saatavista malleista kaikkein kevyin ja meille se on sopinut juuri sen vuoksi täydellisesti. Monesti pitkillä vaunulenkeillä tuli väsy ja silloin oli helppo ottaa pikkupotkija vaunuihin istumaan ja pyörä "kainaloon". Ymmärtääkseni tätä pyörää voi myös käyttää temppuiluun ja siihen oli saatavina isompia satuloita. En muista tuliko meidän malliin jo valmiiksi mukana kaksi satulaa, taisi tulla. Nyt kuitenkaan ei tälle toiselle satulalle ole tarvetta, kun pikkuveli saa opetella tällä menemistä ja isoveli opettelee polkupyörän kanssa. Saa nähdä tuleeko vielä aika, että haluaa palata potkupyöräilyn pariin. Sitäkin kuulemma tapahtuu. Keveys on siinäkin mielessä hyvä homma, kun Juho, joka vasta on 1,5-vuotias juuri kävelemään oppinut, niin hänelle tämä pyörä ei ole yhtään liian raskas. Mennä tipsuttaa pyörän kanssa hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Samoin Eeliksen oppiminen niin nopeasti potkupyöräilyyn johtui varmasti osittain siitä, että pyörä oli niin kevyt ja sen kanssa oli helppo liikkua metsäpoluillakin, jotka olivat tälle pikku offroaderille niin mieluisia. Mitä jännempää, sitä hauskempaa.

Onnellinen polkupyörän omistaja

Viime kesällä offroad-reitillä

Kommenteihin saa mielellään laittaa kokemuksia muistakin pyörämerkeistä tai kysymyksiä liittyen Strideriin.