Pää leviää!

Nyt oon ollut kotilevossa koko viikonlopun ja tuntuu, että pää leviää. Supistelut ovat olleet välillä jo vähän kivuliaita, kokoajan on sellaista menkkamaista jomottelua alaselässä ja -vatsalla sekä toisinaan pari kolme kertaa päivässä tulee sellainen kunnon vatsakramppi alavatsaan. Levolla varsinainen vatsan pinkeys on hellittänyt, mutta nämä krampit ja menkkakivut eivät ole kuitenkaan minnekään hävinneet.

Syksyinen kuva parin viikon takaa

Oon vähän säikähtänyt näitä tuntemuksia, vauvan olisi vielä parempi pysytellä vatsan suojissa, vaikka näillä viikoilla jo todennäköisesti selviäisi hengissä. Viime viikolla soittelin synnytyssairaalan päivystykseen ja käskivät levätä ja ottaa tarvittaessa yhteyttä neuvolaan. Oma neuvola-aika olisi ensi viikolla, mutta kun ei tällä viikonlopun sohvailulla krampit loppuneet, niin soitin tänään sitten neuvolanneuvontaan. Sieltä käskettiin viedä pissanäyte, jos onkin virtsatietulehdus.

Tänään kävin vähän kävelemässä ulkona Jukkiksen ja poikien kanssa. Oli pakko ihan oman mielenterveyden kannalta päästä vähän raittiiseen ilmaan ja supistelut onneksi olivat hellittäneet, niin uskalsin näin tehdä.

Iltahämärä yllätti liian aikaisin

Mä en ymmärrä miten tää voi olla mulle niin vaikeaa vain olla sisällä. Tuntuu, että koko kroppaa jomottaa ja pää on ihan jumissa ja masennus iskee päälle. Ahdistaa kun ei voi tehdä mitään. Haluaisin käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota, laittaa vauvan vaatteita jo kaappeihin ja käydä salilla tai edes kunnon kävelyllä.

Samaan aikaan painaa huoli siitä, että onko vauva sieltä jo tuloillaan, vai onko vain vaarattomia kipuja nämä ja turhaa panikoin. Onneksi Jukkiksella on syysloma, niin hän on pystynyt vaivattomasti olemaan poikien kanssa ja hän on hoitanut akuutit kotityöt. Huomaan vain, että itseä houkuttaisi tarttua imurin varteen ja siivota keittiön tiskivuori rivakammin koneeseen. Mutta ehkä tämä tekee hyvää meille molemmille; Jukkis joutuu ottamaan aktiivisemman asenteen kotihommista ja minun kärsivällisyyteni tekemättömien töiden vuoksi kasvaa. Rehellisesti jos nyt kuitenkin kirjoitan, niin en todellisuudessa näe tätä tilannetta näin positiivisena. Ihmistä ei ole luotu tällaiseen toimettomuuteen! Alan olla kiukkuinen ja kärttyinen, vaikka olosuhteet eivät saisikaan olla tekosyy huonotuulisuuteen, mutta huomaan vain, että kaipaan niin paljon sitä, että voisin olla aktiivinen minä ja sohvailla silloin kun huvittaa, eikä tällätavalla pakkolepäillä. Huoh!

Nalle mukana

Jospa tämä olotila tästä nopeasti paranisi, eikä tarvitsisi enää kauaa näin kärvistellä. Säälittää myös Jukkis, ei tietenkään sen takia, että joutuu tekemään kotihommia, vaan siksi, että joutuu kestämään tällaista äksyilevää, masentunutta, naama mutrulla olevaa vaimoa. Täytyy nyt yrittää jotenkin löytää itsestä voimavaroja päästä ulos tästä negatiivisesta asenteesta. Vaikka tilanne kestäisi kauemmin, niin pitäisihän minun pystyä myös näkemään asiassa hyvät puolet ja olemaan hyvällä asenteella tässä. En loppujen lopuksi ymmärrä mikä minua tässä niin kovin ahdistaa. Olen yrittänyt ajatella, että nauti nyt siitä, että sinun ei tarvitse tehdä kotihommia, vaan voit olla sohvalla ja mies hoitaa hommat, mutta en kyllä ole vielä osannut tästä löytää sitä positiivista asennetta.

Lupaava otsikko :)

Ehkä se hyvä asenne löytyy tästä koulukirjasta mitä olen lukenut :) Otsikko on ainakin lupaava. Aloittamaani vauvan vilttiä olen myös kyllästymiseen asti neulonut.