2. Kor. 9: 8

Aikaisemmin mainitsin, että suursiivous oli edessä, mutta mistä siihen aikaa. Ihmeellisesti sitä on saanut hommaa pikkuhiljaa eteenpäin. Ikkunoista on jo yli puolet pesty sekä lähes kaikki seinät putsattu. Jee! Homma etenee. Vauvalle on jo oma nurkka meidän makuuhuoneessa; suloinen pieni kehto.

Pieni on tila makuuhuoneessa..

..mutta söpö kehto.

Nallet jo valmiina

Kävin myös kaikki vaatteet ja tavarat läpi vaatehuoneesta ja -kaapeista. Kirpparille menevää tavaraa löytyi hurja määrä! Myyntiin laitoin vain Gangsta-koiran kuljetushäkin ja se meni kaupaksi vuorokauden sisällä.

Vaatteiden suhteen pohdin pitäisikö jaksaa alkaa niitä valokuvaamaan ja laittaa tori.fi:n myyntiin, koska muutamalle kympille tässä elämäntilanteessa olisi tarvetta. Sattumalta kuulin, että eräät tutut käyvät Venäjällä ja tekevät siellä auttamistyötä. Laitoin heille viestiä, että täällä olisi rompetta jos vain on haluavat ja mikäli heiltä onnistuu pikainen nouto. He olivatkin jo heti seuraavana päivänä menossa erittäin köyhälle alueelle ja ottivat ilomielin runsaan lahjoituksen vastaan. Vaatteet ja tavarat menivät tarpeeseen.

Tuli itselle niin hyvä mieli, että vaikka tuntuu, ettei tällä hetkellä ole paljon mitään ylimääräistä ja monenlaista juttua itsekin haluaisi ja kaipaisi, niin silti kuitenkin on kaikkea mitä oikeasti tarvitsee ja niin runsaasti, että voi omastaan antaa toiselle, vieläpä runsaskätisesti.

Monta pussia vaatetta, kenkiä ja leluja

Söpö tiikeripuuhamattokin sai lähteä

Se on vaikea ajatella, että miten paljon huonommin monen ihmisen asiat ovat Venäjällä, niin lähellä meitä, niistä ei vain tiedä mitään. Monet noistakin vaatteista ja lasten leluista olivat sellaisia, ettei niitä Suomessa moni olisi huolinut. Joukkoon laitoin kyllä mukaan myös paljon sellaista hyvää ja muotimerkkiä, ettei kaikki toki ollut mitenkään huonoa tavaraa. Kuluneimmat vaatteet heitin suosiolla roskiin.

Eelis sai myös olla mukana antamisessa ja päästä jo heti pienenä mukaan tähän ajatukseen, että omastaan voi antaa toiselle. Kerrottiin, kuinka joillakin lapsilla Venäjällä ei ole niin paljoa leluja, kuin hänellä on ja miten samalla tavalla he tulevat iloiseksi kun saavat lahjoja, kuin mitä Eelis ilahtui vastikään saamastaan lahjasta. Yllättävän tarmokkaana hän alkoi käydä omia lelujaan läpi ja antoi hellyttävän suurella sydämellä omistaan Venäjän lapsille.

Tässä iloitaan itse juuri vastikään saadusta tuliaislahjasta

Tuli niin hyvä mieli. Herra on siunannut meitä ylen runsaasti :)

"Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. " 2. Kor. 9:8

Syksyn värit

Syksy

Nyt on ekat koulupäivät ja intensiivinen viikko takana. Tosi hyvällä fiiliksellä oon. Koulu ja opiskelu innostaa tosi paljon, mutta myös se, että edelleen on aikaa olla poikien kanssa ja tehdä kotijuttuja sekä opetella myös taideaineita.

Lainasin kirjastosta piirustuskoulu kirjan. Pahoin pelkään, ettei mulla vaan tule tehtyä siinä vaadittavia harjoitteita. Äkkiseltään lukaistuna olin huomaavinani, että "pitäisi" treenata kolme tuntia päivässä. No, jos nyt ees palaisin takaisin siihen, että joka päivä tekisin jotain. Toisaalta en halua tuostakaan ottaa mitään painetta ja jotakin pakkoajattelua. Nyt olen maalauskurssilla kerran viikossa ja sekin on jo jotain.

Jo se, että tekee edes vähän vie kuitenkin hommaa ja taitoja eteenpäin. Kehitys tosin voi olla hidasta, mutta pääseepähän sitä ainakin nauttimaan useammasta jutusta kuin vain yhdestä. Neulomistakin olen parin vuoden tauon jälkeen taas alkanut harjoittelemaan. Tarkoituksena on tehdä vauvalle oma turkoosin värinen torkkupeitto. Katsotaan tosin saanko sen valmiiksi, se nimittäin on projektilistalla viimeisenä.

Tuntuu ihanalta, että syksyyn on tullut kaikenlaista mukavaa projektia. Vähän niinkuin monenlaista väriä, aivan kuin syksyyn itseensäkin kuuluu monenlaiset värit. On keltaista ja oranssia sekä punaista, vihreää aivan kuin muistona kesästä, sininen kirkas taivas sekä raikas ilma, mutta myös ruskeaa ja harmaata löytyy, aivan kuin varoittamassa, että kohta värit häviävät: tulee talvi ja koleat ilmat.

En halua elämästäni liian kiireistä, mutta kuitenkin sen verran kiireistä, ettei minulla olisi aikaa notkua kovin paljoa sosiaalisessa mediassa; lukea montaa kertaa päivässä Facebook- päivityksiä ja kaivella kaikenlaista tietoa internetistä. Niillekin on paikkansa, mutta nyt selkeästi kaipaan jotain muuta, ns. enemmän hyödyllistä ;)

Pojat

Ruska ja sininen taivas, siitä on syksyn väri tehty

Vaahteran lehdet

Väriä myös ruokapöytään!

 

Tulevaisuus jännittää!

Asiat järjestyy, kirjoitin edellisessä postauksessa, mutta myös muuttuvat nopeasti! Aloitan nimittäin maanantaina opinnot :o

Syksyn projektit:

Taidekurssin jatko..

..ja terapiaopintojen aloitus!

Itse kouluhakemuksen laitoin vajaa kaksi viikkoa sitten, näppäilin sen kännykälläni istuessani autossa, palattuani Nuuksioretkeltä poikien ottaessa päiväunia. Sain nopeasti ajan ryhmähaastatteluun, jossa kävin nyt maanantaina ja hyväksyntä tuli tiistaiaamuna! Jee.

Olin tätä tosin pitkään harkinnut, ettei tämä mikään extempore päähänpisto missään mielessä ollut. Olen käynyt tähän koulutukseen tarvittavan valmentavan koulutuksen jo vuonna 2012, jonka jälkeen olen paljon pohtinut jatkanko opintoja eteenpäin, vai jätänkö tähän. Nyt sitten keväällä ja kesän aikana aloin miettiä, että mitäpä jos aloittaisin opinnot tänä syksynä. Pojat ovat sen verran isoja, että tuntui kivalta ajatus alkaa tehdä jotain omaa juttua ja valmistua myös tässä samalla uuteen ammattiin kotiäitiyden lomassa.

Vauva voi kuulemma olla luennoilla mukana, joten katsotaan josko vaikka pystyisin opintoja heti vauvan synnyttyä jatkamaan. Jos arki menee liian rankaksi, niin täytyy sitten hakea opintoihin taukoa, mutta pääsisinpähän nyt ainakin edes aloittamaan. Toivon kyllä, että homma toimisi vauvankin kanssa.

Tulevaisuus innostaa: taiteita ja terapiaa

Aikaa myös kirjoittamiseen ja haaveiluun :)

Tottakai tosi paljon jännittää. Mitä jos tän kaiken yhdistäminen ei onnistukaan? Pärjätäänkö taloudellisesti? Koulu nimittäin maksaa ja näillä meidän tuloilla se ei ole mikään pikku juttu. Aina aikaisemmin kaikki on järjestynyt, vaikka tilanne olisi näyttänyt miten pahalta, niin jospa nytkään ei jäätäisi pulaan. Isomummit on jo pyydetty tarvittaessa lastenhoitoapuun ja budjetti laskettu ensi vuoden varalle. 

Lähiopetusta ei ole kuin 1-2 kertaa kuukaudessa, joten siinä mielessä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Asiakastyötä 2 h/vko ja sitten kirjalliset tehtävät siihen päälle. Joten kyllä hommaa jonkun verran riittää, ja kohta on tosiaan se vauvakin vielä tässä mukana. Jukkis tosin oli sitä mieltä, että nipistän somesta, niin kyllä se siitä. ;) Pitää varmaan paikkaansa. Täytyy vähän miettiä ajankäyttöä hyödyllisemmäksi ja karsia joitakin asioita. 

Blogia aion kyllä edelleen ylläpitää ja valokuvausta harjoitella. Öljyvärikurssiakaan en aio jättää pois. Kuntosali saa myös jatkua, tosin ehkä ekat kuukaudet vauvan synnyttyä jätän väliin. Myös unta täytyy saada! Onneksi opiskelu ei ole kokopäiväistä, niin saan edelleen pitää kiinni päiväunista ;) Paitsi kun Eelis ei enää monestikaan niitä nuku, joten ei ne sitten minullekaan oikein onnistu. 

Katsotaan miten elämä etenee :) Mutta tällaisia muutoksia nyt tällä kertaa.

Uskalla olla keskeneräinen

Prosessi näkyväksi

Asiat järjestyy!

Kyllä ne asiat järjestyy. Käytiin sunnuntaina uudessa seurakunnassa ja se vaikutti sellaiselta missä voisimme alkaa säännöllisesti käymään. Ihana ylistys ja ystävälliset ihmiset.

Lapset toivotettiin iloisesti tervetulleeksi ja heille oli järjestetty alakertaan ohjattu lastenhoito. Osan kokouksesta olin siellä ja osan salin puolella. Luulen, että kun pojat tottuvat niin jäävät myös itsekseen lastenhoitoon leikkimään. Nyt alkuun on tällaista tutustumista.

Yritetään nyt saada homma aina sillä lailla toimimaan, että pääsisimme käymään kokouksissa. Kokoontumisaika on vain siinä mielessä huono, että sattuu juuri päiväunien aikaan. Nyt teimme niin, että lähdimme ajoissa liikenteeseen ja ajattelimme käydä lähistöllä vaunukävelyllä ja antaa poikien nukkua vaunuissa. He nukahtivatkin jo automatkalla, joten odottelimme tunnin verran autossa heidän heräämistään. Ei tätä tosin viitsisi joka sunnuntai tehdä ;) Nyt se tosin oli ihan hauskaa. Istua autossa ja jutella ilman kiirettä, seuraillen kadulla kulkevia ihmisiä.

Tässä muutamia järkkärikameralla ottamiani opettelukuvia sunnuntaipäivältä. Tällä kertaa mallina oli Eelis. Hän tykkää poseerata kuvissa innokkaana, mutta ei malta pysyä paikallaan kovin kauaa. Monesti käy niin, että parhaat ilmeet tulevat tallennettua silloin kun en ole vielä löytänyt sopivia asetuksia. Olen pyrkinyt nyt opettelemaan kuvaamista täysin manuaalisesti. Vielä on matkaa mestariksi, mutta hauskaa tämä on :)

Retki Nuuksioon

Käytiin viime viikolla poikien ja Eeliksen parhaan ystävän ja hänen äitinsä kanssa retkeilemässä Nuuksiossa. Siitä onkin useampi vuosi kun mitä viimeksi olen samoillut Nuuksion metsissä. Aikoinaan siellä tuli käytyä useammin ja tällä reissulla palautuikin hyvin mieleen aikaisemmat reissut Gangsta-koiran kanssa. Sinne puihin se aikoinaan merkkaili ja oli mielissään mukana sieni- ja patikkaretkillä. Nyt matkassa mukana ei ollut koiraa, mutta kaksi vilkasta pojan viikaria juoksemassa ja yksi vähän rauhallisempi reissaaja pääasiassa vaunun kyydissä.

Kaverukset Nuuksiossa

 

 

Kepit piti tietenkin olla molemmilla

Punarinnankierros 2 km

Kivien heittelyä veteen

Poikia olisi houkutellut olla vähän lähempänä rannassa

Puihin kiipeilyä

Nyt löytyi iso keppi kannettavaksi

Parin kilometrin lenkki oli juuri sopiva aamupäivän ulkoiluun. Merkitty Punarinnan-kierros oli helppokulkuista maastoa myös vaunujen kanssa mennessä. Nuotiopaikkoja oli pelkästään jo tällä reissulla useampia, joten hyvin löytyi oma paikka eväiden syöntiin, vaikka ulkoilemassa oli muitakin ihmisiä. Päiväunet tulivat nukuttua automatkalla kotiinpäin. Juho tosin aloitti unet jo vaunuissa takaisinpäin käveltäessä. Jonkun aikaa istuin vielä kodin parkkipaikalla ja annoin poikien nukkua unensa loppuun asti. Mukava retki, itsekin huomasi saaneensa aurinkoa ja raitista ilmaa.

Tollot aamuleipomispuuhat!

Heräsin tänäänkin joskus neljältä, enkä saanut enää unta. Ei tää oo enää yhtään hauskaa! :X Salille en tällä kertaa voinut heti aamutuimaan lähteä, kun en tiennyt kerkeäisinkö ajoissa takaisin kotiin laittamaan Eelistä kerhoon. En kyllä muutenkaan olisi nyt jaksanut lähteä kuntoilemaan jo heti aamukuudeksi. Olin väsynyt, mutta uni ei kuitenkaan tullut.

Päätin sitten alkaa väsäämään sämpylöitä ja suunnittelin kokkaavani oikein kunnollisen aamupalan; tuoreita sämpylöitä, puuroa ja luonnon jogurttia tuoreiden vadelmien ja omenasiivujen kera. No ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin ;D

Lopputuloksena oli kuivat ja koppuraiset sämpylät, enkä kerennyt muuta sitten tekemäänkään. Aamupuurot keitin ja se oli siinä. Aamukahvikin jäi keittämättä ja sen sai Jukkis itse itselleen keittää.

Tässä aamupala tarjoilut

Kaurapuuroa voisilmällä

Minun tämä uusi villitys yrittää jättää gluteeniset leivät vähemmälle oli saanut sen aikaan, ettei meidän kaapista oikein tahtonut löytää mitään jauhoja sämpylöiden tekoon. Viimeksi en ostanut tattarijauhoja vaan päätin kokeilla hirssijauhoja ja mitä nyt googlailin niin en meinannut millään löytää sopivaa hirssileipäreseptiä. Varsinkaan kun kaapissa ei ollut tätä psylliumia, joka vaikuttaa olevan oleellinen osa gluteenitonta leivontaa. Lopulta päätin sitten jotain yrittää.

Laitan tähän reseptin, vaikka tätä ei kannata kopioida! Ohjeen pohjana oli ei-gluteeniton resepti, joka löytyy: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/104379/Helppo%20kauraleseleip%C3%A4/

Minun gluteeniton versioni:

3 dl hirssijauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl mantelijauhoja
2 dl kauraleseitä
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 ps kuivahiivaa
3dl vettä
1 kanamuna

Voiteluun lopussa:
1/2 dl kuumaa vettä
1 rkl siirappia

Tarkkasilmäinen hoksaakin, että olen käyttänyt reseptissäni sekä hiivaa, että leivinjauhetta!! Daa! Eikös niitä kuulu käyttää joko tai, eikä näin yhdessä? (Itkee silmät päästä!! ;D ) No syy tähän löytyy siitä kun poimin ideoita perunajauhon ja mantelijauhon käyttöön eräästä gluteenittomasta leipäreseptistä ja huomasin siellä leivinjauheen. Ajattelin fiksuna, että tästä tulisi nyt jonkinlainen gluteeniton jauhoseos ;)

Gluteenittomat sämpylät

Siinä ne nyt ovat muffinsivuoissa

No en tiedä miten tämä tuplakohotuskoostumus vaikutti leivokseeni.. Ainut vaan, ettei ne oikeastaan kohonneet ollenkaan. Liekö syy tähän kohoamattomuuteen kuitenkin ollut joku muu. Taikina kyllä lähti kohoamaan, mutta kun huomasin 5 min kohotuksen jälkeen vihjeen nettiä selaillessani, että gluteenitonta hiivaleipää ei saisi kohottaa kahteen otteeseen (kuten alkuperäisessä hiivaleipävehnäjauho-ohjeessa), niin ajattelin, että jospa vielä kerkeäisin siirtää taikinan kulhosta suoraan pellille muffinsivuokiin kohoamaan. Ja miksi ihmeessä tämä muffinsivuoka?! Olin jostain aikaisemmin lukenut, että joku selaamani gluteeniton leipäresepti tehtiin muffinsivuokiin,että pysyisi paremmin kasassa, niin ajattelinpa sitä sitten kokeilla, kun niitäkin kaapista löytyi. :D

No ei kai tässä yllätys ole, ettei tästä kokeilusta tullut kovin kummoista. Näkönsä ja koostumuksensa puolesta sämpylät eivät houkutelleet ketään. Makukaan ei kovin suussa sulava ollut, mutta ei niitä onneksi roskiinkaan tarvitse heittää!! Oli ne siis ihan syötäviä.

Nyt ostoslistaan jonkun kunnollisen gluteenittoman sämpyläohjeen ainekset, niin ei tarvitse enää alkaa tässä asiassa luovasti säätämään, varsinkaan kun en ole mikään leivontamaisteri!

Kuvia mummola reissuilta

Laitan tähän vielä muutamia kuvia Itä-Suomen reissulta. Jukkiksen äiti täytti 60-vuotta ja se oli yksi syy miksi haluttiin nyt käydä mummoloimassa. Ajallisestikin nyt oli paras sauma käydä vielä ennen syksyn askareiden alkua, mutta myös elokuun alun menojen jälkeen. Haaveissa oli, että nyt kesällä olisimme menneet parin kaverin kanssa ulkomaanmatkalle, mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, ettei ole järkevää käyttää rahoja nyt sellaiseen. Tulossa on taloudellisesti tiukka syksy. Mukava oli kuitenkin mennä edes kylpylälomalle, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin.

Mummo 60 v.

Varsinaisia juhlia Jukkiksen äiti ei pitänyt, mutta oli mukava kuitenkin olla paikalla itse syntymäpäivän koittaessa ja antamassa muiden mukana lahjaa päivänsankarille.

Eeliskin antoi päivänkakkaroita

Samalla reissulla tuli käytyä myös Jukkiksen tädin ja isomummin luona. Isomummi onkin niin hauska tapaus. Eelis tykkää monesti hiukan raisusta meiningistä ja tämä Aini-mummo aina niin mukavasti riehaantuu Eeliksen kanssa ja saa tämän juoksemaan pitkin pientä mummon asuntoa. Jukkiksen toinen täti miehensä kanssa oli myös samaan aikaan käymässä ja oli mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa. He asuvat nykyisin talvet Espanjassa, joten sen puoleen heitä ei ole viime vuosina tullut kovin useasti nähtyä.

Kukat kuuluu juhlaan

Vierailtiin myös Jukkiksen serkun luona. Muistan käyneeni heillä ensimmäisen kerran ihan heti seurustelumme alkuaikoina, 19-vuotta sitten. Hän silloin odotti nuorinta lastaan ja vanhin poikakin oli vasta parin vuoden ikäinen. Nyt viime vuosina on valitettavasti tullut heillä käytyä harvanlaisesti. On aina niin monta paikkaa missä käydä ja aikaa rajallisesti.

Tälläkin reissulla tuli näiden lisäksi tietenkin vietettyä aikaa minun vanhempieni kanssa sekä siskon ja hänen lastensa kanssa. Nähtiin myös Jukkiksen siskoja ja poikien serkkuja sieltä suunnalta. Mukava matka oli, vaikka olikin aika tukotettu vierailujen suhteen. Vanhaan koulukaveriinkin törmäsin kauppareissulla ja oli hänenkin kanssaan mukava vaihtaa edes pari sanaa, kun tapaaminen ei muuten ole onnistunut.

Mökillä kalalle lähdössä

Eelis innokkaana

Isoveli aloitti kerhon

On pitänyt jo useamman päivän ajan päivittää blogia. Halusin laittaa muutamia kuvia mummola reissulta, mutta on ollut kaikenlaista haipakkaa. Jukkis aloitti harjoittelujakson nyt maanantaina ja on ollut pitkiä päiviä poissa ja pitänyt parempaa tietokonetta mukanaan. Päätin nyt kuitenkin yrittää tällä vanhalla tietokoneella, vaikka jo pelkkä käynistys kestää tällä turhan kauan.

Juhon kanssa evästauko

Viikonloppuna aloitettiin kämpän suursiivous. Kävin kaikki vaatteet ja tavarat läpi. Nyt olohuoneen nurkassa odottaa iso kasa rompetta kirpparille pääsyä. Jukkiksen musavehkeet siirrettiin meidän makkariin ja pojat saivat itselleen oman huoneen. Ihana oli huomata miten molemmat; Eelis ja Juho innostuivat tästä ratkaisusta. Ei ole ollut mitään ongelmaa jättää heitä sinne nukkumaan. Tykkäävät myös kovasti, että heillä on oma leikkihuone. Eelikselle oli iso juttu kun sai levittää automattonsa huoneen lattialle ja rumpuihin saa milloin vain hypätä soittamaan. 

Kirpparille menossa

Huone ja itseasiassa koko kämppä on vielä aikamoisessa kaaoksessa ja pikkuhiljaa alan tässä sisustamaan poikien huonetta mieleiseksi pienellä budjetilla. Nyt jo bongasin Facebookin kirpparilta siskon vihjeen perusteella pojille kerrossängyn 15 €:lla. Toivottavasti ei ole ihan rämä kun oli niin halpa. Kuvien perusteella vaikutti hyvältä. Kriteerinä oikeastaan oli, että sen pitäisi olla suht kaunis ja valkoinen, musta värikin olisi hätätapauksessa mennyt. Alunperin haaveilin pienemmästä kerrossängystä, esimerkiksi Liisa-merkkisestä, mutta mitä nyt olen käytettynä niitä katsastellut niin hinta on siinä 250 €:sta ylöspäin patjoineen päivineen, ja jos näin paljon halvemmalla saan kokopitkän kerrossängyn ilman vanhoja patjoja, niin saa kelvata tähän hätään.Varsinkin kun en yhtään tiedä kauanko pojat näitä sänkyjä tarvitsevat. Jos jäädään Suomeen, niin siitä huolimatta seuraavassa kodissa sänkyratkaisu voi olla jotain ihan muuta.

Ihana lämmin alkusyksyn sää

Karjalanpiirakkaa ja kanamunaa

Juho juoksi äitin kanssa reippaasti asioilla

Eelis aloitti tiistaina kerhon. Oli jotenkin niin suloista viedä se sinne ja sanoa heipat. Tapahtuma jännitti kovasti pikku miestä, mutta en pystynyt kuitenkaan jäämään ensimmäiselle päivälle mukaan, Juho olisi pitänyt ottaa mukaan ja sain myös akuutinlääkäriajan juuri siihen samalle ajalle. Sinne se Eelis sitten hiukan vastahakoisena jäi kerhotädin hoiviin. Takaisin hakiessani poika oli kuitenkin jo paremmalla tuulella ja kertoi kerhossa olleen mukavaa. Samana päivänä alkoi myös kuoroharkat, siellä kuitenkin päätin nyt ensimmäisen kerran olla mukana.

Valokuvaa en kerhon aloittajasta ottanut, kun hän ei halunnut. Kuvia räpsin sitten Juhosta, jonka kanssa ollaan juostu asioilla Eeliksen kerhossa oloaikana. Ensimmäisenä päivänä oli lääkäri ja kaupassa käynti. Tänään puolestaan labra ja neuvola. Kerhon jälkeen molemmat pojat kävivät vielä hammaslääkärillä. Ennen hammaslääkärillä käyntiä tapettiin vähän aikaa käymällä jädellä, mutta tästä ei sanottu hammaslääkärille mitään ;)

Tässä syödään banaania

Seuraavassa blogipostauksessa tulee niitä mummolakuvia kunhan saan taas käsiini sen toisen tietokoneen.


.