Leivontaa

Tänään tuli ekaa kertaa leivottua poikien kanssa ja tajusin vasta miten mukavaa se on. Tuntuu, että nää kaksi viikaria tarttis niin paljon aktiviteettia, eikä välillä mitään saa tehtyä kun nää häärää ympärillä. Tänäänkin käytiin ulkoilemassa, mutta silti iltapäivällä pojat kävi ihan kierroksilla, eivätkä oikein malttaneet asettua kahdestaan mitään pitkäksi aikaa tekemään. On päiviä ja hetkiä, että he leikkivät niin mukavasti kahdestaan; lukevat kirjoja, rakentavat legoja tai ajavat brio-junaradalla, mutta toisinaan on sitten taas ihan älytöntä sähellystä. En tiedä mistä se sitten johtuu. Kai se vaan on merkki, että on ollut liian vähän aktiviteettia tai jotain. Joskus tietenkin jos ovat liian väsyneitä, niin meno on ihan hervotonta. Tai en tiedä vaikuttiko tänään se, että pojat saivat kaakaota kun käytiin retkellä. Se saattoi olla liika piristysruiske, koska päiväunillekaan ei kumpikaan asettunut.

Hienoja tuotoksia on molemmilla

Onni löytyy arjesta

Joka tapauksessa huomasin, että touhu on taas mitä on ja ruoan tekemisestä ei tule mitään kun kiipeilevät omassa huoneessaan pitkin lipastoja ja heittelevät leluja sinne tänne sekä paukuttelevat kaapin ovia. Päätin sitten ottaa pojat mukaan kun tein pitaleipiä. Ihmettelin miten mukavasti se touhu meni. Molemmat taputtelivat taikinapalloja innoissaan ja kaulitsivat pikkukaulimellaan vuoronperään. Olin jotenkin ajatellut, että varsinkin Juho olisi liian pieni tähän touhuun, mutta yllättäin hän malttoi kaulia jopa hienompia taikinalevyjä, kuin mitä Eelis, jota touhu alkoi ehkä jo vähän kyllästyttää. Hän mieluummin halusi kokeilla omaa luovuutta nuijimalla taikinaa kaulimen kahvaosalla, mistä touhusta äiti taas ei pitänyt. Siitä hän päätti sitten siirtyä mieluummin taikinan syöntiin. Kun en antanut syödä valmiita pitaleipätuotoksia, hän tyytyi raaputtamaan taikinakulhoa. Luulisi, ettei se perus durumvehnäjauhotaikina maistu kovin kummoiselle, mutta hän oli eri mieltä. Mainitsi useaan otteeseen, että Eelis tykkää jauhoista. Tai sitten se on vaan merkki, että meillä ollaan syöty vehnäjauhoja liian vähän ;)

Tässä maistuu taikina

Täytyy tässä joku muukin kerta ryhtyä poikien kanssa leivontapuuhiin. Oli niin mieluista touhua niin pojille kuin äidillekin. Mukava oli myös yhdessä katsella miten pitaleivät kohosivat ja muuttuivat eri näköisiksi uunin lämmössä ja sitten vielä ruokapöydässä muistuttaa, että nyt syödään niitä samoja mitä aikaisemmin leivottiin.