Joulun ulkoilut ja rv 39

Seurasaaren joutsenet

Täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena, raskausviikot 38+5.

Joulupäivänä käytiin ulkoilemassa Seurasaaressa ja Tapaninpäivänä Sipoonkorven kansallispuistossa paistamassa makkarat.

Byabäckenin reitillä

Seurasaari oli minulle uusi nähtävyys vaikka Helsingissä olen yli 10 vuotta asunut. Jostain syystä siellä ei vain ole tullut kaikesta sen kuuluisuudesta ja suosiosta huolimatta käytyä. Sipoonkorvessa puolestaan on muutaman kerran tullut käväistyä. Viimeksi kaksi vuotta sitten Juhon ollessa ihan pieni.

Muistan kuinka oli iso juttu saada aikaiseksi lähdettyä vastasyntyneen kanssa jonnekin raittiiseen ulkoilmaan nuotioilemaan. Kannettiin hänet turvakaukalossa 500 m matka nuotiopaikalle ja takaisin tullessa oli jyrkkä alamäki, joka oli aivan jäässä. Samalla talutat 1,5v taaperoa ja yrität pitää koiran vetämästä sinua peilikirkkaalla jäällä nurin. Olihan meitä silloin kaksi aikuista operaatiossa mukana, mutta oli se silti haaste ja itse olin vastikään synnytyksestä toipumassa. Päästin sitten Gangsta-koiran alamäen ajaksi vapaaksi kun tiesin ettei se karkaa tai ketään vahingoita jotta päästään ehjin nahoin jyrkkä mäki alas. No eiköhän siihen juuri satu joku muukin ulkoilija tulemaan vastaan ja hän alkaa valittaa, että koira on pidettävä kytkettynä. Jotenkin se oli niin suomalaista. Niinhän se pitäisi pitää kiinni senkin uhalla että kaadut vastasyntyneen tai taaperon kanssa peilikirkkaalla jäällä tai sitten varmaan olisi pitänyt toisen meistä aikuisista mennä ensin viemään koira alas ja sitten tulla auttamaan lasten kanssa. Jotenkin toi kohtaaminen vaan niin ärsytti silloin. Ensinnäkin se oli tosi iso juttu itselle silloin, että pääsi lähtemään neljän seinän sisältä ulos muuallekin kuin lähimetsään, saati vähän makkaraa paistamaan ja sitten kun yrität selvitä turvakaukalon kanssa takaisin autolle niin heti siinä lyhyessä mäessä kun koira on hetken aikaa irti, joku alkaa valittamaan. Äh! Hyvää päivää sullekin.

No tällä kertaa ei ollut tällaista ongelmaa kun ei ole enää koiraa mitä taluttaa, eikä maakaan ollut jäässä, kun oltiin plusasteilla. Joten siinä mielessä helpompi reissu. :)

Eelis jaksoi hyvin kävellä tämän Byabäckenin (1,5 km?) reitin, vaikka suurin osa matkasta oli ylämäkeä. Juho puolestaan istui rattaissa lähes kokomatkan ja reitti oli yllätykseksemme erittäin helppo kulkea vaunujen kanssa, polku oli tasainen ja leveä. Edes kantoja ei pahemmin ollut. Yhdessä kohtaa puu oli kaatunut polun päälle, mutta silloinkin pystyi sen hyvin kiertämään, ettei tarvinnut alkaa rattaita nostelemaan.

Nyt sitten olen vähän siivoillut kotia ja pessyt pyykkiä urakalla pyykkituvalla. Koulujuttujakin olen taas vähän alkanut viemään eteenpäin. Saa nähdä milloin tulee lähtö synnärille.