Toisella kertaa Eelis oli jo maisemissa. Konttaili pitkin mökin pihanurmikkoa ja tykkäsi polskia uimavedessä. Sinä vuonna mustikoita kerättiin vähän vähemmän. Sen vuoden sato oli huomattavasti huonompi ja itse kerääminen oli hankalampaa, kun mukana oli yksi touhukas taapero. Yleensä toinen meistä oli Eeliksen kanssa toisen kyykkiessä metsässä.
Joskus aikaisemmin ajattelin, etten ole sellainen ihminen, joka tykkää välttämättä marjastaa. Muistoissa oli varmaankin lapsuuden marjaretket äitin mukana. Niistä ajatuksiin oli jäänyt, että jos marjaan lähtee, niin siellä pitää olla niin kauan, että molemmat ämpärit ovat piripinnassa ja on jo ihan kyllästynyt koko touhuun. Aikuisiällä aloin ymmärtää, että voinhan käydä poimimassa vaikka ihan vain piirakkamarjat tai olla niin kauan tai vähän aikaa kuin huvittaa ja että voin vaikka istuskella mättäillä ja nauttia luonnosta silläkin tavalla. Sitten kun näin aloin asennoitua, niin huomasin, että hyvinhän sitä saa kokonaisen ämpärinkin kerättyä ja keräämisen nälkä kasvoi sen mukana kuin niitä sai kerättyä. Ja mikäpä sen mahtavampaa, kuin talvella hurauttaa aamusmoothieeseen omakeräämät mustikat.
 |
| Eelis ekaa kertaa veneessä |
 |
| Päikkärit |
 |
| Saimaannorppiako sitä katsellaan? |
 |
| Kesämaisema |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti