Pregnancy brain

Raskaussiluetti

Hahaa. Tein jonkun Facebook-testin, jonka linkki löytyy blogitekstin lopusta.

Siinä piti sanoa minkä asian ensimmäisenä näkee ja sen perusteella analysoitiin luonnetta. Mä oon yleensä näissä aika nopea näkemään vaikka mitä, mutta tällä kertaa pää löi ihan tyhjää. En nähnyt mitään järkevää. Kun oikein pinnistin, niin näin siinä jonkin sortin puun, mutta ei se minusta oikein siltäkään näyttänyt. Sitten kun vähän rauhoituin, niin erotin siinä kaksi kättä. Hauskan tästä testistä teki se, että siinä oli myös vaihtoehto, että jos ei näe mitään, se tarkoittaa, että on liian väsynyt ja pitäisi ottaa muutaman päivän breikki yksinäisyydessä ja kerätä sillä keinoin voimaa uusiin haasteisiin. Miten tässä taaperoperheen arjessa pystyt ottamaan muutaman päivän breikin ja vetäytyä yksinäisyyteen?! Ehkä se toisaalta olisi mahdollista jos oikein suunnittelisi, mutta en jaksa nyt alkaa sellaista suunnittelemaankaan. Kuka poikia sitten katsoisi?

Raskausmasu

Eilen oltiin treffeillä Jukkiksen kanssa pitkästä aikaa ja sekin itsessään rentouttavaa, että edes yhden illan sai olla poissa. Äiti ja iskä olivat kylässä ja katsomassa poikia ja hoitivat iltahulinat ja nukutukset. Sanoin Jukkikselle, että olisi ihana vaan mennä jonnekin rauhalliseen joulukonserttiin tai vaikkapa Tuomiokirkkoon istumaan ja olemaan ihan hiljaa. Huomaan, että oikeasti kaipaan jotakin rauhallista ja hiljaista tekemistä. No Jukkista tällainen kirkkotouhu ei houkuttanut ;D Toinen mitä olisi ollut kiva tehdä olisi ollut mennä jonnekin katsomaan tähti- tai revontulitaivasta, mutta sellaista ei ollut ihan tässä lähellä saatavilla.

Vika kolmannes

Loppujen lopuksi käytiin Juttutuvalla syömässä ja oltiin molemmat vain ihan hiljaa. Sekin oli mukavaa, vaikkakin vähän tylsää. Ruokakaan ei ollut mitenkään erikoista, ihan hyvää, mutta jotain vain illasta uupui. Oltiin aluksi luultu, että tuvalla soitetaan Jazzia, mutta se tieto osoittautui vääräksi. Bändin aloittaessa virittelemään soittimia se osoittautui jonkinsortin rockin tai twistin tyyliseksi. Soitossa eikä tyylilajissa itsessään ollut mitään vikaa, itseasiassa kuulosti ihan leppoisalta, mutta meidän istumapaikat olivat ihan lavan edessä, eikä jaksanut jäädä siihen potemaan korvakipua. Varsinaisen soiton alkuakin olisi pitänyt odottaa vielä tunnin verran ja se tuntui aivan liian pitkältä ajalta.

Pregnancy belly

Kotiin ei vielä houkuttanut mennä kun kerrankin oli jotkut siellä iltameininkejä hoitamassa ja mietittiin kovasti eri tekemisvaihtoehtoja Helsingin lauantai-illan tarjonnasta. Storyvillen Jazz houkutti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että oltaisiin jaksettu lähteä tutustumaan uuteen kuppilaan. Elokuvatarjontakaan ei napannut. Seurakunnan kokouksetkin olivat kaikki jo alkaneet. Kova pakkanen ja pureva viima eivät myöskään houkutelleet iltakävelylle. Istuttiin sitten autossa ja juteltiin. Oli ihana odottaa kello kymmeneen ja hipsiä sitten kotiin omaan sänkyyn poikien ollessa mukavasti jo unilla.

Sumuinen siluetti

Kohta tää on ohi

Kyllä se vaan autossa istuessa taas vahvistui, että meidän sydämessä palaa muutto ulkomaille, vaikka samaan aikaan tietää, että joitakin asioita todella tulee kaipaamaan näistä Suomessa oloajoistakin. Mutta sydän ei saisi rauhaa jos asettuisimme tänne nyt lopullisesti asumaan. Saa nähdä minne meidän tie vie ja milloin. Nyt kuitenkin ollaan täällä. Valmistaudutaan vauvan tuloon ja joulun viettoon.

Lepoa testin mukaan tarvitsisin, vaikka toisaalta huomasin, että tänäänkin kun tein kaksi asiakastapaamista, ne nimenomaan virkistivät ja voimaannuttivat itseänikin. Tykkään niin tehdä sitä mitä teen.

Ehkäpä testi kertoikin vain enemmän siitä, että olen raskaana ja aivot eivät toimi aivan samalla tavalla kuin jos ei olisi raskaana. Aivan turhaa ei ole keksitty lausetta: pregnancy brain, jota käytetään silloin kun tuleva äiti ei muista kaikkea, vaan on vähän hajamielinen. Sellainen todenteolla olen viime kuukausina ollut. Saan itseni vähän väliä kiinni unohtelemasta, että mitä olinkaan ryhtymässä tekemään. Fysioterapeuttini kertoikin tutkimuksesta, jonka mukaan raskaana olevan naisen aivot kutistuvat ja palautuvat tyyliin vasta kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Hän rohkaisi, että tämä on huojentavaa kuultavaa. Raskaana ollessa ei edes tarvitse yrittää olla jotain enempää, saa antaa itselleen luvan ollakin vähän hömelö. Tästä on hyvä jatkaa :) Ehkä en tosiaan niinkään ole sen levon tarpeessa, vaan yksinkertaisesti testi osoitti vain sen, että mulla on ne "pregnancy brains", eikä minun tarvitse yhtään soimata itseäni jos en kuljekaan ihan kaikki valot päällä :)

Vielä yksi siluetti

Testi:
https://brightside.me/wonder-quizzes/this-picture-test-can-reveal-a-lot-about-your-character-270160/

Artikkeli aivojen kutistumisesta raskausaikana:
https://brightside.me/wonder-quizzes/this-picture-test-can-reveal-a-lot-about-your-character-270160/