Vauva-ajan suunnitelmat

Ystävän tuoma kaunis piristys

Eilen illalla ennen nukkumaan menoa havahduin, etten ollut sen kummemmin kiinnittänyt huomiota masuasukin liikkeisiin. Mietin kyllä, että varmasti hän oli päivän mittaan liikkunut, olisin nimittäin kiinnittänyt liikkumattomuuteen huomiota. Liikkeet kun ovat niin arkipäivää, ettei niihin sen kummemmin välttämättä kiinnitä huomiota jos päivä on kovin kiireinen ja ajatukset jossain muualla.

Ihana oli kuitenkin illalla rauhoittua ja alkaa miettimään tätä vauvaa ja hänen saapumistaan. Kukaanhan ei tiedä milloin hän sieltä tulla tupsahtaa. Vauvan syntymä onkin yksi sellainen asia maailmassa mitä emme voi kontrolloida ja ennalta suunnitella. Siihen täytyy vain antautua ja luottaa, että homma etenee niinkuin etenee. Tottakai oma paikkansa on sillä, että lepäilee silloin kun on siihen tarvetta ja syö terveellisesti ja liikkuu eikä turhia stressaile, mutta siinäpä se oma osuus sitten melkeinpä on. Sitten kun homma varsinaisesti käynnistyy, niin siihen täytyy vain heittäytyä ja luottaa, että oma kroppa tekee tehtävänsä ja ottaa kätilöiden antama tuki vastaan. Muutenkin koko synnytys on jotenkin niin alkukantaista, tässä meidän steriilissä ja kontrollifriikissä länsimaisessa maailmassamme :D

"Muutenkin koko synnytys on jotenkin niin alkukantaista, tässä meidän steriilissä ja kontrollifriikissä länsimaisessa maailmassamme."

Jokatapauksessa oli ihana illalla rauhoittua kuuntelemaan, että liikkuuhan se pikkumies siellä. Eikä kauaa mennytkään kun aloin tuntea potkuja ja myllerrystä. Siellä se on ja voi hyvin. Miten sitä voi jotain jo rakastaa, vaikkei ole häntä vielä nähnyt. :) Eeliskin sanoi yksi päivä, että hän rakastaa vauvaa. Jotenkin niin suloista ja liikuttavaa. Muutenkin hän jo odottaa uuden pikkuveljen saapumista innokkaana. On antanut nimenkin. Kesästä lähtien olen puhunut, että ensin varmaan tulee lunta ja sitten ehkä keretään saada joululahjoja ja vasta sen jälkeen vauva syntyy. Nyt sitten on se ensimmäinen osa toteutunut. Lunta on ollut täällä Etelä-Suomessa jo viikon verran. Katsotaan miten joululahjojen kanssa käy. Laskettuaika kun on 6.1, joten hän voi saapua kummalla puolen vuotta vain, tai vaikka syntyä sitten rakettien paukkuessa uudenvuoden aattona. Sepä olisikin juhlallinen saapuminen.

"Hän voi saapua kummalla puolen vuotta vain, tai vaikka syntyä sitten rakettien paukkuessa uudenvuoden aattona. Sepä olisikin juhlallinen saapuminen. "

Jostain syystä toivon, että hän syntyisi ensi vuoden puolella, vaikka toisaalta olisi "järkevämpää" toivoa hänen syntyvän siinä joulun aikaan, jolloin viimeiset koululuennot olisivat takana ja seuraaviin mahdollisimman pitkä aika. Myös maalauskurssi loppuu jo joulukuun alussa ja jatkuu tammikuun puolivälissä, joten siinä olisi kivasti lomaa siitäkin. Samoin Jukkiksen joululoma tulisi samalla hyödynnettyä vauva-arjessa kun ei varmaan pidä opiskeluista mitään virallista isyyslomaa. No katsotaan miten käy :) Tätä kun ei voi tosiaan suunnitella ja etukäteen päättää tapahtuvaksi.

"Toivottavasti en tule tätä vauva-aikaa mitenkään missaamaan kun on aiempaa enemmän kaikenlaista ohjelmaa tiedossa."

Kerkesin illalla myös pohtia sitä, että toivottavasti en tule tätä vauva-aikaa mitenkään missaamaan kun on aiempaa enemmän kaikenlaista ohjelmaa tiedossa. On opiskelut ja siihen kuuluvat asiakastapaamiset sekä maalauskurssi, jota haluaisin myös jatkaa, kun se on meidän viimeinen, kolmas vuosikurssi. Toisaalta mikään näistä ei ainakaan tällä hetkellä rasita tai työllistä meidän perusarkea kuitenkaan kovin paljoa, joten jospa niin olisi myös uuden vauvan synnyttyäkin. Hänhän tulee tietenkin olemaan mukana kaikissa näissä minun opiskelu-, työ- ja harrastusjutuissa. En halua alkaa pulloruokinnan kanssa läträämään, vaan paljon helpompi on hoitaa asia luomuna, niinkuin Eeliksen ja Juhonkin kanssa olen tehnyt. Mieluummin vauva mukana, kuin alkaa pumppaamaan ja vaatia Jukkista hoitamaan syöttöhomma sekä kahden taaperon hoitaminen. Mutta tämäkin on sellainen asia mitä en voi tietenkään etukäteen lyödä lukkoon ja päättää, että näin se menee. Kaikki riippuu niin siitä minkälainen vauva on ja miten asiat lähtevät sujumaan sekä oma jaksaminen.

Toivon mukaan tulossa on mukava ja innostava kevät. Niin uuden vauvan ja perhe-elämän suhteen kuin opiskelujen etenemisen ja taideharrastusten suhteen. Ainakin tällä hetkellä olen innostunut näistä kaikista. Jokainen tuo omaa väriä elämään ja tasapainottaa kokonaisuutta. Olen iloinen, että saan olla pääasiassa kotona lasten kanssa, mutta myös siitä, että minulla on myös omia muita juttuja. Omat yritysasiat kivasti etenevät ja innostavat sekä opiskelut samoin ja maalauskurssi inspiroi ja nollaa ajatuksia. Vielä kun saliharjoittelu tähän taas sujahtaisi sopivasti mukaan, niin mikäs siinä. Niin ja treffi-illat Jukkiksen kanssa, ettei yhteiselämä ja romantiikka aivan lopahtaisi.