Mun piti maalata

Huoh. Mulla oli kesää varten niin paljon suunnitelmia liittyen piirtämisen ja maalauksen opetteluun. Sain keväällä hommattua edullisesti kunnollisen maalaustelineen, oikean ateljeetelineen, sellaisen mikä ei ihan hevillä kaadu ja siinä mielessä ainoa vaihtoehto taaperoperheeseen. Sijoitin sen parvekkeelle ja hommasin Ikeasta alussuojan. Kerrankohan olen kesän aikana siinä maalannut! Sekin kerta päättyi siihen kun luulin poikien katsovan Pikku Kakkosta ja uppouduttuani loppusilauksen tekemiseen herpaannuin hetkeksi valvomasta lasten touhuja. Sillä hetkellä isoveli Eelis kerkesi käydä hakemassa parvekkeelta akryylivärituubin ja alkoi pursuttaa sitä Juhon päälle!! :D No se maalaus loppui minun osaltani sen sotkun siivoamiseen.

Piirtämistä, johon ei liity näitä edellä kertomiani riskejä, piti harjoitella lähes joka päivä. En ymmärrä. Inspiraatio hävisi jonnekin ihan täysin. En ole katsonut edes yhtään You Tube-videota aiheesta. Lainasin kirjastosta Piirtämisen perusteet -kirjan ja sitä sentään olen edes vähän vilkaissut.

Tässä oli tulos, kun sen yhden kerran maalasin kotona!

Olen muutenkin alkanut miettimään, että onkohan tämä sittenkään mun juttu ollenkaan. Monesti sanotaan, että piirtäminen on opittavissa oleva taito, niinkuin mikä tahansa muukin. Sitä kylläkin mietin, että olisiko se pitänyt aloittaa jo paljon nuorempana. En myöskään tiedä löytyykö minusta tarpeeksi intoa harjoitella. Harjoitus kun tekisi mestarin. Sitäkin sanotaan.

Aion kuitenkin jatkaa syksyllä öljyvärikurssin kolmatta vuotta ja katsoa, että löytyykö inspiraatio vielä takaisin. Alkuun olin kyllä niin innostunut öljyvärimaalauksesta. Olen varmaan sitä vieläkin, mutta nyt jotenkin huomaan, että olen alkanut ajatella, että mun pitäisi olla tietynlainen taiteilija. Osata tehdä niin täydellistä jälkeä, piirtää hienosti ym. Aikaisemmin nautin vain luovuuden tunteesta ja sen ilmaisusta.

"Kuka tahansa voi oppia piirtämään"

Toisaalta maalaus ei ikinä ole ollut se ainoa luova juttu, mikä mua innostaa. Ehkä kaikkein eniten olen nauttinut valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Olisi mahtava saada yhdistettyä näitä. Oppia valokuvauksesta enemmän ja kuvan käsittelystä sekä mahdollisesti yhdistää kuvaa ja maalaustaidetta toisiinsa. Kirjoittaminen on aina ollut myös se juttu. Jo pienenä kirjoitin omia tarinoita, jotka kuvitin itse. Luin näitä sitten pikkusiskolle iltasatuna ja hän halusi minun aina kirjoittavan lisää. Piirsin myös My Little Poneja ja myin niitä rikkaalle sedälleni. Lapsena sanoin haluavani kirjailijaksi, mutta isosiskoni pudotti minut maan pinnalle ja sanoi, ettei sillä elä kuin vain muutama tyyppi. No se haave hautautui, enkä sitä sen kummemmin miettinyt. Varsinkaan kun lukion äidinkielen esseet ja kirjoitelmat eivät tuoneet suurta menestystä, enkä saanut tarvittavaa ohjausta. Tykkäsin kirjoittaa, mutta ikinä ei ohjeistettu, että mitä pitäisi tehdä toisin, jotta arvosanat olisivat parempia.

Kesän projektit

Maalauksen ja valokuvauksen yhdistäminen olisi siistiä

Valokuvausta olen aina myös tykännyt tehdä. En muista minkä ikäinen olin kun sain ensimmäisen kameran, mutta muistan aina rakastaneeni asioiden tallentamista valokuvan muotoon. Lukion kuvataidekurssit olivat myös intohimoni. Valokuvaus, savityöt ja maalaus. Ammatinvalintapsykologi yritti kovasti rohkaista minua hakeutumaan luovalle alalle, mutta jostain syystä kuitenkin ajauduin sosiaalialalle. Ehkä en ikinä uskonut, että minusta olisi ammattilaiseksi taiteen alalla. Käsitöistäkin tykkäsin ja erityisesti vaatteiden suunnittelu ja siihen kuuluva piirtäminen oli mukavaa. Silloinen opettaja rohkaisikin hakeutumaan vaatesuunnitteluun. Hainkin itseasiassa erääseen kouluun Kouvolaan. Pääsin pääsykokeisiin, mutta siellä haastattelussa aloin tuntea, ettei se ole minun paikkani.

No nyt aikuisiällä olen tienhaarassa uudelleen. Houkuttaisi kouluttautua ja suuntautua luovalle alalle, toisaalta mietin, että pitäisikö jatkaa sosiaalialan opintoja esimerkiksi terapian puolelle. Ehkäpä jos elämää on jäljellä, teen ne molemmat. Nyt kuitenkin olen vielä kotona lasten kanssa ja mietin tässä koko ajan samalla, että mitä sitä tekisi.