Serkkuvierailu

Korkeasaaren karhu

Uimaan menossa

Biisoni

Tarkemmin sanottuna Visentti

Viime viikonloppuna oli mun sisko ja hänen perheensä meillä yökylässä. Oli mukava viikonloppu. Käytiin mm. Korkeasaaressa. Heillä on kaksi poikaa, joten Eeliksellä oli leikkikavereita. Pojilla riitti touhua ja tekemistä ja siinä samalla myös meillä aikuisilla, kun yritettiin pysyä menossa mukana. Eeliksellä pääsi ihan itku, kun poikien kotiinlähtöhetki koitti. Pitää yrittää päästä käymään niidenkin luona Lappeenrannassa. 

Serkkukaksoset

Koko konkkaronkka Korkeasaaressa

Toinen pojista on neljävuotias ja toinen on syntynyt itse asiassa täsmälleen samana päivänä, kuin mitä Eelis syntyi. Eemil syntyi aamulla ja Eelis illalla. Ovat siis tavallaan serkkukaksoset. :) 

Nimenkin kanssa oli hassu juttu, kun olimme jo molemmat päättäneet, minkä annamme pojillemme nimeksi, niin ajattelimme vaan ihan varmuuden vuoksi, vähän ennen ristiäisiä raottaa tätä "nimiverhoa", ettei vaan tule sama nimi. Kumpikaan ei kylläkään tosissaan ajatellut tällaista vaaraa olevan, mutta pitihän sitä kuitenkin varmistaa. Olikin aika kuumottavaa, kun tekstarilla heitettiin, että meidän lapsen nimi alkaa sitten E:llä ja siihen Jaana vastaakin yllätykseksi, että niin meilläkin! No sitten, että siinä on viisi kirjainta. No niin meilläkin! Siinä vaiheessa alkoi todella sydän pamppailemaan, että voiko se oikeasti olla sama nimi. Näitä E:llä alkavia viiden kirjaimen poikien nimiä kun ei ole mitenkään hullun lailla. Varsinkin kun tässä joukossa on joitakin sellaisia nimiä, mistä tiesin, ettei Jaana sellaisia todennäköisesti antaisi. Lopulta paljastettiin nimemme ja saatiin huokaista helpotuksesta, ettei tarvinnut alkaa tappelemaan siitä kumpi saa nimen pitää. 

Mietittiin kyllä, että onko nimet liian samanlaiset, mutta kun molemmat perheet olimme jo niin tottuneet nimiin, niin emme nähneet mitään syytä nimien vaihtoon. Oikeastaan se on vain suloista, että meillä on samana päivänä syntyneet pojat nimeltä Eemil ja Eelis. 

Hietsun kirppari

Starting Photography

Peter Kaiser

Eiran ulkoilupäivänä käytiin tosiaan pyörähtämässä Punavuoren ja Hietsun kirppareilla. Hietsussa oli jo osa myyjistä pakkaamassa pöytiään, mutta löytyi sieltä jotain mukavaa mukaan joka tapauksessa.

Punavuoren Patina-kirpputori bongattiin ihan vaan sattumalta matkan varrelta. Tienvarsimainokset olivat sangen houkuttelevat niin päätettiin kipaista katsomassa. Tila vaikutti vaan kovin ahtaalta, niin jäin suosiolla tuplavaunuilla ulos odottamaan. Ei kovin kauaa Jukkiskaan siellä viitsinyt pyöriä, mutta löysi minulle sieltä valokuvauksen opettelua käsittelevän opuksen. Se mitä olen kirjaa nyt lukenut, niin vaikuttaa ihan lupaavalta, vaikka onkin jo vanha opas.

Kirpparisaalis

Crocsit

LP-leyjä

Hietsun kirpparilta Jukkis löysi itselleen pinon LP-levyjä. Mä puolestaan bongasin kivan neuletakin 3 €:lla ja Peter Kaiserin korkkarit. Eelikselle ostin pinkit Crocsit yhdellä eurolla. Crocseja olin alkukesästä sille miettinyt, mutta kun se on niin nirso kenkien suhteen, niin en raaskinut ostaa ja varsinkin kun tän kesän kelit ovat olleet sellaiset, ettei sandaaleja paljon ole tarvinnut. Jätin ne silloin ostamatta myös sen takia, kun äiti kertoi kauhutarinoita, että jo kahdelta oli varpaan kynnet lähtenyt irti Crocsien kanssa. Ne kylläkin olivat olleet feikki Crocsit, vaikka en tosin tiedä onko sillä aitoudella tän kanssa mitään tekemistä. 

No nyt sille kuiteskin Crocsit ostin. Ei pidä vain antaa kovin paljoa niitä käyttää, ettei tule mitään vahinkoa varpaisiin. Ajattelin, että tyyliin rannalla tai kovilla helteillä noilla voi olla kiva tepastella. Pinkkiä väriä tietenkin vähän mietin, mutta kun Jukkiskin oli sitä mieltä, että ne nimenomaan vois just olla siistit, niin uskalsin ostaa. Olin keväällä nimittäin miettinyt, että ostaisin Eelikselle vaaleanpunaiset Converset. Ne olisivat mielestäni kivat, varsinkin jos muut vaatteet olisivat sellaiset poikamaiset. Todennäköisesti mä noi pinkit Converset vielä hommaan vähän myöhemmin, mutta uhkaavasti vaikuttaa, että noita pinkkejä Crocseja ei puolestaan tule käytettyä. Sään puolesta nimittäin välttää hyvin noi Eeliksen lempikengät Reiskat tai kumpparit. 

Lähiseutumatkailua: Eira

Raitiovaunu 3

Kerrostalojen väriloistoa

Porvoon innoittamana lähdettiin Eiraan päivän turistimatkalle. Alue on vähän niinkuin Helsingin Porvoo, siinä mielessä, että se on yhtä inspiroiva, ellei jopa inspiroivampi, kuin mitä Porvoon vanha kaupunki. Tietenkin Eira/Ullanlinna/Punavuori alueena on ihan omaa luokkaansa, eikä siinä mielessä tätä aluetta ja Porvoota voi verrata toisiinsa. Molemmissa on kuitenkin jotain sellaista, mikä saa sinut haaveilemaan ja odottamaan elämältä jotain suurempaa. 

Mikael Agricolan kirkko

Lars Sonckin suunnittelema

Kauniita muotoja

Jugend-tyyliä

Katukuvaa

Päivään ei sisältynyt mitään erikoista. Kunhan vain käveltiin ja haaveiltiin elämästä sekä nautittiin tälle kesälle harvinaisesta aurinkoisesta päivästä. Syömässä käytiin ihan loistavassa pikkuravintolassa, jossa Jukkis oli jo joskus aikaisemmin käynyt ystävänsä kanssa. Siellä oli loistava tuoresalaattivalikoima ja lounasruoka. Eeliskin söi reippaana kokonaisen lasten lautasellisen herkullista lasagnea. Juho sai maitohörpsynsä läheisessä lasten leikkipuistossa, jonne Eelis pääsi vähäksi aikaa peuhaamaan.

Varjosiluetti

Juho ja minä

Puistossa oli hevosajelua

Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Punavuoren ja Hietsun kirppareilla. Kaivarin tai tarkemmin sanottuna Merisataman rannasta ostettiin jäätelöt, kun sinne olimme jättäneet auton parkkiin. Eelis pääsi taas hetkeksi jalottelemaan ja sitten oltiinkin jo ihan valmiita lähtemään kotia kohti.

Kyyhky oksa suussa päivystää

Jugend-linna

Merisataman puisto

Retropaku

Sininen talo

Vaaleanpunainen talo

Lähiseutumatkailua: Porvoo

Kauniita yksityiskohtia

Matinkylän kävelyreissulla Eelis ei suostunut nukahtamaan vaunuihin, joten kun hän lopulta automatkalla nukahti, niin päätettiin samalla ajaa vähän pidempi matka.

Lähdettiin sitten Porvooseen. Siellä on aikaisempinakin kesinä tullut käytyä ja se on aina yhtä ihana kesäkaupunki. Varsinkin vanha kaupunki on sellainen, missä jokaisen suomalaisen pitäisi ainakin kerran elämässään käydä. Vanhat puutalot, mokulakivikadut ja tunnelmalliset pikkuliikkeet ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Ei satama tai Porvoon kirkkokaan hassumpi ole. Tänne ollaan aina välillä haaveiltu muuttavamme, mutta en nyt tiedä löytyisikö se autuus näissäkään maisemissa. :)

Päivän kävelykengät

Runebergin koti

Käytiin tylsästi ihan vain nepalilaisessa ravintolassa syömässä, kun se sattui niin sopivasti olemaan auton parkkiruutua vastapäätä. Ostettiin me kuiteski edes Brunbergin myymälästä makeisia, joten olisikohan se tarpeeksi porvoolaista.

Vaikka sää oli kokopäivän pilvinen ja epävakainen, niin me säästyttiin niin Matinkylässä kuin Porvoossakin vesisateilta. Kotimatkalla tosin tuli niin rankka kuurosade, ettei edessä olevia autoja pystynyt erottamaan. Odoteltiin sitten pahimman kuuron loppumista kotiparkkiksella ja ihasteltiin tuplasateenkaarta, joka piirtyi taivaan rantaan kuin muistutukseksi Jumalan uskollisuudesta.

Lelukauppa

We're open

Sateenkaaret

Lähiseutumatkailua: Matinkylä

Matinkylän kerrostalot ja graffitiseinä

Graffitti

Käytiin alkuviikosta Jukkiksen isän luona Matinkylässä. Syötiin siellä lounasta ja lähdettiin sitten käveleksimään lähipuistoon. Melkein jokaisesta Suomen lähiöstä löytyy joku söpö puisto ja niin se löytyi Matinkylästäkin. 

Eelis ei malttanut vaipua päiväunille vaunukävelylläkään, joten annettiin hänen vähän juosta puistossa. Täysikokoisiksi kasvaneet sorsanpoikaset tulivat rohkeasti lähes kosketusetäisyydelle, vaikkei meillä ollut niille mitään ruokaa mukana. Ei edes Eeliksen juoksutus heitä säikäyttänyt. Sorsat taapersivat juosta kuusen alle ja sitten taas ympyrää ja uudelleen kuusen alle. Eelis ryömi perässä kuusenkin alle ja nauraa hohotti. Hänestä se oli niin hauska leikki. Lopulta sorsat luovuttivat ja taapersivat takaisin lampeen. 

Sorsanpoikaset

Kävelyä Matinkylän maisemissa

Tripp Trapp

Tripp Trapp

Nyt se on täällä! Nimittäin värillinen Tripp Trapp tuoli.

Ensimmäiseksi syöttötuoliksi Eelikselle ostettiin Ikean Antilop-tuoli. Sellainen hankittiin ensin jo Jenkeissä ja sitten Suomeen palattuamme uudestaan. Jenkeissä se oli sininen, mutta Suomen kotiin halusimme valkoisen. Minulle kehuttiin tämän tuolin olevan ihan paras, vaikka onkin niin halpa. Maksoikohan itse tuoli jotain 12 € ja siihen joitakin euroja se tarjotin päälle. Eikä tuolissa mitään sen suurempaa vikaa ole. Ehkä ei kuitenkaan minun lempparini.

Nyt aika kuitenkin alkoi olla kypsä antamaan syöttötuoli Juhon käyttöön. Eelis on vielä liian pieni normaalille tuolille tai ainakin syöminen olisi siitä käsin vähän hankalaa. Toista syöttötuoliakaan en nähnyt järkeväksi tässä vaiheessa ostaa. Juniorikokoisia tuoleja tutkiessani tulin siihen tulokseen, että kyllä se Tripp Trapp on se juttu. Varsinkin kun huomasin, että Stokkelle oli tullut mallistoon värillisiä Tripp Trappeja. Sellainen olisi täydellinen lisä meidän värillisten ruokapöydän tuolien joukkoon, ajattelin heti. Ihastuin erityisesti heidän uuteen limen vihreään väriin. Kotiäiti-opiskelijaisä budjetilla ei kuitenkaan tuntunut järkevältä maksaa sitä 180 €:a. Aloin siis metsästää käytettyjä. Pähkinän ja tammen värisiä Tripp Trappeja oli myynnissä vaikka kuinka ja edullisesti. Ne eivät vaan tällä kertaa tulleet kysymykseenkään. Siusustus olisi muuttunut ahtaan näköiseksi. Mustia satuin silloin tällöin näkemään. Niissä hinta olikin sitten jo paljon kalliimpi, enkä mustaa itse asiassa olisi halunnutkaan. Valkoisen kanssa olin valmis tekemään kompromissin, mutta niitä en onnistunut saamaan. En myöskään halunnut valkoista kopiota, vaan sen aidon version, niinkuin imetystuolin kanssa.

Katselin myös Ikean juniorituoleja, kun niitä netissä kovin kehuttiin. Mietin lähinnä valkoista tuolia, mutta silmiini osui myös vihreä Urban- merkkinen juniorituoli ja kävin mielessäni läpi sen sopivuutta ruokapöytämme ympärille. Hinta oli vain 40 €. Sitten bongasin alueeni FB- kirpparilta Ikean vanhan mallisen valkoisen juniorituolin 5 €:lla. Katsoin mielessäni, että se sopii muodoltaan ja väriltään meille ja onnistuin varaamaan sen ensimmäisenä. Pettymyksekseni huomasin, että se on uudelleen maalattu, enkä tällä kertaa olisi sellaista välttämättä halunnut. Se myös ei tuntunut kovin tukevalta, vaikka sitä kehuttiin sellaiseksi. Myyjä pahoitteli pieniä kolhuja ja sanoi, että se on helppo uudelleen maalata. No jollekin se on helppo, mutta minulle maalausprojektit saavat enemmänkin harmaita hiuksia, kuin innostuksen kiljaisuja. Ostin tuolin siitä kuitenkaan valittamatta, koska aina käytetyn tavaran ostamisessa on omat juttunsa, eikä tässä ollut mitään varsinaista syytä jättää sitä ostamatta. Se onkin söpö pikku tuoli ja siinä Eelis sai totutella syömään Juhon omiessa syöttötuolin itselleen. Käytössä petyin hataruuden lisäksi siihen, ettei siihen kiipeäminen itsekseen Eelikseltä onnistunut. Ajattelin sen nyt kuitenkin kelpaavan ja olin ihan tyytyväinen.

Ikean puutuoli

Tästä ei mennyt kovin kauaa, kun satuin huomaamaan toisella FB-kirpparilla vanhan VIHREÄN Tripp Trappin. Jes! Se on meidän, päätin ja kirjoitin salamannopeasti viestin; mulle! Tällä kirpparisivulla nimittäin pitää olla nopea. Siellä osa tuotteista menee salamannopeasti niin että kyse voi olla sekunneista. Olin innosta pinkeänä, että tällainen oli tullut myyntiin. Sen jälkeen vasta katsoin onko jo jotkut muut kerenneet sen varata. Edelläni oli yksi henkilö. Hän kuitenkin antoi tuolin minulle, onneksi. Aisti varmaan, että sehän on niin innokas, että menköön sille. Kävin tuolin sitten seuraavana päivänä jumpasta tultuani hakemassa. Ja se on täydellinen! Vaikka se on kymmenen vuotta vanha ja kulumia on, niin se on ihana. Sopii meille täydellisesti. Ja maksoi vain 40 €. Tähän ei tullut mukana turvakaarta, eikä remmiä. Myyjä sanoi, että ne olivat niin huonossa kunnossa jo, että on heittänyt ne pois. Sekään ei haitannut, koska olin nimittäin ajatellut, että kun se tulee Eelikselle, niin en sitä kaarta tarvitse.

Nyt Eelis-herra on istunut Tripp Trappissaan parin viikon verran. Eikä ole mitään valittamista. Tuoli on todella tukeva. Ei tarvitse ollenkaan pelätä, että keikkauttaisi sen nurin. Hän pääsee myös kiipeämään siihen ja siitä pois itsekseen, ja se vasta kätevää onkin kun talossa on toinen pikkuinen. Kulumat puun maalipinnassa tietenkin ihan alkuun vähän harmitti ja ajattelin, että uusi olisi tietenkin uusi. Laitoin tuolin kuitenkin nurkkaan, eikä kulumia loppujen lopuksi häiritsevästi erota. Meillä on jo kuluneet nämä vuosi sitten Kodin Ykkösestä ostetut ruokapöydän tuolit, että kai se senkin puolesta joukkoon hyvin sopii. :)

Siinä on väriä kerrakseen ja Ikean Antilop-syöttötuoli

Sammas

Juho -pikkuinen on ollut nyt vähän kipeänä. Ihottuma on mennyt ja tullut edes takaisin. Annoin lääkärin ohjeen mukaan 7-10 vrk:n kuurin kaksi kertaa ja välissä oli samanpituinen tauko. Nyt olen antanut kaksi kertaa viikossa kortisonia ylläpitohoitona. Vehnästä olen pidättäytynyt niin ja näin, joten vaikea sanoa onko se ollut se mikä on aiheuttanut oireita, silloin kun niitä on tullut vai joku muu juttu.

Juho oli viikko sitten pari päivää kuumeessa ja sen jälkeen iho taas lehahti paljon pahemmaksi. Selkä tuli täyteen punaisia näppyjä ja kasvon iho meni vaalean punakaksi, päänahkaa ja silmäluomia myöten. Aloin jo epäillä, että olisiko voinut saada jonkun rokon, ettei sillä kertaa olisikaan kyse atopiasta. Näppylöitä tuli vaippa-alueellekin, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Rauhaset niskassa olivat myös turvonneet. Kuume laski parin kolmen päivän jälkeen ja sitten ihottuman puhkeamisen jälkeen huomasin suun olevan täynnä valkoisia laikkuja. YÖK! En oo selvästikään mikään sairaanhoitaja, kun kaikki tällaiset saa mun ihon menee kananlihalle.  

Soitin sitten siskolleni, joka on meidän perheen 24 h terveysneuvonta, kun hän on kätilö-terveydenhoitaja ja työskentelee ensiavussa. Hän epäili sammasta ja kehotti menemään lääkäriin jos on tosi pahana. Itsekin olin miettinyt sammasta, mutta en tiennyt että se voi todella levitä noin pahaksi hetkessä ja olla nielussa asti. Painon laskusta kun olin huolissani, niin hän sanoi, että siihen vaikuttaa myös, se että Juho on alkanut liikkumaan, joten ettei sen puoleen huolta. Aloitin sitruuna kuurin Juholle, mutta se ei auttanut mitään. Sammas siirtyi myös minulle rintoihin ja imettäminen teki kipeää, kuin olisi puukolla viilletty.

Pihliksen terkkari ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Sain ajan samalle päivälle ja pääsin lääkärin vastaanotolle jo ennen varsinaista aikaa, joten eipä tarvinnut jonottaa odotustilassa. Samantien apteekkiin ja salvaa suuhun, niin alkoi helpottaa. Jo seuraavana päivänä oli huomattavissa muutos parempaan. Pyysin ihmisiltä Facebookissa myös rukousta Juhon puolesta, kun tuntuu, että pikkuinen on ollut nyt aikamoisen pommituksen kohteena. Ihottuma kiusasi monena yönä, kun niin kutisi ja tietenkin toi sammas myös. Nyt neljän päivän jälkeen sammaksesta, eikä ihottumastakaan ole paljolti jälkeä. Eilen iho oireili vähän mansikasta, mutta muuten on ollut taas hyvänä. Olen kyllä aika hyvin pidättäytynyt siitä vehnästä. Toivottavasti se ihotautilääkäri ei kovin hermostu kun olen omin päin mennyt sen vehnän jättämään pois. :o

Blogin pitäminen ja pienet lapset

Blogin pitäminen

Tää blogin pitäminen on mielenkiintoista hommaa. Tykkään kirjoittamisesta niin paljon, että voisin kirjoittaa melkeinpä mistä vain ja vaikka kokoajan. Samoin toinen intohimoni on valokuvaus ja sitäkin voisin tehdä vaikka kuinka paljon. Aina voisin löytää uusia paikkoja ja tilanteita mitä kuvata.

Aika kahden pienen lapsen perheessä on kuitenkin rajallinen, enkä voi kokoaikaa tai paljon ollenkaan olla koneella kirjoittamassa tai muokkaamassa valokuvia. Itse järkkärikameran käyttöäkään en ole toivomallani intensiteetillä päässyt opettelemaan. Jostain syystä kaikkien näiden f-lukujen, aukkojen, sulkijoiden ym. opettelu ja ymmärtäminen tuntuu hankalalta. En jotenkin saa kiinni siitä logiikasta ja tuntuu, että kun jotain jo olen oppinut, niin seuraavan kerran kun alan kuvaamaan, niin olenkin jo ne oppimani asiat unohtanut. Valitettavasti kuvauskertojen väli nimenomaan järjestyskameralla tuppaa toisinaan venymään turhan pitkäksi. En pysty pitämään kameraa käden ulottuvillani, koska silloin se olisi myös meidän vilkkaan taaperon ulottuvilla, ja sitä en tietenkään halua. Sitten taas kun pääsen kuvaamaan, niin en yleensäkään pysty keskittymään siihen kovin kauaa, koska yleensä hetken kuluttua jompikumpi pikkuisista tarvitsee minua johonkin.

Tekstien kirjoittamisenkin teen usein samalla kun teen jotain muuta tai ainakaan en pysty keskittymään vain ja ainoastaan kirjoittamiseen. Nytkin kun olen tätä kirjoittanut niin Eelis on kerennyt istua kiltisti tuossa vieressä ja katsella lastenohjelmia, mutta myös potkinut jalkapalloa, kopsauttanut Juhoa pikkuautolla päähän ja yrittänyt näpyttää tietokoneen näppäimiä tullessaan kuikkimaan mitä minä teen.  Juho puolestaan on maannut lattialla ja syönyt Eeliksen junaradan osia sekä istunut minun sylissä ja yrittänyt repiä Gangsta-koiraa turkista ja on hän kerennyt myös ottaa muutamat maitohörpsyt samalla kun olen toisella kädellä näpytellyt tekstiä tietokoneella.

Yritän kuitenkin olla itselleni ja lapsilleni armollinen tämän blogin ja valokuvauksen opettelun suhteen. En missään nimessä halua, että alan olla kireänä jostain siitä syystä etten ole päivittänyt blogiani säännöllisesti tai etten saa otettua jotakin valokuvaa juuri siinä tietyssä hetkessä. Haluan lasten olevan etusijalla ja pitää myös itselläni ilon tässä kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että lukijoille olisi helpompaa jos uudet tekstit tulisivat edes jollain lailla säännöllisesti. Olen yrittänytkin tässä miettiä, että minkähänlainen säännöllisyys olisi hyvä. Tekstejä olisi kiva päästä kirjoittamaan vaikka joka päivä, mutta huomaan myös, että helposti joku päivä aina silloin tällöin jää väliin, juuri sen takia kun en ole saanut otettua omaa aikaa tämän kirjoittamiseen. Olenkin miettinyt, että parempi varmaan päivittää joka toinen päivä tai esimerkiksi kaksi kertaa viikossa tiettyinä viikonpäivinä kuin yrittää pitää tätä päivittäisenä tapana. No katsotaan mihin päätökseen tässä tulen.

Joka tapauksessa pysy mukana nyt toistaiseksi tässä epäsäännöllisessä rytmissä jos muuten tykkäät seurata meidän kuulumisia, tekemisiä ja ajatuksia. Seuraavat blogitekstit kertovat varmaan Juhon kuulumisista, ihottuma kun on taas pahentunut. Jossain vaiheessa kirjoitan myös meidän kodin sisustusoperaatiosta ja ehkäpä myös palaan viime kesän vaellusreissuun Norjassa.

Imetystuoli

Gangsta ja imetystuoli

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut, että kirjoittaisin tänne blogiin kaikkia sellaisia hyödyllisiä (tai vähemmän hyödyllisiä) vauvaperheen juttuja, joihin itse olisin aikoinaan halunnut löytää netistä vastauksia. Yksi tällainen on imetystuoli ja tästä siis tässä postauksessa.

Ensinnäkin jo tämä nimitys on niin luotaantyöntävä, ellei se sitten juuri ole niin ajankohtainen, että se onkin juuri niin puoleensavetävä. :) Jos olet raskaana ja suunnittelemassa imettäväsi vauvaa niin tiedät mistä puhun. Jos taas et ole vielä aikeissakaan tulla raskaaksi tai olet mies, niin haluat varmaan jättää lukemisen tähän. Tai sitten voit olla rohkea ja lukea postauksen loppuun asti. Lupaan, että tää teksti ei oo niin kauhea, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää.

The Egg-tuoli
(Kuva lainattu netistä)

Minun haaveenani oli saada imetystuoliksi Arne Jacobsenin upean kaunis klassikko, Egg-tuoli. Nimenomaan turkoosilla kankaalla. Osallistuin kavereiden kanssa viime syksyn sisustusmessuilla tämän tuolin arvontaan. Onni ei minua suosinut, vaan tämän kaunottaren voitti joku mies Espoosta. Onnea hänelle. Tuskin meni imetystuoliksi ;)

Se olis ollut niin ihana tohon meidän kulmaukseen. Arpaonni kun ei suosinut niin en myöskään ollut valmis laittamaan "imetystuoliin" 5000 €:a. Kyllä, luit oikein tuon rahasumman! Tämä Egg-tuoli on siis todellinen design-klassikko ja olen tästä tuolin suuresta rahasummasta huolimatta päättänyt toivoa, että joku päivä se tulee koristamaan jotakin meidän tulevaisuuden kodin olohuonetta. Sitä päivää odotellessa ;)

Huomasin, että tästä tuolista myydään myös kopioita ja sellainen olisi ollutkin ostettavan hintainen meidän tämän hetkiselle budjetille. En kuitenkaan periaatteessa tykkää kopioista. Mielestäni jos joku on onnistunut suunnittelemaan jotain todella kaunista, niin ei ole oikein jonkun toisen varastaa tätä menestysideaa ja alkaa tekemään halvempia kopioita. No ehkä se ei ole niin mustavalkoista, mutta en kuitenkaan nyt siis sitä halunnut ostaa.

Siinä se tuoli nyt sit on!

Loppujen lopuksi nykyiseen olohuoneeseemme löytyi imetystuoli Askon mallikappale Alesta. Olin jo melkein luopunut toivosta ja asennoitunut, etten tarvitse mitään imetystuolia, vaan sohva ja sänky saa kelvata. Suurin osa tarkoitukseen sopivista tuoleista kun oli liian tylsiä, epäkäytännöllisiä tai liian kalliita.

Tuolin ostokerralla olimme itseasiassa matto-ostoksilla ja kiertelin kaupassa yksin, kun Jukkis ei enää innostunut näistä ostosreissuista. Kun hän tuli minua ja ostoksiani hakemaan niin pyysin häntä katsomaan kahta eri vaihtoehtoa (tämäkin pyyntö oli vähän siinä ja siinä mihin sain hänet suostumaan). Jukkis heti epäröimättä valitsi värikkäämmän vaihtoehdon, nimenomaan juuri sen takia, ettei hän halunnut tätä tylsempää mallia. Kun tuoli oli sitten ostettu ja olimme sitä kärräämässä ulos kaupasta, aloin epäröimään raitakuosin sopivuutta, että onkohan se sittenkin liian kirjava (hyvin tyypillistä minulle jahkailla siinä vaiheessa kun päätös on jo tehty), mutta aivan kuin rohkaisuna pohdinnalleni, vastaantuleva nainen hyvin epätyypillisen suomalaiseen tapaan kommentoi hyväntuulisena, että olettepa valinneet hyvännäköisen tuolin. No niin olimme :)

Valinta osui nappiin. Tuoli on juuri kiva piristys meidän olohuoneessa, ja värimaailmaltaan se tuo hyvin yhteen keittiön ruokapöydän värikkäät tuolit. Se sopii myös hyvin siihen varsinaiseen käyttötarkoitukseensa, eli imettämiseen. Jokainen joka on tätä harrastanut, tietää, että vauvan kanssa ekat päivät, viikot ja kuukaudetkin vierähtävät paljon tämän toiminnan ympärillä. Sen vuoksi halusinkin ostaa sellaisen tuolin, missä on kiva näitä pitkiä aikoja istuskella.

Ominaisuuksiltaan tämä tuoli ei tietenkään voita reclineria, mikä meillä oli Jenkeissä. Se oli ihana muhkea mokkanahkatuoli, joka sopivasti keinui ja pyöri. Recliner oli kuin pehmeä kiikkustuoli, jonka sait myös makuuasentoon ja mikäpäs siinä oli ottaa pikku nokosia. Aivan täydellinen tuoli imetykseen kaikin puolin. Sellainen ei kuitenkaan tähän nykyiseen kotiin olisi sopinut sisustuksellisesti, joten se siitä.

Ennen Jenkkiaikaa imetystuoliksi olin hommannut puisen kiikkustuolin ja voin sanoa, ettei missään nimessä kannata! Kun istut siinä yhtään kauempaa vauva sylissä samassa asennossa, niin selkänojan puolapuut tuntuvat siltä kuin tulisivat selästä läpi. Silloin imetys sai tapahtua ihan vain sohvalla ja sängyssä. Sohva yleensä on liian pehmeä tähän tarkoitukseen ja pidemmän päälle alkaa tuntua epämukavalta kun olet painunut huonoryhtisenä sohvan pohjalle. Ilman mitään varsinaista imetystuolia siis kyllä ehdottomasti selviät, mutta jos sellaisen haluaa niin suosittelen ostamaan sellaisen missä käsinojat ovat sinulle hyvällä korkeudella tai etteivät ne ainakaan ole liian korkealla ja ettei tuoli ole liian kapea ja ahdas. Myös jonkinlainen tuki niskalle on plussaa. Ensisijaisesti kannattaa miettiä mikä itselle on sellainen kivalta tuntuva tuoli missä voit istua hyvässä ryhdissä vauva sylissä vaikka vähän kauemmin. Sitten läppäri, kännykkä tai muuta viihdettä viereen ja olet valmis vaikka imetysmaratooniin. Äläkä unohda veden juontia. Voilà!

Mikä on seksikästä miehessä?

Mikä on miehessä seksikästä? Joskus nuorena olisin vastannut varmaan jotenkin näin, että komeus, vahvuus ja rohkeus. Miksipä en vastaisi niin myös tänäkin päivänä. Tarkoittaako se siis, että elokuvien sankarit, isot miehet lihaksissaan ja machomeiningissään ovat niitä komeita, vahvoja ja rohkeita. No kyllä sekin tietty kuva seksikkyydestä voi olla, mutta ei se kuitenkaan ole kovin seksikästä. Yleensä ne miehet elokuvissa ovat aika tunteettomia ja kovia. Ei kovuus ole vahvuutta. Se voi olla itseasiassa sitä, että on kovettanut itsessään jotain kun ei halua tulla satutetuksi. Monesti nämä elokuvan miehet ovat myös itsekkäitä ja itseriittoisia. He ovat niin kovia ja vahvoja, etteivät tarvitse ketään, vaan voivat yksin pelastaa koko maailman ja tietävät mitä missäkin tilanteessa tehdä, tai vaikkeivat tietäisikään niin silti ainakin osaavat tehdä oikeat ratkaisut ja selvitä tilanteesta voittajana. No ei tästä sen enempää. Minusta miehen seksikkyys ei ole näissä asioissa. 

Olen oikeasti huomannut viime aikoina, että se mitä minä arvostan miehessä on melko lailla eri kuin mitä elokuvissa annetaan ymmärtää naisten haluavan. Ne asiat mitkä saavat tuntumaan minussa hyvältä, oikein kutkuttamaan vatsan pohjassa, ei ole pelkkä ulkonäkö tai itsekäs machomeininki, eikä myöskään se suomalaisista miehistä tehty sananlasku "ei puhu eikä pussaa", vaan itseään ja toisiaan arvostava mies. Tämä arvostus toki näkyy myös ulkonäössä, mutta ei se tarkoita, että on fitness tikissä. Itsensä ja toisten arvostus tulee näkyviin myös siinä miten hän puhuu ihmisistä ympärillään, niistä jotka ovat paikalla ja jotka eivät ole paikalla. Erityisesti arvostan miehiä, jotka ovat rohkeita rakastamaan vaimojaan elämänsä loppuun asti. Enkä tarkoita tällä sitä, että pysyisivät karseassa avioliitossa pakosta, vaan että he todella rakastaisivat vaimojaan. No tässä suhteessa tietenkin on kaksi osapuolta, ja monesti me naiset emme ole välttämättä niitä kovin rakastettavia. ;)

Minun sydäntäni lämmittää nähdä komeita isiä, rennon tyylikkäissä vaatteissa työntämässä lastenvaunuja. Näitä isiä näkee Helsingissä aika paljon. Olen kuullut, että nykyajan suomalainen isi haluaa viettää aikaa lastensa ja perheensä kanssa enemmän kuin mitä aikaisemmat isit ovat tehneet. Ja tämä on seksikästä. Oikeasti se on. En sano tätä sen takia, että se kuulostaisi jotenkin niin kauniilta ja suloiselta, vaan siinä on oikeasti jotain todella seksikästä, kun mies on vahva ja haluaa huolehtia perheestään. Tiedän myös, että on isiä, joilla itsellään ei ole ollut hyvä isä tai ei ole ollut isää välttämättä ollenkaan ja silloin eväät omaan isyyteen voivat olla hukassa. Mutta osa näistäkin isistä on niin rohkeita ja vahvoja, että he käsittelevät joko terapiassa tai muulla tavalla omaan lapsuuteensa liittyvät haavat ja ovat halukkaita olemaan omille lapsilleen ne isit, joita he itse olisivat tarvinneet. Tämä on minusta rohkeutta ja vahvuutta. Minä rakastan suomalaisia miehiä ja heidän vahvuuttaan ja rohkeuttaan sekä komeuttaan. Itseasiassa rakastan yhtä tällaista suomalaista miestä erityisen paljon, omien lasteni isää. Hän on komea, vahva ja rohkea, eli seksikäs. :) Hän on läsnä meidän perheessä ja kantaa tasavertaisesti vastuunsa meidän perheen hyvinvoinnista. Hän haluaa olla hyvä isä lapsilleen ja laittaa meidät etusijalle, mutta huolehtii myös omista tarpeistaan ja intohimoistaan. Hän on myös tarpeeksi vahva ja rohkea käsittelemään vastoinkäymisiä ja puhumaan tunteistaan sekä antamaan minulle tilaa olla sellainen vaimo ja nainen, kuin mitä minä olen. 

Olkoon tämä kirjoitus siis osoitettu kaikille seksikkäille, suomalaisille, tai no mikseipä kaikille maailman seksikkäille miehille. :) Hyvää miestenpäivää, joka on siis kai kaikki ne muut päivät kuin se yksi päivä vuodessa, joka on naistenpäivä, ja se päivä ei ole tänään. Mutta olkoon tämä erityisesti osoitettu Jukkikselle, minun elämäni miehelle, jolle haluan opetella olemaan hyvä ja ihana vaimo. 

Savonlinna

Savonlinnan silta

Olavinlinna

Viime kesänä mökkireissulla käytiin myös päivä Savonlinnassa. Se olikin ihana kesäinen kulttuurikaupunki. Puraisi ihan Savonlinna kärpänen ja mietimme jo vakavissaan, että pitäisikö ihan muuttaa sinne, varsinkin kun selvisi, että siellä Jukkiksen olisi mahdollista tehdä maisteriopintonsa loppuun ja suuntautua musiikkiin sivuaineessaan.  

No enpä nyt enää usko, että sinne muutamme. Haaveissa taitaa tällä hetkellä enemmän kuiteskin olla se New Yorkiin muuttaminen, kuin Saimaan rantakaupunki. Tai no eihän sitä ikinä tiedä. Jos siellä olisi ystäviä ja jotakin missiota tässä elämässä, niin miksipäs ei. Ehkä sitten eläkkeellä vaikkapa. Vaikutti netin kautta niin houkuttelevalta nimenomaan tuo upea luonto ja retkeilymahdollisuudet sekä kulttuurielämä. No mutta nyt kuiteskin kaikki elämä on meillä täällä Helsingissä, ystävät erityisesti ja Jukkiksen koulu tietenkin.