Blogin pitäminen ja pienet lapset

Blogin pitäminen

Tää blogin pitäminen on mielenkiintoista hommaa. Tykkään kirjoittamisesta niin paljon, että voisin kirjoittaa melkeinpä mistä vain ja vaikka kokoajan. Samoin toinen intohimoni on valokuvaus ja sitäkin voisin tehdä vaikka kuinka paljon. Aina voisin löytää uusia paikkoja ja tilanteita mitä kuvata.

Aika kahden pienen lapsen perheessä on kuitenkin rajallinen, enkä voi kokoaikaa tai paljon ollenkaan olla koneella kirjoittamassa tai muokkaamassa valokuvia. Itse järkkärikameran käyttöäkään en ole toivomallani intensiteetillä päässyt opettelemaan. Jostain syystä kaikkien näiden f-lukujen, aukkojen, sulkijoiden ym. opettelu ja ymmärtäminen tuntuu hankalalta. En jotenkin saa kiinni siitä logiikasta ja tuntuu, että kun jotain jo olen oppinut, niin seuraavan kerran kun alan kuvaamaan, niin olenkin jo ne oppimani asiat unohtanut. Valitettavasti kuvauskertojen väli nimenomaan järjestyskameralla tuppaa toisinaan venymään turhan pitkäksi. En pysty pitämään kameraa käden ulottuvillani, koska silloin se olisi myös meidän vilkkaan taaperon ulottuvilla, ja sitä en tietenkään halua. Sitten taas kun pääsen kuvaamaan, niin en yleensäkään pysty keskittymään siihen kovin kauaa, koska yleensä hetken kuluttua jompikumpi pikkuisista tarvitsee minua johonkin.

Tekstien kirjoittamisenkin teen usein samalla kun teen jotain muuta tai ainakaan en pysty keskittymään vain ja ainoastaan kirjoittamiseen. Nytkin kun olen tätä kirjoittanut niin Eelis on kerennyt istua kiltisti tuossa vieressä ja katsella lastenohjelmia, mutta myös potkinut jalkapalloa, kopsauttanut Juhoa pikkuautolla päähän ja yrittänyt näpyttää tietokoneen näppäimiä tullessaan kuikkimaan mitä minä teen.  Juho puolestaan on maannut lattialla ja syönyt Eeliksen junaradan osia sekä istunut minun sylissä ja yrittänyt repiä Gangsta-koiraa turkista ja on hän kerennyt myös ottaa muutamat maitohörpsyt samalla kun olen toisella kädellä näpytellyt tekstiä tietokoneella.

Yritän kuitenkin olla itselleni ja lapsilleni armollinen tämän blogin ja valokuvauksen opettelun suhteen. En missään nimessä halua, että alan olla kireänä jostain siitä syystä etten ole päivittänyt blogiani säännöllisesti tai etten saa otettua jotakin valokuvaa juuri siinä tietyssä hetkessä. Haluan lasten olevan etusijalla ja pitää myös itselläni ilon tässä kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että lukijoille olisi helpompaa jos uudet tekstit tulisivat edes jollain lailla säännöllisesti. Olen yrittänytkin tässä miettiä, että minkähänlainen säännöllisyys olisi hyvä. Tekstejä olisi kiva päästä kirjoittamaan vaikka joka päivä, mutta huomaan myös, että helposti joku päivä aina silloin tällöin jää väliin, juuri sen takia kun en ole saanut otettua omaa aikaa tämän kirjoittamiseen. Olenkin miettinyt, että parempi varmaan päivittää joka toinen päivä tai esimerkiksi kaksi kertaa viikossa tiettyinä viikonpäivinä kuin yrittää pitää tätä päivittäisenä tapana. No katsotaan mihin päätökseen tässä tulen.

Joka tapauksessa pysy mukana nyt toistaiseksi tässä epäsäännöllisessä rytmissä jos muuten tykkäät seurata meidän kuulumisia, tekemisiä ja ajatuksia. Seuraavat blogitekstit kertovat varmaan Juhon kuulumisista, ihottuma kun on taas pahentunut. Jossain vaiheessa kirjoitan myös meidän kodin sisustusoperaatiosta ja ehkäpä myös palaan viime kesän vaellusreissuun Norjassa.