Testissä Lidlin kasvorasva

Cien Night Cream

Ostin Lidlistä kovin kehutun tai kohutun 3 €:n kasvorasvan ja laitoin testiin. Minulla on tosi herkkä couperosaiho, joka reagoi moniin rasvoihin ja kasvotuotteisiin muuttumalla aivan kirkkaan punaiseksi ja tulikuumaksi. Varsinkin suihkun jälkeen naama on aina ihan tulipunainen. 

Viimevuosina olen käyttänyt Body Shopin tuotteita, erityisesti tehokosteuttaja talvisin on ollut hyvä. Sitä ennen kosmetologin Yonka-tuotteita, Cliniquen tuotteita, Afrikan mustaa saippuaa ja kookosöljyä sekä sheavoita. Saunaan mentäessä aivan ylivoimaisen loistava tuote oli Body Shopin hunajakauranaamio. Sitä sai käyttää vaikka kuinka monta kertaa viikossa ja se suojasi erittäin hyvin kasvoja, eikä kaurapalat olleet liian kovakouraisia couperosaiholle. Valitettavasti tämän tuotteen myynti ja valmistus lopetettiin. En ymmärrä miksi! Sitten kokeilin toista Body Shopin naamiota, joka ei ollut läheskään niin hyvä. Kasvot eivät naamiosta ärsyyntyneet, mutta en kokenut sen kuitenkaan suojaavan kasvoja tarpeeksi löylyn lämmöltä. 

Avenen kasvorasvat

Nyt sitten syksyllä ostin Apteekista couperosaiholle tarkoitettuja Avenen tuotteita ja yllätys yllätys kasvot reagoivatkin näihin menemällä aivan kirkkaan punaiseksi ja kirveleväksi. Netistä luin, että tuotteita käyttäessä pitäisi huolehtia kasvojen kosteudesta ensin ja sitten vasta käyttää kyseisiä hoitotuotteita. No laitoin alle kookosöljyä kun en parempaa kaapista löytänyt, vaikka kookosöljy ei ole kovin hyvä kasvorasva herkkäihoiselle, vaikka muuten niin loistava tuote onkin. Shearasva oli toinen mitä kaapista löysin, mutta siitä olen ollut huomaavinani, että se tukkisi ihohuokoset aika huolella. Kolmas rasva oli tämä Lumenen Ultra Sensitive Light Cream herkkäihoiselle, joka aiheuttaa valtavan kirvelyn kasvoissani heti kun olen sitä levittänyt. Varsinainen skin calming, mitä tuotteen mainostetaan olevan ;)

Tämäkin tuote aiheuttaa
valtavan kirvelyreaktion

No kookosöljyn jälkeen nämä Avenen kasvorasvat eivät ihan niin paljoa enää kirvelleet, mutta kasvot edelleen punoittivat aika mukavasti. Toinen näistä rasvoista; cold cream kuulemma pitäisi soveltua saunanaamioksi, mutta vielä tuotteet eivät ole minua ainakaan vakuuttaneet. No jatketaan nyt vielä näiden käyttöä ja katsellaan miten käy kunhan saan ensin syksyn kuivaaman ihoni tarpeeksi kosteutettua. 

Päätin tähän kosteuttamistarkoitukseen ostaa Lidlistä tämän viime aikoina mediassa esiin olleen kasvorasvan, kun kauppa oli niin sopivasti tuossa läpikulkumatkan varrella ja Body Shopiin en ole saanut aikaiseksi mentyä. Tuotteen väitettiin Kuluttaja- lehden mukaan peitonneen kosteuttamisessaan Stockmannin 270 €:n kasvorasvan. Pitää varmaan siinä mielessä paikkansa, ettei kallein aina ole paras. Maksammehan paljon pelkästä brändistä, mutta olen kuitenkin todella epäileväinen sen suhteen, että vain kolmen euron kasvorasva voisi olla mitenkään paras tai edes hyvä! Väkisinkin mieleen tulee, että jossakin on säästetty kun se on saatu niin edulliseksi. Ja onko se säästö sitten eettisessä tuotannossa vai laadussa, mutta jossain sen luulisi olevan. No tällä kertaa hiljensin omatuntoni äänen ja ostin kyseisen tuotteen ajatuksena, että ostan sitten seuraavaksi tuotteeksi taas tehokosteuttavan kasvorasvan Body Shopista kunhan saan nyt aikaiseksi käytyä kyseisessä kaupassa. 

"Tuotteen väitettiin Kuluttaja- lehden mukaan peitonneen kosteuttamisessaan 

Stockmannin 270 €:n kasvorasvan. "

Eilen illalla tätä Cien kasvorasvaa sitten ensimmäisen kerran kokeilin. Koostumus oli erittäin rasvainen ja paksu, mutta sinällään se ei haittaa kun on kyse yövoiteesta. Iho ei myöskään ärsyyntynyt mitenkään tämän voiteen käytöstä. 

Aamulla pahimmat kuivuudet poskipäistä olivat jo alkaneet näyttää häviämisen merkkejä. Ainut mitä mietin kun katselin kasvojani peilistä, että tukkiiko tämä voide ihohuokoset vai kuvittelenko vain? Se tässä ihossani on ongelma, että kun se on sekaiho, eli rasvainen mutta toisista kohtaa kuivuuteen taipuvainen ja vieläpä erittäin herkkä reagoimaan tiettyihin kemikaaleihin ja ainesosiin, niin sopivien tuotteiden löytäminen on erittäin haastavaa. Enkä valitettavasti vielä tähän ikään mennessä ole päässyt selvyyteen siitä mitkä ainesosat tätä ärsytystä erityisesti aiheuttavat!

No nyt jatketaan testausta tällä Lidlin rasvalla ja sitten jonkun ajan päästä kokeilen näitä Apteekin Avenen tuotteita tähän vielä päälle. Katsotaan mitä kasvot tykkää. Ja vaikka Lidlin tuote olisikin hyvä niin voi olla, että en sen käyttäjäksi silti jää, koska edelleen epäilen sen eettisyyttä.

Olisi kiva kuulla muiden herkkäihoisten kommenteja; mitkä tuotteet olleet hyviä ja mitkä eivät?

Lidlin kasvorasva

Tässä linkit Kuluttaja-lehden tekemään kasvorasvatestiin:

http://www.talouselama.fi/uutiset/testin-tyly-tulos-270-euroa-maksava-tuote-haviaa-3-euroa-maksavalle-6593733

http://kuluttaja.fi/testit/kosteuttavat-paivavoiteet/

Rv 29 + 4 itkut

Poikien Pikku Kakkoshetki

Nyt on supistelut onneksi hellittäneet ja olo melko normaali. Huomaan tosin, että jos yhtään reippaammin kävelen tai enemmän poikia nostelen, niin alkaa vatsa taas pingottumaan, joten en ole kovin paljoa liikuskellut tai kotona touhunnut ylimääräistä. Tänään oli neuvola ja kaikki oli tosi hyvin. Vauva kasvaa keskikäyrällä mukavasti ja kaikki arvot olivat itselläni kohdillaan.

"Neuvolatäti rohkaisi jatkamaan kuntosalia loppuun asti 

jos vain supistelut eivät tule takaisin. "

Neuvolatäti rohkaisi jatkamaan kuntosalia loppuun asti jos vain supistelut eivät tule takaisin.

Ajattelinkin, että alan taas reippailemaan ulkoilmassa ja jos ensi viikolla menisi kuntosalillekin pitkästä aikaa. Ihanaa jos normaaliolo tässä nyt palailee. Normaaliolo!? Hahaa. Tarkoitan siis, että niin normaaliolo, kuin mitä 29 + raskausviikoista eteenpäin voi olla. Kyllähän tuo masu tuossa jo painaa ihan mukavasti, nivelsiteet löystyneet sekä jaloissa näkyy kaikenlaista jälkeä raskaudesta. 

Kunnon "prospery" mätöt iltapalaksi

Mielialatkin ovat heitelleet. Huomaan, että otan monet asiat tavanomaista tunteikkaammin. Tänäänkin jo itkeä tihrustin heti aamusta kun huomasin couperosa-ihoni kovasti punoittavan ja hilseilevän kuivuudesta huonojen ihonhoitotuotteiden ja talvisen ilman vuoksi. Samaan aikaan hiuksetkin alkoivat jotenkin näyttää ylitsepääsemättömän kauhealta ja takkuiselta, eikä yhtäkkiä kaapissa ollutkaan mitään nättiä päälle laitettavaa. Eeliksen liian pienet välikerrastovaatteet olivat sitten viimeinen pisara katkaisemaan tämän aamuisen kamelin selkäni.

"Yhtäkkiä olin vajonnut siihen suohon, 

että ei ole rahaa ostaa kaikkea tarvittavaa ja kaikki tuntui niin ylitsepääsemättömältä."

Yhtäkkiä olin vajonnut siihen suohon, että ei ole rahaa ostaa kaikkea tarvittavaa ja kaikki tuntui niin ylitsepääsemättömältä. Milloin tämä kituuttaminen loppuu, itkin itsekseni vessassa ja yritin peittää itkuisuuteni Jukkikselta. No eihän se onnistunut, eikä onnistunut peitellä neuvolatädiltäkään ja juuri tänä päivänä oli sitten kysely raskausajan mielialasta. :D No ei tullut kovin hyvät pisteet ;)

Kummasti sitä kyllä piristyi kun sai vähän jakaa tuntemuksiaan ja sanoa ääneen, ettei tässä kuitenkaan mitään sen suurempaa hätää ole. Kunhan sitä vain ylireagoi. Piristymiseen vaikutti myös se kun Jukkis heitti ennen minun neuvolaan lähtöä, että käy ostamassa Prismareissulla sitten itsellesi tarvittavat kasvojenhoitotuotteet Apteekista ja Eelikselle tarvittavat vaatteet ja asusteet. Prismaan en kerennyt, kun neuvolassa menikin tavallista kauemmin ja sitten melkein jo pitikin hakea Eelis kerhosta.

Tästä Jukkiksen kehotuksesta innostuneena kuitenkin päätin, että nyt menen parturiin kun huomasin kerhon vieressä naisten hiusten leikkauksen maksavan vain 25 € ja heillä sattui juuri sopivasti tulemaan peruutusaika. Istuin parturituolissa vain viitisen minuuttia (oikeasti tällä kertaa toimenpide oli niin nopeasti ohi) ja jo se teki ihmeitä! Ei niinkään hiuksilleni, jotka eivät radikaalisti muuttuneet - latvoista 10 cm pois, vaan mielialalleni.

"Kampaaja kehui hiuksiani hyväkuntoisiksi ja -värisiksi ja jo sillä jaksan taas katsella omaa värjäämätöntä kuantaloani raskauden yli."

Kampaaja kehui hiuksiani hyväkuntoisiksi ja -värisiksi ja jo sillä jaksan taas katsella omaa värjäämätöntä kuantaloani raskauden yli. Kehui vielä myös kirpparilta toissa talvena ostamaani takkia ja sanoi etsineensä juuri jotain sellaista. Tätä minä juuri tarvitsin. Ehkä joku kuuli siis tämän aamuiseni itkuni kylppärissä ja vieläpä vastasi siihen :)

Kuvassa Eelis kolmen vuoden takaa, Pohjois-Kalifornian talvimaisemissa.
Kännykkäkuva Nokia Lumialla.

Piristystä lisäsi myös se kun bongasin lähialueen Facebook- kirpparilta muutamia hyviä talvikauden asusteita pojille mega edulliseen hintaa ja Reiman nettimyynnistä löysin Eelikselle huippuhyvät välikausihanskat ja kaulurin alle kolmekympillä. Jes. Kyllä se tästä elämä voittaa ja kaikki mitä tarvitaan tullaan saamaan! Ja jos ei, niin siitäkin selviää ;)

Ai niin ja tänään satoi Helsingissä ekaa kertaa lunta. Tai räntää kai se vähän enemmän oli, mutta kuitenkin jotain lumen tapaista edes.. :)

And so the adventure begins!

"Live your life 

and let your example give courage

 to the ones who didn't believe that dreams could come true!"

-someone

Eilen illalla katsoimme Havilah Cunnigtonin opetuksen Bethel tv:stä liittyen unelmointiin Jumalan kanssa. Se oli inspiroiva ja sytyttävä puhe. Lopussa siinä rukoiltiin ihmisiä unelmoimaan ja yksi rukous oli, että tulkoon tilanne missä unelma voi tulla selkeäksi. Hän, joka rukoili sanoi, että se voi tapahtua illalla juuri ennen kuin nukahtaa, aamulla kun herää tms. mutta, että olkoon se sellainen, että unelma vain tulee selkeästi esiin. Monia muitakin juttuja siinä rukoiltiin, enkä tätä sen kummemmin miettinyt. Olin vain mukana rukouksessa, loikoilin sohvalla ja olin sydän auki asian suhteen, sitten menin nukkumaan. 

Aamulla 4.15 heräsin ja tiettyjä ajatuksia liittyen meidän tulevaisuuteen ja meidän unelmiin alkoi pyöriä päässä. En edes muistanut illan rukousta tai oikeastaan koko opetusta. Kaikenlaisia ajatuksia on aikaisemminkin aamuyön tunteina päässäni pyörinyt, enkä kiinnittänyt tähän sen suurempaa huomiota. Ajatukset eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan ja ajattelin, että menen kirjoittamaan nämä ylös päiväkirjaan. Nämä pohdinnat olivat tavanomaista kirkkaammat ja selkeämmät. Kirjoitin ne ylös ja tajusin, että tässähän mulla on näky/visio/tavoite meidän tulevaisuutta ajatellen. Wow. Inspiroivaa!

Näkyä olen pitkään, jo vuosia rukoillut ja nyt se vain yhtäkkiä tuli. Selkeänä ja kirkkaana. Mitkään näistä eivät olleet jotenkin uusia asioita ja ajatuksia, vaan juttuja mitä olen pohtinut ja haudutellut jo pitkään, mutta nyt kaikki jotenkin tuli selkeänä yhtenä pakettina. Tuntui, ettei mikään näistä asioista riidellyt toista juttua vastaan, vaan kaikki kuuluivat yhteen, vaikka olivatkin eri juttuja. Tosi mielenkiintoinen kokemus. 

Facebookista lainattu kuva

Tajusin, että kaikki nämä asiat jo ovat omassa elämässä kuin siemen, vielä ne eivät ole kasvaneet suuriksi, mutta siemen kuitenkin jo on. Nyt vain alan vaalia ja hoitaa näitä siemeniä ja ajan kanssa niistä voi kasvaa kaunis ja iso pensas, puu tai kokonainen kukkameri. Ja vaikka asiat eivät olleet täysin uusia ja vieraita, vaan juttuja mitä on vuosien saatossa kantanut mukanaan, niin silti tämän kokemuksen kautta niihin oli tullut jotain uutta. Jotenkin ne tuntuivat ihan uudelta, nyt ensimmäistä kertaa ne olivat selkeitä asioita, ei vain jotakin ajatuksia ja pohdintoja. Tuntui kuin olisi tullut selkeä kartta. 

Aamulla sitten jaoin asian Jukkikselle ääni väristen. Se on hassu, että vaikka ollaan niin paljon Jukkiksen kanssa näistä asioista ja kaikista asioista puhuttu, niin silti jotenkin tämän asian jakaminen tuntui nyt niin jännittävältä. Siinä on jotain todella haavoittuvaista kun jakaa asioita sydämeltä, mitkä todella ovat itselle se juttu. Se on jollain tavalla pelottavaa ja tiedät, että olet asioiden edessä ikään kuin alasti ja toisen reaktiolla on iso merkitys. Tarvitset myös näiden unelmien toteuttamiseen Jumalaa, omin voimin et pysty niitä toteuttamaan ja sen tiedostaminen pelottaa ja saa tuntumaan niin pieneltä. Mikä minä olen unelmoimaan tällaisista asioista ja vieläpä uskomaan, että ne on mahdollista toteuttaa.

Kortti minkä sain keväällä

Ja vielä tuosta kartasta mistä kirjoitin ylemmässä kappaleessa, niin muistan vuonna 2011 tai jotakin, ystäväni Kaisan rukoilleen mun puolesta. Asuimme silloin sen syksyn Lapissa ja olin käymässä Helsingissä ja meillä oli tyttöjen ilta Anninan luona Lauttasaaressa. Kaisa näki näyssä, että olin maha pyöreänä raskaana ja jaloissa roikkui yksi tai kaksi taaperoa, olin siinä leipomassa tai tekemässä ruokaa. Hän sanoi, että näyssä pöydällä oli kartta ja minun kädet siinä päällä ja minulla rauha. Näyn selitys oli selkeä. Tässä vaiheessa tulen tietämään selkeästi mikä on se mun juttu. No siinä vaiheessa kun sain tämän rukouksen olin vasta alkanut pikkuhiljaa pohtia ja etsiä, että mitkä ovat niitä minun unelmia ja mitä Jumala haluaa minun tekevän elämälläni ja unelmillani. En todellakaan tiennyt mitä kohti mennä. En myöskään ollut vielä edes raskaana ensimmäisestäkään lapsesta, eikä siinä vaiheessa ollut tietoa koko raskaudesta tai siitä onnistuuko se ikinä. Toiveissa se oli, mutta ei muuta ja toiveissa vauva oli ollut jo kauan, emmekä olleet varmoja saadaanko edes ikinä omaa lasta. En myöskään voinut kuvitella nauttivani kokkaamisesta ja leipomisesta ja sekin näyssä oli ollut, että olen sellainen keittiössä viihtyvä äiti. Hahaa. 

Nyt eilen aamulla, sitten kun olin herännyt (menin siis sen jälkeen takaisin nukkumaan kun olin kirjoittanut ajatukseni ylös), tajusin ensinnäkin, että nehän illan kokouksessa rukoilivat, että unelmat tulisivat selkeänä esiin ja ne tulivat ja toisekseen, että nythän mulla on se kartta, mistä Kaisa rukoili viisi vuotta sitten. Olen nyt raskaana ja jaloissa pyörii kaksi taaperoa ja elämäni on sitä keittiössä hääräämistä ja vieläpä nautin siitä, vaikka en silloin osannut ajatella tykkääväni ruoan tekemisestä ja leipomisesta. Tää on niin siistiä :) 

Jotenkin sitä taas sydämessä palaa innostus ja odotus. Mitä elämällä onkaan antaa ja minkälaisiin seikkailuihin sitä voi päästä osalliseksi. Ihana olla tässä junassa ja nimenomaan yhdessä Jukkiksen ja perheen kanssa. 

Pää leviää!

Nyt oon ollut kotilevossa koko viikonlopun ja tuntuu, että pää leviää. Supistelut ovat olleet välillä jo vähän kivuliaita, kokoajan on sellaista menkkamaista jomottelua alaselässä ja -vatsalla sekä toisinaan pari kolme kertaa päivässä tulee sellainen kunnon vatsakramppi alavatsaan. Levolla varsinainen vatsan pinkeys on hellittänyt, mutta nämä krampit ja menkkakivut eivät ole kuitenkaan minnekään hävinneet.

Syksyinen kuva parin viikon takaa

Oon vähän säikähtänyt näitä tuntemuksia, vauvan olisi vielä parempi pysytellä vatsan suojissa, vaikka näillä viikoilla jo todennäköisesti selviäisi hengissä. Viime viikolla soittelin synnytyssairaalan päivystykseen ja käskivät levätä ja ottaa tarvittaessa yhteyttä neuvolaan. Oma neuvola-aika olisi ensi viikolla, mutta kun ei tällä viikonlopun sohvailulla krampit loppuneet, niin soitin tänään sitten neuvolanneuvontaan. Sieltä käskettiin viedä pissanäyte, jos onkin virtsatietulehdus.

Tänään kävin vähän kävelemässä ulkona Jukkiksen ja poikien kanssa. Oli pakko ihan oman mielenterveyden kannalta päästä vähän raittiiseen ilmaan ja supistelut onneksi olivat hellittäneet, niin uskalsin näin tehdä.

Iltahämärä yllätti liian aikaisin

Mä en ymmärrä miten tää voi olla mulle niin vaikeaa vain olla sisällä. Tuntuu, että koko kroppaa jomottaa ja pää on ihan jumissa ja masennus iskee päälle. Ahdistaa kun ei voi tehdä mitään. Haluaisin käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota, laittaa vauvan vaatteita jo kaappeihin ja käydä salilla tai edes kunnon kävelyllä.

Samaan aikaan painaa huoli siitä, että onko vauva sieltä jo tuloillaan, vai onko vain vaarattomia kipuja nämä ja turhaa panikoin. Onneksi Jukkiksella on syysloma, niin hän on pystynyt vaivattomasti olemaan poikien kanssa ja hän on hoitanut akuutit kotityöt. Huomaan vain, että itseä houkuttaisi tarttua imurin varteen ja siivota keittiön tiskivuori rivakammin koneeseen. Mutta ehkä tämä tekee hyvää meille molemmille; Jukkis joutuu ottamaan aktiivisemman asenteen kotihommista ja minun kärsivällisyyteni tekemättömien töiden vuoksi kasvaa. Rehellisesti jos nyt kuitenkin kirjoitan, niin en todellisuudessa näe tätä tilannetta näin positiivisena. Ihmistä ei ole luotu tällaiseen toimettomuuteen! Alan olla kiukkuinen ja kärttyinen, vaikka olosuhteet eivät saisikaan olla tekosyy huonotuulisuuteen, mutta huomaan vain, että kaipaan niin paljon sitä, että voisin olla aktiivinen minä ja sohvailla silloin kun huvittaa, eikä tällätavalla pakkolepäillä. Huoh!

Nalle mukana

Jospa tämä olotila tästä nopeasti paranisi, eikä tarvitsisi enää kauaa näin kärvistellä. Säälittää myös Jukkis, ei tietenkään sen takia, että joutuu tekemään kotihommia, vaan siksi, että joutuu kestämään tällaista äksyilevää, masentunutta, naama mutrulla olevaa vaimoa. Täytyy nyt yrittää jotenkin löytää itsestä voimavaroja päästä ulos tästä negatiivisesta asenteesta. Vaikka tilanne kestäisi kauemmin, niin pitäisihän minun pystyä myös näkemään asiassa hyvät puolet ja olemaan hyvällä asenteella tässä. En loppujen lopuksi ymmärrä mikä minua tässä niin kovin ahdistaa. Olen yrittänyt ajatella, että nauti nyt siitä, että sinun ei tarvitse tehdä kotihommia, vaan voit olla sohvalla ja mies hoitaa hommat, mutta en kyllä ole vielä osannut tästä löytää sitä positiivista asennetta.

Lupaava otsikko :)

Ehkä se hyvä asenne löytyy tästä koulukirjasta mitä olen lukenut :) Otsikko on ainakin lupaava. Aloittamaani vauvan vilttiä olen myös kyllästymiseen asti neulonut.

Ovatko pitkät perhevapaat loukku äidille?

Ovatko pitkät perhevapaat loukku äidille? Onpa provosoiva otsikko, joka heti sai minut vangittua. Tulin juuri maalauskurssilta kotiin ja Jukkis oli laittanut pojat jo unten maille. Ilta siis vapaa nukutus touhuista. Tartuin läppäriin ajatuksena kirjoittaa blogiteksti ihan jostain muusta aiheesta kuin tämä, mutta valitettavasti (?) satuin avoinna olevasta televisiosta huomaamaan tämän provosoivan keskusteluaiheen ja tässä sitä nyt mennään.

En ole politiikko, vaikka politiikkaa tykkään kyllä jonkun verran seurata, enkä nyt lähde tähän keskusteluteemaan sen syvällisemmin. Haluan vain sanoa, että itse olen kokenut tämän mahdollisuuden saada olla kotona hoitamassa omia lapsiani erinomaisena asiana! Se on etuoikeus ja Suomen ylpeys. Muistan kun Jenkeissä käppäilin vaunulenkillä Eelis-vauvan kanssa, tunsin vain suurta kiitollisuutta siitä, että saan olla niin paljon kotona hoitamassa häntä. Satuin kaupassa törmäämään erääseen äitiin, joka sydän kurkussa kassalla kertoi hänellä olevan Eeliksen ikäinen vauva kotona mutta, että hänen oli pitänyt palata takaisin työelämään lapsen ollessa vasta kolmen viikon ikäinen. Ajatus tästä kouraisi omaa sydäntäni. Onneksi on ollut ihmisiä, jotka menneinä aikoina ovat meille Suomessa tämän järjestelmän taistelleet ja rakentaneet, että on mahdollista olla kotona kun lapset ovat pieniä. Mitä typeryyttä jos meidän sukupolvi nyt sitten tämän romuttaisi?

Itselle on ollut etuoikeus..

..saada olla kotona

..omien lasten kanssa

Enkä myöskään ymmärrä miksi jotkut haluaisivat poistaa vanhempien omaa päätäntävaltaa sen suhteen miten perhevapaat jaetaan. En jaksa sellaista ideologiaa, jossa ajatellaan, että ihmiset itse eivät ole voimallisia päättämään omaa elämäänsä koskevista asioista, vaan yhteiskunnan täytyy pakottaa heidät valitsemaan "oikein". Vitsi mitä holhousta. Tällainen saa mun karvat pystyyn.

No mutta ei tästä nyt sen enempää :) muuta kuin, että voin yhtyä tässä seuraamassani A-talk-keskusteluohjelmassa kokoomuslaisen asianajajaäidin sanomaan lauseeseen: "En usko tasa-arvoon, joka on pakotettua". En usko minäkään. Joku tolkku tähän Suomen holhouspolitiikkaan, jossa ajatellaan, että yhteiskunnan eliitti tietää parhaiten mikä kenellekin on parasta ja kansaa täytyy joka asiassa kasvattaa pakolla ja rangaistuksella ja pistää lapset mahdollisimman nuorena laitoksiin kasvamaan. Tämähän on kuin kommunismissa konsanaan. ;)

Meillä isi on aktiivisesti lasten elämässä mukana..

..ollut alusta lähtien..

..vaikka äiti on pitänyt perhevapaat

Olisihan se mahtavaa jos molemmat vanhemmat voisivat olla kotona hoitamassa omia lapsiaan, eikä tarvitsisi tehdä pitkää työpäivää poissa kotoa. Miksi ei voisi olla paremmat palkat ja enemmän aikaa perheelle kokonaisena perheenä? :)

Hunajainen omenasose

Omenasatoa

Vantaalla asuvan ystävän omenapuut olivat tuottaneet niin runsaan omenasadon, että useampi hänen ystävistään sai kotiin viemisiksi ison pussillisen kotimaisia omppuja. Nyt on sitten meillä omenoita pakkaseen asti, eikä näissä ole säilöntäaineita tai muita kasvumyrkkyjä.

Suurimman osan omenoista lohkoin paloiksi ja pistin sellaisenaan ilman sokeria pakastepusseissa pakkaseen. Näistä voin ottaa talvella sitten piirakoihin ja smoothieihin omenapaloja. Yes! Kilon verran omppuja tein "hilloksi" tai paremminkin soseeksi. En ole vielä tähän ikään mennessä tehnyt kertaakaan omenahilloa tai itseasiassa mitään muutakaan hilloa. Jouduin siis vähän googlailemaan, vaikka äitini on kyllä tätä hillostus ja mehustus touhua paljonkin harrastanut. Päätin sitten siinä samalla ohjeita etsiessäni opetella samantien miten onnistuu omenahillon teko vähemmällä sokerilla.

Mitä nyt asiaa tutkin, niin ymmärsin, että säilömisen takia hillot vaativat sokeria, eivät niinkään maun takia. Ilman sokeria voi olla, että hillosatsit menevät pilalle jos niitä säilöö vähänkään kauemmin. Sokeritonta hilloa (vai onko sen nimi sitten sose?) voi siis aivan hyvin tehdä pienempiä määriä sen hetkiseen tarpeeseen, mutta muuten sokeria ehdottomasti tarvitaan.

Omenasoseet ja poikien puoliksi syödyt hedelmät

Itsetekemäni omenahillot

No meillä kun ei ole käytössä kellaria tai viileäkaappia ja jääkappikin on aika pieni, niin päätin säilöä suurimman osan omenoista sellaisenaan lohkoina pakkaseen, eikä näin ollen niihin tarvitse myöskään laittaa sokeria ja voin myös käyttää omenat talvella mihin käytän. Jos ymmärsin oikein niin näin säilötyt omput voi vielä myöhemminkin tehdä hilloksi ja silloin voi tehdä hilloa juurikin sen verran kuin on käyttöä, eikä sokeria tarvita silloinkaan käyttää.

Toinen syy oli, että hilloihin kannattaa käyttää ensiluokkaisia omenoita, ettei mahdolliset homeitiöt pääse tuhoamaan koko satsia. Nämä omenat eivät tietenkään olleet homeisia, mutta osassa oli jo vähän tummentumaa, (jotka tietenkin leikkasin pois) mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että mitä jos ne ovatkin jo vähän vanhaksi menneitä.

Kolmas syy kokonaisena säilömiseen oli se, että olin kerennyt antaa suurimman osan lasipurkeista jo pois. Löysin kaapista vain kaksi lasista purkkia kansineen. Muoviastioihinkin näitä hilloja ja soseita kai myös voi laittaa ja vaikkapa pakastaa. Yhden muoviastian sitten pakastin kokeeksi ilman sokeria.

Neljäs syy sokerittomaan omenasatsin säilömiseen oli se, että löysin netistä tämän sokerittoman hunajareseptin ja päätin tätä kokeilla, koska kaapista ei löytynyt varsinaista hillosokeria (kai hillon tosin olisi voinut tehdä tavalliseenkin sokeriin). Sattumalta netistä löytyneeseen kilon omppusosereseptiin laitettiin 300 g hunajaa ja juuri sen verran kaapista hunajaa tällä erää löytyikin.

Oli myös paljon helpompaa säilöä omenat suoraan sellaisenaan kuin alkaa näitä hilloja ja soseita useamman purnukan verran valmistamaan.

Hyvältä maistui

Yhtä maistetaan ja kohta jo uusi maistissa

Nyt on sitten omenoita viipaleina pakkasessa, hunajaista omenasosetta kolmen purkin verran sekä edelleen kymmenkunta omenaa sellaisenaan syötäväksi. Pojat ovat innolla omenoita syöneetkin, niin paljon, että ensimmäisenä päivänä jo kerkesin miettiä, että meneeköhän heillä masu kipeäksi. Eelis käy vaan turhan innokkaana aina hakemassa uuden omenan jos aikaisemmin syöty omena on kerennyt tummua, että joutuu vähän vahtimaan ja patistamaan häntä syömään aina aikaisemman omenan loppuun asti.

Ainiin ja ollaanhan me myös jo kaksi kertaa tehty omena-karpalo-kaurapaistosta ja nautittu se kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa yksin tai vieraiden kanssa. Tämä jos mikä tuntuu syksyiseltä. Omenat ja karpalot :) Karpaloita puolestaan sain pakkaseen kun äiti kävi pari viikkoa sitten kylässä ja toi heidän keräämiään marjoja mukanaan..

Ohje omenasoseeseen löytyi ruoka.fi- sivulta. Itse lisäsin tähän reseptiin desin verran vettä, eikä vaikuttanut tulevan liian vetistä.

Hunajainen omenasose

1 kg omenoita

300 g hunajaa

Kuori ja halkaise omenat. Poista kanta sekä siemenkota ja kuutioi tai raasta omenanpuolikkaat. Lisää hunaja ja keitä seosta silloin tällöin sekoittaen n. 10 min tai kunnes omenat ovat soseutuneet. 

Jaa sose pestyihin, kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje tölkit. Säilytä viileässä.

Rv 26 ja kolmen lapsen äitiys

Tajusin tänään katsellessani Jenkkiystävän Facebook-päivitystä, että minähän olen kolmen lapsen äiti 😊 Tämä Jenkkiäiti postaa paljon kuvia ja mietteitä raskaudesta ja tulevasta vauvasta. He ovat jo antaneet pikkuiselle nimenkin ja juhlivat tätä uutta syntynyttä elämää täysillä. Jotenkin sitä itsellekin kolahti kun hän mainosti olevansa kahden lapsen äiti, että ohoh minähän olen nyt kolmen lapsen äiti. En jotenkin ole osannut mieltää itseäni vielä kolmen pienen pojan äidiksi, mutta olenhan minä jo, koska kyllähän se kolmas pieni on jo olemassa, vaikka en häntä vielä näekään. Aktiivisesti kyllä jo liikuskelee, joten vaikka en näe, niin tunnen kyllä. Isikin on päässyt kokemaan ja näkemään vauvan liikkeet masun päältä. 

Ensimmäiset liikkeet tunsin jo raskausviikolla 19 ja sen jälkeen liikkeiden tunteminen on ollutkin päivittäistä ja meno ei kun vain kovenee. Siinä mielessä vauva on kyllä hyvin konkreettinen ja muistuttaa, että on sieltä tuloillaan. Toisaalta olen vasta tässä raskauden puolivälin jälkeen alkanut varsinaisesti ymmärtää, että kohta meillä tosiaan on kolmas pikkuinen tässä käsillä. Nimeä me emme ole vielä keksineet- jotakin kyllä jo miettineet, mutta ei vielä mitään varmaa. 

Raskausmasu viikolla 24

Rv 26: varpaat näkyy enää kun vähän kurkistaa

Jännää on ollut, että olen yllättävän paljon nauttinut tästä vaiheesta, että olen taas raskaana. Nautin toki myös aikaisemmista raskauksistakin, mutta jotenkin nyt tuntuu erilaiselta. Ihan kuin olisi paremmin aikaa keskittyä tähän olotilaan. Eeliksen kanssa kaikki oli tietenkin niin uutta ja jännää ja siinä mielessä raskaus oli koko ajan mielessä, Juhon raskausaika puolestaan hurahti jotenkin kumman nopeasti. Siinä oli tietenkin Suomeen takaisintulo hössäkkä ja Eelis taaperon hoitaminen. Onhan tässä nytkin näitä taaperoita, mutta muuten elämä on aika tasaista ja on saanut eri tavalla rauhassa keskittyä tähän vaiheeseen. Eelistä odottaessa tein uutta haastavaa työtä ja työmatkat olivat pitkät. Samaan aikaan tehtiin kodin remonttia. Juhonkin loppuraskaudessa oli muutto uuteen kotiin ja sen täydellinen sisustus sängystä ja huonekaluista astioihin asti.

Tosin tässä kolmannessa raskaudessa en ole niinkään seurannut näitä raskausviikkoja ja -päiviä kovinkaan tarkasti, kuin mitä tein ensimmäisessä raskaudessa. Hyvä, että muistaa edes suunnilleen millä viikoilla on. Mutta muuten olen huomannut, että iloitsen yhtä paljon tästä uudesta elämänvaiheesta ja pikku ihmeestä tuolla masussa, kuin mitä iloitsin aikaisemmissa raskauksissa. Siinä mielessä tämä ei ole mitenkään ihan sama olla taas raskaana, että vaikka on tuttua, niin on silti jotenkin omalla tavallaan ainutlaatuista. Saa nähdä minkälainen ja -näköinen pikku hemmo sieltä meille muuttaa asumaan. Taas uusi persoona tähän meidän palettiin.

Huolimatta siitä, että olen tästä raskaudesta nauttinut, en voi sanoa tämän raskauden olleen mitenkään aikaisempia raskauksia helpompi. Alkuun oli pahoinvointia ja järjetöntä väsymystä. Sitten oli tämä energinen ihana jakso mistä olen kirjoittanut. Nyt huomaan, että energiapuuska alkaa olla takana ja päinvastoin päiväunet ja kunnon yöunet ovat tarpeeseen. Myös supistelut ja liitoskivut ovat harmillisen voimakkaita. Olen nyt pitänyt taukoa kuntosalista kun ihan nämä normaalit päivän askareet aiheuttavat vaivoja. Kahden pienen taaperon kanssa ei voi noin vain ottaa sairaslomaa. Tietenkin jos aivan mahdottomaksi menisi, niin olisi vain pakko ulkoistaa kaikki Jukkikselle, mutta tätä en kovin helposti tee. Välillä sitä miettii, että mitkä säryt ovat normaalia ja milloin on taas syytä olla huolissaan. Eilen juuri oli sellainen päivä. Nyt päätin, että täytyy vähän hellittää ja antaa esimerkiksi tämän minun suunnittelemani suursiivouksen odottaa.

Iloisella mielellä kerhoon

Kerholiivit päälle

Eilinen päivä olikin erityisen kiireinen. Aamu lähti käyntiin seiskan aikoihin. Eelis ysiksi kerhoon ja me Juhon kanssa Prismaan ruokaostoksille. Ennen kauppaa suunnistin pyykkituvalle isojen likapyykkikassien kanssa. Mukana oli aamuisesta Juhon pissavahinkoepisodista likaantunut päiväpeitto. Samalla vein auton takakontista kalastus- ja retkeilyrompetta varastoon. Vaunujen kanssa ovista liikkuminen ottaa välillä kovastikin alavatsaan kun joutuu pitämään jalalla ovia auki.

Sitten sinne kauppaan, mikä yleensä on varsin mukavaa kun mukana on vain tämä yksi Juho-taapero. Kantoapua tästä kaverista ei tietenkään ole. Tällä kertaa hän nukahti autoon, joten kävin kiireen vilkkaa raahaamassa viisi ruokakassia + vaippalaatikon ja talouspaperisäkin yläkerran huoneistoon. Tyhjensin nopeasti kylmää kaipaavat ruoat jääkaappiin ja äkkiä takaisin autolle. Huomasin, että nyt vähän sattuu masuun, tätä ei niinkään aiheuttanut se kassien kantaminen, vaan kyyristyminen kun tyhjensin ruokia muovipusseista jääkaappiin, se aiheutti painetta ja supisteluja vatsan seudulle. Autolle tullessa huomaan, että onneksi Juho on edelleen unessa.

Katsoin kelloa, että kerkeän vielä laittaa uuden koneen pyykkituvalla pyörimään ja sitten Juho vaunuihin ja kevyttä juoksujalkaa Eelistä hakemaan kerhosta. Myöhästyin hakuajan takarajasta minuutin verran. Ei paha. Sitten työnnän kotiinpäin mennessä toisella kädellä vaunuja ja toisella kädellä Eelistä pyörän selästä, hän kun ei jaksa hiekkaisia ylämäkiä vielä kovin hyvin polkea. Tämä touhu sattuu aina alamahaan ja mietinkin eilen, että pitäisikö nyt vain tästä eteenpäin jättää Eeliksen pyörä kotiin, jos kivut eivät hellitä. Sitten suoraan kotiin ruoantekoon ja pyykkituvalle siinä välissä poikien kanssa, ruoan jäähtyessä lautasilla.

No ruoalla tulee kolmevuotiaan kiukkukohtaus, kun en anna hänen purskutella maitoaan ja kannan tästä rajoittamisesta täydellisesti raivostuneen Eeliksen päiväunille ja yritän pitää hänet siellä. Ei se tietenkään onnistu kun onhan tässä toinenkin taapero syömässä. Tässä vaiheessa Jukkis tulee kotiin kun olen vaihtamassa Juholle vaippaa ja Eelis itkee ja raivoaa jääkaapilla haluavansa lisää maitoa. Laitan astianpesukoneen päälle ja nyt Eelis siirtyy yrittämään repimään käynnissä olevaa konetta auki, koska maitolasi on siellä. No Jukkis nostaa Juhon pinnasänkyyn ja minä yritän rauhoittaa Eelistä nukkumaan. Kello on 13.45 ja pesuhuoneen aika loppuu klo 14.00. Jukkis jää rauhoittelemaan Eelistä ja minä kipitän pesuhuoneelle pyykinkuivausoperaatioon. Eelis puolestaan itkee nyt sitä, että haluaa äidin, eikä isin huoneeseen rauhoittamaan. Takaisin tullessani sama kiukku edelleen jatkuu, mutta nyt hän rauhoittuu ja lopulta nukahtaa kun menen silittämään. Sitten on minun aika mennä päiväunille lepäämään. Vajaan tunnin kerkeän torkahdella. Lopulta Juho ei enää viihdy sängyssään ja joudun nousemaan. Valitettavasti se vartti minkä hän autossa nukahti aiheutti sen, ettei rauhoitu enää varsinaisille päiväunille. Plääh. Tämä tarkoittaa kiukkuista iltaa ja aikaista nukkumaan laittamista.

Pizzan tekoa

Sitten alkaa pizzan väsääminen. Sisko on tulossa kylään ja olin ostanut pizzatarvikkeet. Mukava iltaseura tiedossa 😊 Sitten ruoan päälle pieni ulkoilulenkki hänen ja poikien kanssa. Tällä kertaa ei minun tarvinnut työnnellä pyöräilevää Eelistä ja reippailu kivassa syysillassa teki hyvää. Vaatteet hain vielä kuivaushuoneesta, etteivät jää sinne turhaan tilaa viemään ja pyykkien haku onnistuikin huomattavasti helpommin kun vaunut ja polkupyörän sai jättää oven ulkopuolelle siskon luokse odottamaan. Sitten vielä kotona vähän lisää pyykkien pesua omalla koneella ja viikkausta, iltapalaa ja iltapesujen jälkeen pojat nukkumaan. Tällä kertaa ei tarvinnut niitä erityisemmin enää kannella, joten masu sai levätä. Jukkis hoiti ne kantokerrat kun Eelis juoksi iltapesuja karkuun ym.

Siinä vaiheessa kun Jukkis lukee pojille iltasatua huomaan, että tenttikirjan lukeminen sohvan nurkassa onkin yllättävän rentouttavaa puuhaa 😆 Aah. Omaa rauhaa ja jalat sohvalle lepäämään (ettei niitä suonikohjuja nyt enempää tulisi).

Sellainen oli tämä keskiviikkopäivä. Nukkumaaan klo 22 ja sitten heräsinkin jo 2.30 siihen kun Juhon jalat ovat jääneet pinnasängyn väleihin, eikä itselleni uni enää tule. Hetken seurattuani hiljaista katukuvaa, siirryn Facebookin kautta blogin päivittämiseen. Lopulta uni alkoi hiipiä takaisin ja menin jatkamaan unia puoli neljän aikoihin. Tämän alkavan torstaipäivän otan kyllä rauhallisemmin, sen verran masu tuntuu rasittuneelta vielä aamuyöstäkin.

Babyshowerit

Kaunis kattaus

Ihanat babyshowerit olivat sunnuntaina. Ystäväperheen uuden vauvan laskettuaika on tämän kuun lopulla. Jännää oli, että eräs toinen vauvajuhliin kutsuttu äiti oli parasta aikaa synnyttämässä. Me muut nautimme juhlista, kun toinen oli juuri parhaillaan täydessä synnytystouhussa Kätilöopistolla. Aika villiä.

Sitten olin minä maha pyöreänä ja kolme muuta äitiä synnyttänyt viimeisen vuoden sisään. Eli tämä kertoo hyvin siitä, että vauvajuhlia on ollut viime vuosina! Toki paikalla oli myös niitä, joilla synnytyksestä oli kulunut jo runsas tovi tai ei synnytystä takana ollenkaan.

Vauvajuhlat ovat ihania ja vaikka olen tässä miettinyt, että pitäisinkö tälle kolmannelle babyshowereita ollenkaan, koska olen niin tiuhaan synnytellyt ja näitä vauvajuhlia on vähän väliä, niin aloin nyt kuitenkin pohtia, että pitäisinkö sittenkin. Tämäkin ajanjakso on nimittäin joskus ohi.

Masukakku

Suloinen pikku jalka

Nyt monet ystävät saavat vauvoja, mutta sitten tulee aika, ettei niitä enää tule tai tehdä, vaan elämässä on muut kuviot; lapset ovat isoja ja aika keskittyä uraan ym. Joten ehkä minä nyt sit kuiteskin haluan pitää myös tälle meidän kolmannelle ihanat odotusjuhlat. Voisihan sitä pitää ne vaikka vähän erilaisena.. Ottaa isäkin mukaan.. Tai sitten vain pitää perinteiset babyshowerit ja nauttia täysin rinnoin tästä ajasta.

Onhan se kuitenkin niin erityistä olla raskaana ja saada taas uusi pienokainen ja joskus ei tosiaan sitten enää ole tällaisia juhlia mahdollista pitää, ainakaan olla itse se juhlittava; nauttia kauniista kattauksesta, hyvästä ruoasta ja söpöistä vauvalahjoista. Se on niin parasta näissä söpöissä vauvajuhlissa, sekä tietenkin ystävien seura ja rohkaisu synnytykseen liittyvissä asioissa. Jälkimmäinen kai se tärkein juttu kuiteskin on :)

Hedelmävaunut

 

 

 

Vesimelonirattaat olivat niin söpöt

Netistä löytyy kivoja ideoita

Babyshowereista yleisesti muutama sana. Juhlahan on tullut meille Suomeen Yhdysvalloista ja perinteisesti sitä on juhlistettu vain ensimmäisen lapsen kohdalla. Meillä ystävien kesken on kuitenkin ollut tapana juhlia niitä myös seuraavien lasten kohdalla. Jokainen raskaus on kuiteskin niin yksilöllinen ja synnytys aina jollain tapaa uusi ja haastava tilanne.

Juhlista on myös käytetty nimitystä Mother's blessing ja meillä seurakuntapiireissä varsinkin on hyvin tavallista, että keskeisessä osassa on äidin puolesta rukoileminen ja siunaaminen tulevaa koitosta varten.

Juhlia ei välttämättä tarvitse järjestää suurella budjetilla. Jos jokainen osallistuu nyyttäriperiaatteella tarjolle pantaviin, niin kenellekään ei tule liian suurta osuutta sen järjestämisestä eikä rahallisista kustannuksista. Lahjojakin saa jokainen ostaa tai tehdä itse oman sen hetkisen budjettinsa mukaan.

Vaikka juhlien järjestämistä voi jakaa, niin jonkun tietenkin täytyy juhlista yleensä olla vastuussa, muuten mikään juttu ei tule hoidetuksi. Yhden täytyy olla siis se koolle kutsuva liima, joka on yhteyksissä tulevaan äitiin ja kutsuttuihin. Perinteisesti tuleva äiti on se, joka tekee kutsulistan ja päättää päivämäärän, mutta ei muuten osallistu juhlien järjestelyihin kuin paikalle saapumalla. Voihan sitä toki tehdä asiat eri tavallakin. :)

Vauvakoristeluja seinällä

Edullisestikin saa kaunista

Vauvanvaatteet ovat itsessään niin söpöjä

Villasukat talvivauvalle tarpeelliset

Kommenttiosioon saat vapaasti kirjoittaa ajatuksia ja ideoita liittyen babyshoweriin. Minkälainen on oma kokemus kyseisistä juhlista ja onko jotain kivoja lahja- tai järjestelyideoita, mitä toiset voisivat hyödyntää? Mother's blessing <3