Rv 26 ja kolmen lapsen äitiys

Tajusin tänään katsellessani Jenkkiystävän Facebook-päivitystä, että minähän olen kolmen lapsen äiti 😊 Tämä Jenkkiäiti postaa paljon kuvia ja mietteitä raskaudesta ja tulevasta vauvasta. He ovat jo antaneet pikkuiselle nimenkin ja juhlivat tätä uutta syntynyttä elämää täysillä. Jotenkin sitä itsellekin kolahti kun hän mainosti olevansa kahden lapsen äiti, että ohoh minähän olen nyt kolmen lapsen äiti. En jotenkin ole osannut mieltää itseäni vielä kolmen pienen pojan äidiksi, mutta olenhan minä jo, koska kyllähän se kolmas pieni on jo olemassa, vaikka en häntä vielä näekään. Aktiivisesti kyllä jo liikuskelee, joten vaikka en näe, niin tunnen kyllä. Isikin on päässyt kokemaan ja näkemään vauvan liikkeet masun päältä. 

Ensimmäiset liikkeet tunsin jo raskausviikolla 19 ja sen jälkeen liikkeiden tunteminen on ollutkin päivittäistä ja meno ei kun vain kovenee. Siinä mielessä vauva on kyllä hyvin konkreettinen ja muistuttaa, että on sieltä tuloillaan. Toisaalta olen vasta tässä raskauden puolivälin jälkeen alkanut varsinaisesti ymmärtää, että kohta meillä tosiaan on kolmas pikkuinen tässä käsillä. Nimeä me emme ole vielä keksineet- jotakin kyllä jo miettineet, mutta ei vielä mitään varmaa. 

Raskausmasu viikolla 24

Rv 26: varpaat näkyy enää kun vähän kurkistaa

Jännää on ollut, että olen yllättävän paljon nauttinut tästä vaiheesta, että olen taas raskaana. Nautin toki myös aikaisemmista raskauksistakin, mutta jotenkin nyt tuntuu erilaiselta. Ihan kuin olisi paremmin aikaa keskittyä tähän olotilaan. Eeliksen kanssa kaikki oli tietenkin niin uutta ja jännää ja siinä mielessä raskaus oli koko ajan mielessä, Juhon raskausaika puolestaan hurahti jotenkin kumman nopeasti. Siinä oli tietenkin Suomeen takaisintulo hössäkkä ja Eelis taaperon hoitaminen. Onhan tässä nytkin näitä taaperoita, mutta muuten elämä on aika tasaista ja on saanut eri tavalla rauhassa keskittyä tähän vaiheeseen. Eelistä odottaessa tein uutta haastavaa työtä ja työmatkat olivat pitkät. Samaan aikaan tehtiin kodin remonttia. Juhonkin loppuraskaudessa oli muutto uuteen kotiin ja sen täydellinen sisustus sängystä ja huonekaluista astioihin asti.

Tosin tässä kolmannessa raskaudessa en ole niinkään seurannut näitä raskausviikkoja ja -päiviä kovinkaan tarkasti, kuin mitä tein ensimmäisessä raskaudessa. Hyvä, että muistaa edes suunnilleen millä viikoilla on. Mutta muuten olen huomannut, että iloitsen yhtä paljon tästä uudesta elämänvaiheesta ja pikku ihmeestä tuolla masussa, kuin mitä iloitsin aikaisemmissa raskauksissa. Siinä mielessä tämä ei ole mitenkään ihan sama olla taas raskaana, että vaikka on tuttua, niin on silti jotenkin omalla tavallaan ainutlaatuista. Saa nähdä minkälainen ja -näköinen pikku hemmo sieltä meille muuttaa asumaan. Taas uusi persoona tähän meidän palettiin.

Huolimatta siitä, että olen tästä raskaudesta nauttinut, en voi sanoa tämän raskauden olleen mitenkään aikaisempia raskauksia helpompi. Alkuun oli pahoinvointia ja järjetöntä väsymystä. Sitten oli tämä energinen ihana jakso mistä olen kirjoittanut. Nyt huomaan, että energiapuuska alkaa olla takana ja päinvastoin päiväunet ja kunnon yöunet ovat tarpeeseen. Myös supistelut ja liitoskivut ovat harmillisen voimakkaita. Olen nyt pitänyt taukoa kuntosalista kun ihan nämä normaalit päivän askareet aiheuttavat vaivoja. Kahden pienen taaperon kanssa ei voi noin vain ottaa sairaslomaa. Tietenkin jos aivan mahdottomaksi menisi, niin olisi vain pakko ulkoistaa kaikki Jukkikselle, mutta tätä en kovin helposti tee. Välillä sitä miettii, että mitkä säryt ovat normaalia ja milloin on taas syytä olla huolissaan. Eilen juuri oli sellainen päivä. Nyt päätin, että täytyy vähän hellittää ja antaa esimerkiksi tämän minun suunnittelemani suursiivouksen odottaa.

Iloisella mielellä kerhoon

Kerholiivit päälle

Eilinen päivä olikin erityisen kiireinen. Aamu lähti käyntiin seiskan aikoihin. Eelis ysiksi kerhoon ja me Juhon kanssa Prismaan ruokaostoksille. Ennen kauppaa suunnistin pyykkituvalle isojen likapyykkikassien kanssa. Mukana oli aamuisesta Juhon pissavahinkoepisodista likaantunut päiväpeitto. Samalla vein auton takakontista kalastus- ja retkeilyrompetta varastoon. Vaunujen kanssa ovista liikkuminen ottaa välillä kovastikin alavatsaan kun joutuu pitämään jalalla ovia auki.

Sitten sinne kauppaan, mikä yleensä on varsin mukavaa kun mukana on vain tämä yksi Juho-taapero. Kantoapua tästä kaverista ei tietenkään ole. Tällä kertaa hän nukahti autoon, joten kävin kiireen vilkkaa raahaamassa viisi ruokakassia + vaippalaatikon ja talouspaperisäkin yläkerran huoneistoon. Tyhjensin nopeasti kylmää kaipaavat ruoat jääkaappiin ja äkkiä takaisin autolle. Huomasin, että nyt vähän sattuu masuun, tätä ei niinkään aiheuttanut se kassien kantaminen, vaan kyyristyminen kun tyhjensin ruokia muovipusseista jääkaappiin, se aiheutti painetta ja supisteluja vatsan seudulle. Autolle tullessa huomaan, että onneksi Juho on edelleen unessa.

Katsoin kelloa, että kerkeän vielä laittaa uuden koneen pyykkituvalla pyörimään ja sitten Juho vaunuihin ja kevyttä juoksujalkaa Eelistä hakemaan kerhosta. Myöhästyin hakuajan takarajasta minuutin verran. Ei paha. Sitten työnnän kotiinpäin mennessä toisella kädellä vaunuja ja toisella kädellä Eelistä pyörän selästä, hän kun ei jaksa hiekkaisia ylämäkiä vielä kovin hyvin polkea. Tämä touhu sattuu aina alamahaan ja mietinkin eilen, että pitäisikö nyt vain tästä eteenpäin jättää Eeliksen pyörä kotiin, jos kivut eivät hellitä. Sitten suoraan kotiin ruoantekoon ja pyykkituvalle siinä välissä poikien kanssa, ruoan jäähtyessä lautasilla.

No ruoalla tulee kolmevuotiaan kiukkukohtaus, kun en anna hänen purskutella maitoaan ja kannan tästä rajoittamisesta täydellisesti raivostuneen Eeliksen päiväunille ja yritän pitää hänet siellä. Ei se tietenkään onnistu kun onhan tässä toinenkin taapero syömässä. Tässä vaiheessa Jukkis tulee kotiin kun olen vaihtamassa Juholle vaippaa ja Eelis itkee ja raivoaa jääkaapilla haluavansa lisää maitoa. Laitan astianpesukoneen päälle ja nyt Eelis siirtyy yrittämään repimään käynnissä olevaa konetta auki, koska maitolasi on siellä. No Jukkis nostaa Juhon pinnasänkyyn ja minä yritän rauhoittaa Eelistä nukkumaan. Kello on 13.45 ja pesuhuoneen aika loppuu klo 14.00. Jukkis jää rauhoittelemaan Eelistä ja minä kipitän pesuhuoneelle pyykinkuivausoperaatioon. Eelis puolestaan itkee nyt sitä, että haluaa äidin, eikä isin huoneeseen rauhoittamaan. Takaisin tullessani sama kiukku edelleen jatkuu, mutta nyt hän rauhoittuu ja lopulta nukahtaa kun menen silittämään. Sitten on minun aika mennä päiväunille lepäämään. Vajaan tunnin kerkeän torkahdella. Lopulta Juho ei enää viihdy sängyssään ja joudun nousemaan. Valitettavasti se vartti minkä hän autossa nukahti aiheutti sen, ettei rauhoitu enää varsinaisille päiväunille. Plääh. Tämä tarkoittaa kiukkuista iltaa ja aikaista nukkumaan laittamista.

Pizzan tekoa

Sitten alkaa pizzan väsääminen. Sisko on tulossa kylään ja olin ostanut pizzatarvikkeet. Mukava iltaseura tiedossa 😊 Sitten ruoan päälle pieni ulkoilulenkki hänen ja poikien kanssa. Tällä kertaa ei minun tarvinnut työnnellä pyöräilevää Eelistä ja reippailu kivassa syysillassa teki hyvää. Vaatteet hain vielä kuivaushuoneesta, etteivät jää sinne turhaan tilaa viemään ja pyykkien haku onnistuikin huomattavasti helpommin kun vaunut ja polkupyörän sai jättää oven ulkopuolelle siskon luokse odottamaan. Sitten vielä kotona vähän lisää pyykkien pesua omalla koneella ja viikkausta, iltapalaa ja iltapesujen jälkeen pojat nukkumaan. Tällä kertaa ei tarvinnut niitä erityisemmin enää kannella, joten masu sai levätä. Jukkis hoiti ne kantokerrat kun Eelis juoksi iltapesuja karkuun ym.

Siinä vaiheessa kun Jukkis lukee pojille iltasatua huomaan, että tenttikirjan lukeminen sohvan nurkassa onkin yllättävän rentouttavaa puuhaa 😆 Aah. Omaa rauhaa ja jalat sohvalle lepäämään (ettei niitä suonikohjuja nyt enempää tulisi).

Sellainen oli tämä keskiviikkopäivä. Nukkumaaan klo 22 ja sitten heräsinkin jo 2.30 siihen kun Juhon jalat ovat jääneet pinnasängyn väleihin, eikä itselleni uni enää tule. Hetken seurattuani hiljaista katukuvaa, siirryn Facebookin kautta blogin päivittämiseen. Lopulta uni alkoi hiipiä takaisin ja menin jatkamaan unia puoli neljän aikoihin. Tämän alkavan torstaipäivän otan kyllä rauhallisemmin, sen verran masu tuntuu rasittuneelta vielä aamuyöstäkin.