Joulun ulkoilut ja rv 39

Seurasaaren joutsenet

Täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena, raskausviikot 38+5.

Joulupäivänä käytiin ulkoilemassa Seurasaaressa ja Tapaninpäivänä Sipoonkorven kansallispuistossa paistamassa makkarat.

Byabäckenin reitillä

Seurasaari oli minulle uusi nähtävyys vaikka Helsingissä olen yli 10 vuotta asunut. Jostain syystä siellä ei vain ole tullut kaikesta sen kuuluisuudesta ja suosiosta huolimatta käytyä. Sipoonkorvessa puolestaan on muutaman kerran tullut käväistyä. Viimeksi kaksi vuotta sitten Juhon ollessa ihan pieni.

Muistan kuinka oli iso juttu saada aikaiseksi lähdettyä vastasyntyneen kanssa jonnekin raittiiseen ulkoilmaan nuotioilemaan. Kannettiin hänet turvakaukalossa 500 m matka nuotiopaikalle ja takaisin tullessa oli jyrkkä alamäki, joka oli aivan jäässä. Samalla talutat 1,5v taaperoa ja yrität pitää koiran vetämästä sinua peilikirkkaalla jäällä nurin. Olihan meitä silloin kaksi aikuista operaatiossa mukana, mutta oli se silti haaste ja itse olin vastikään synnytyksestä toipumassa. Päästin sitten Gangsta-koiran alamäen ajaksi vapaaksi kun tiesin ettei se karkaa tai ketään vahingoita jotta päästään ehjin nahoin jyrkkä mäki alas. No eiköhän siihen juuri satu joku muukin ulkoilija tulemaan vastaan ja hän alkaa valittaa, että koira on pidettävä kytkettynä. Jotenkin se oli niin suomalaista. Niinhän se pitäisi pitää kiinni senkin uhalla että kaadut vastasyntyneen tai taaperon kanssa peilikirkkaalla jäällä tai sitten varmaan olisi pitänyt toisen meistä aikuisista mennä ensin viemään koira alas ja sitten tulla auttamaan lasten kanssa. Jotenkin toi kohtaaminen vaan niin ärsytti silloin. Ensinnäkin se oli tosi iso juttu itselle silloin, että pääsi lähtemään neljän seinän sisältä ulos muuallekin kuin lähimetsään, saati vähän makkaraa paistamaan ja sitten kun yrität selvitä turvakaukalon kanssa takaisin autolle niin heti siinä lyhyessä mäessä kun koira on hetken aikaa irti, joku alkaa valittamaan. Äh! Hyvää päivää sullekin.

No tällä kertaa ei ollut tällaista ongelmaa kun ei ole enää koiraa mitä taluttaa, eikä maakaan ollut jäässä, kun oltiin plusasteilla. Joten siinä mielessä helpompi reissu. :)

Eelis jaksoi hyvin kävellä tämän Byabäckenin (1,5 km?) reitin, vaikka suurin osa matkasta oli ylämäkeä. Juho puolestaan istui rattaissa lähes kokomatkan ja reitti oli yllätykseksemme erittäin helppo kulkea vaunujen kanssa, polku oli tasainen ja leveä. Edes kantoja ei pahemmin ollut. Yhdessä kohtaa puu oli kaatunut polun päälle, mutta silloinkin pystyi sen hyvin kiertämään, ettei tarvinnut alkaa rattaita nostelemaan.

Nyt sitten olen vähän siivoillut kotia ja pessyt pyykkiä urakalla pyykkituvalla. Koulujuttujakin olen taas vähän alkanut viemään eteenpäin. Saa nähdä milloin tulee lähtö synnärille.

Jouluaatto

Aamulla koristeltiin kuusi

Ihana joulu oli meillä kotona. Jukkiksen isä ja hänen puoliso sekä Jukkiksen täti ja veli olivat meillä käymässä. Ruoat oltiin jaettu nyyttäriperiaattella siten, että jokainen toi jotakin. Suurimman valmistelutyön kyllä oli tehnyt Jukkiksen isä, joka oli alkuperäisestä "kunhan on jotain"- ideasta kehitellyt oikein kunnon juhla-aterian.

Alkuruokana syötiin keittettyjen perunoiden kanssa mätilimppuleipiä, keitettyjä kanamunia mätitahnalla, silakkarullia, graavilohta sekä paria eri silliä. Pääruokana perinteinen suomalainen jouluruoka: joulukinkku herkullisellä sinappiomenakastikkeella ja kolme eri laatikkoa: peruna, porkkana ja lanttu. Lisäksi tietenkin sinappia, rosollia sekä tummaa ja vaaleaa limppua. Jälkkäriksi oli pipareita kolmella eri homejuustolla.

Kuusi on ukin omasta metsästä

Myöhemmin vielä oli mahdollista maistella riisipuuroa
luumukiisselillä. Tämä kyllä jäi suurimmalta osalta tässä vaiheessa iltaa syömättä, ihan ymmärrettävästä syystä ;) Mahassa oli kuitenkin sen verran tilaa, että tekemäni suklainen mutakakku kermavaahdolla teki hyvin kauppansa. Se olikin herkullista, vaikka en aikaisemmin ollut sitä kokeillut. Ainiin ja olihan meillä vielä joulutorttuja ja glögiä sekä kahvia. Muita juomia olivat vichy, ruotsalainen joulujuoma sekä kotikalja.

Itselleni oli uutta näin runsas kalan tarjoilu joulupöydässä, vaikka olen ymmärtänyt, että tällainen tapa kuuluu monen suomalaisen joulupöytään. Meillä kotona sitä ei vain jostain syystä ole harrastettu. On meillä ollut graavilohta, mutta ei mätitahnoja tai muita kaloja. Mäti oli niin herkullista, että olisin voinut syödä mätileipiä vaikka kuinka monta. Tällainen kalainen alkuruoka jäi kyllä pysyvästi omaan jouluiseen toivelistaani!

Mätileivät

Oli luksusta saada nauttia näin runsaasta ja herkullisesta jouluruoasta tekemättä itse juuri mitään. En jotenkin olisi millään jaksanut alkaa väsäämään mitään hirveitä juttuja. Koulua oli vielä jouluviikolla tiistaina ja keskiviikkona sekä jouduin tekemään muitakin koulujuttuja. Kroppakin on jo ihan tavallisen touhupäivän jälkeen ihan krempassa, liitoskivut vaivaa niin, että iltaisin on toisinaan tosi vaikea kävellä.

Joulusiivoustakaan en siis nyt kovin stressannut. Olin tosin alkusyksystä jo aika hyvin siivonnut ennen supistelulepoa, mutta kylppärin ja saunan olisin toki halunnut pestä ja kaapin ovet vielä mahdollisesti pyyhkiä. Mutta en jaksanut oikeasti tällaisesta nyt stressata. Joulupöytään olin toki ajatellut, että tekisikö siihen tuore- sekä sienisalaatin, mutta en sitten alkanut niitäkään väsäämään, kun ajattelin, että onhan tuossa jo kaikenlaista. Me huolehdittiin sitten vain juomat, jälkkärit, riisipuuro ja keitetyt perunat.

Lahjoja oli runsaasti

Kauniita paketteja

Oli mukava joulu :) Poikien ensimmäinen joulu Helsingissä, mutta toivottavasti ei viimeinen. Oli kiva viettää joulu vaihteeksi täällä, kotona, vaikka ilma olikin ihan hirveä. Vettä satoi mustalta taivaalta, kun taas minun vanhempieni kotona lunta oli plussakelistä huolimatta 30 cm.

Tuomaan joulumarkkinat

Tuomiokirkko ja markkinat

Käytiin maanantaina hakemassa joulumieltä Senaatintorin joulumarkkinoilta. Ensi alkuun harmiksemme huomattiin, että Helsingin kantakaupungin pysäköintimaksut olivat kaikki siirtyneet ykkösvyöhykkeeseen ja neljä euroa tunnilta auton pysäköimisestä on aika tuntuva hinta. No eipähän tarvinnut koko päivää kaupungilla hengailla ;)

Tuomaan markkinat on Helsingin vanhin ja suurin ulkoilmassa järjestettävä joulutori. Näin luin nettisivuilta. The Huffington Post on nostanut sen Euroopan kymmenen parhaan joulutorin joukkoon. Kuulemma markkinoilla käykin paljon myös ulkomaalaisia turisteja.

Mukava oli vaihteeksi ulkoilla markkinahumussa, eikä aina vain tässä kodin lähellä. Maanantaisena aamupäivänä tosin ei ollut kovin suurta jouluhumua eikä väenpaljoutta, joten ei tarvinnut kovin kauaa jonottaa lasten karuselliin ja ruokapaikkoihin. Joulupukin luoksekaan ei ollut tunkua, mutta tyydyttiin silti vain katselemaan häntä pienen matkan päästä kun tiedän, ettei Eelis ole kaikkein rohkein joulupukin ystävä.

Eelis karusellissa pyörää polkemassa

Juhon kanssa auton kyydissä

Karuselli oli ilmainen

Karuselli oli hauska juttu. Eelis sai ensimmäisenä jonossa valita mihin laitteeseen menee ja valitsi epäröimättä edellistä karusellikierrosta seuranneena itselleen punaisen polkupyörän. Juhon kanssa istuttiin pyörän takana olevaan autoon. Sitten nautittiin markkinaruoaksi lähi-idän sapuskaa, joka olikin oikein herkullista. Pojille ostettiin ihan vain hodarit. Kotiin viemisiksi lähti herkullisia Suomessa käsinvalmistettuja kermakaramelleja. Nami!

www.fudgelove.com

Lounas

Fudge Love

Valmis synnyttämään

Nyt olen valmis synnyttämään ;-) Eilen oli babyshowerit ja mut siunattiin ihanasti synnytystä ja uutta ajanjaksoa varten. Lisäksi vauva on nyt virallisesti täysiaikainen, koska raskaus on kestänyt 37+1 eli olen toisinsanoen raskausviikolla 38 menossa. Tietenkin olisi hyvä jos vauva vielä jonkun aikaa pysyisi masussa. Olen ymmärtänyt, että mitä aikaisemmin syntyy, niin sitä todennäkäisemmin olisi keltaisuutta ja voisi joutua olemaan lämpölampun alla. En toisaalta tiedä miten tämä lämpöhoito käytännössä annetaan, että tarkoittaako se kuitenkin sitä, että vauvan saa pitää itsellään ja lämpöhoitoa annetaan vain osan aikaa päivästä. Kysyin asiasta kätilösiskoltani kun netistä tietoa ei oikein löytynyt. Kuulemma suositus lämpöhoidolle on 20h/vrk, mutta nykyisin on olemassa lämpöpatjoja tms. joita voidaan antaa myös vauvalle kotiin, joten kai siitäkin sitten selviäisi siten, että vauva-arki voisi alkaa mahdollisimman normaalisti.

Molemmilla pojilla on esiintynyt hieman keltaisuutta, mutta ei niin paljoa, että olisivat saaneet lämpöhoitoa. Eelis syntyi päivä ennen laskettua aikaa. Juhon laskettua-aikaa puolestaan ei osattu tarkasti määrittää. Olin silloin Jenkeissä kun tulin raskaaksi ja siellä ultraan meno olisi maksanut 1000€. Kun tulin Suomeen otin heti yhteyttä neuvolaan, mutta koska minulla ei ollut hätää saada tietää vauvan mahdollista rakennepoikkeavuutta, en enää saanut ultra-aikaa. En tajunnut, että laskettuaika määritellään tässä ensimmäisessä ultrassa. Olisin siinä tapauksessa mennyt vaikka yksityiselle jos en olisi päässyt enää kunnalliselle.

Alkuun Juhon laskettuaika oli 27.11 kuukautisten perusteella. Toisessa ultrassa kuitenkin, vaikka kätilö painotti, ettei siinä enää pystytä määrittelemään laskettua aikaa kovin tarkasti, uudeksi ajaksi laitettiin 7.12, koska vauva vaikutti kuitenkin olevan mitoiltaan laskettua-aikaa pienempi. Itse taas tiesin, ettei laskettuaika voi olla 7.12, vaan joko se on 27.11 tai 13.12.

Loppujen lopuksi Juho syntyi 2.12, joten ota siitä nyt selvää, että mikä hänen oikea laskettuaikansa oli. Oliko se 27.11 ja hän syntyi pari päivää yli lasketun ajan, vai syntyikö 11 päivää ennen lasketun ajan. Kättärillä lyhyesti asiasta kysyin ja terveydenhoitaja vain heitti, että ennemmin olisi ennenaikainen kuin kauheasti yliaikainen.

Juho noin päivän ikäisenä Kättärillä

Nyt puolestaan kuulin, että jos olisi syntynyt etuajassa vauvakinaa olisi todennäköisesti ollut enemmän, joten jäin miettimään, että ehkä se kuitenkin olisi ollut se aikaisempi laskettuaika. Varsinkin kun koko raskausajan minulla oli sellainen tunne, että Juho olisi saanut alkunsa Reddingissä eikä Kalifornian pääkaupungissa Sacramentossa. Ja muistan myös silloin Redding-aikana saaneeni elämäni ensimmäisen ovulaatiovuodon ja Juhon hedelmöityksen voineen ajallisesti sattua juuri niihin aikoihin. Tai ovulaatiovuodoksi sitä silloin ajattelin, koska en oikein miksikään muuksi sitä ole keksinyt, ellei nyt sitten kierto olisi ollut aivan sekaisin, mikä toisaalta myös voi olla mahdollista, koska imetin kuitenkin vielä silloin. Kierto kyllä oli alkanut jo selkeästi näyttää tasoittumisen merkkejä, joten sen olisi todella täytynyt heittää härän pyllyä juuri tuona kuukautena.

Toisaalta toisessa ultrassa laskettua-aikaa myöhennettiin, joten sen perusteella ajattelin, että ehkä oikeampi päivä kuitenkin oli se 13.12. Ota tästä nyt selvää ;) Olisi vain kiva tietää ihan uteliaisuudesta ja jotta voisi spekuloida Eeliksen ja Juhon syntymän perusteella tämän kolmannen vauvan tulevaa syntymäpäivää.

Olen ollut niin valmis synnyttämään ja ollutkin varma, että vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä, mutta nyt kun eilen annoin siihen luvan, niin tuntuu ihan siltä kuin mitään oireita lähestyvästä synnytyksestä ei enää olisikaan. Viime yönkin nukuin niin hyvin kuin vain on mahdollista. Olisihan se ihana jos vielä odottelisi masussa ja syntyisi tosiaan vaikka siinä uuden vuoden vaihteessa kahden viikon päästä. Kerkeäisin hyvin vielä saada alta pois ensi viikon koulupäivät ja pari asiakastapaamista sekä viettää joulunajan rauhoittuen. No katsotaan miten käy :)

Synnytys on jo lähellä vai onko?

Raskausmasukuva parin viikon takaa

Raskausviikko 36+3. Ei pysty oikein mihinkään muuhun keskittämään ajatuksia kuin lähestyvään synnytykseen. Synnytys ei varsinaisesti jännitä mutta jotenkin se on viime päivät kokoajan pyörinyt mielessä. Milloin se tapahtuu? Miten se alkaa? Kuka pääsee pojille hoitajaksi? Kauankohan ollaan sairaalassa.. Miten mun koulupäivät- jääkö joku päivä välistä ja joudun käymään Tampereella korvaamassa, entä mun asiakastapaamiset, joudunko perumaan.. jne. Kaikenlaista sitä miettii.

Viikko sitten sunnuntaina itseasiassa supisteli aika kipeästikin alkuyöstä ja jouduin ottamaan särkylääkkeen. Loppujen lopuksi nukahdin ja herättyäni aamuyöstä supistelut olivat loppuneet. Silloin havahduin, etten vielä ollut pessyt kaikkia vauvan vaatteita valmiiksi enkä pakannut sairaalakassia. Hoidin nämä sitten seuraavina päivinä lähtökuntoon, niin ei tarvitse niistä enää nyt sitten stressata. Viikon verran tämän jälkeen oli ihan rauhallista supistelujen osalta. Ainut vaan, että olin ihan megaväsynyt monta päivää. En oikein jaksanut mitään tehdä. Onneksi Jukkis oli kotona ja teki monesti ruokaa.

Launtaina käytiin pitkällä kävelylenkillä ja tämän jälkeen olin ihan raato. Olisin voinut vain nukkua. Itseasiassa väsymys iski jo kesken kävelyreissun mutta välipalan ansiosta verensokeri nousi sen verran, että selvisin ihan hyvin kotiin asti. Ruokakaan ei ole useaan päivään maistunut. Eilen itseasiassa aamupuurokin maistui ihan kummalliselta, jotenkin raudanmakuiselta ja ajattelin jo, että näinköhän se synnytys sieltä kohta alkaa. Lauantai-iltana kun vielä oli ollut selänpuolella supisteluja säännöllisesti vaikkakaan ei vielä kovin kivuliaasti. Sen verran kuitenkin, että tunnistin ne oikeiksi supisteluiksi, eikä harjoitussupisteluiksi. Kipu säteili reisiin ja alavatsalle. Kerkesin jo miettiä, että näinkö sitä nyt sitten lähdetään ja huomasin valmistautuvani ajatukseen ja olevani siihen jo ihan valmis, vaikka toisaalta toivoin vauvan vielä ainakin viikon verran pysyvän masussa jotta olisi täysiaikainen. Nyt jos syntyy ennen perjantaita niin lasketaan vielä hieman ennenaikaiseksi ja tarkkana ihmisenä haluaisin jostain kumman syystä vauvan syntyvän näiden tiettyjen annettujen raamien sisäpuolella, vaikka ei se nyt herraisä ole parista päivästä tai viikosta kiinni. En usko, että vauvalla on mitään hätää jos nyt vaikka jo syntyisi.

No saa nähdä milloin sitä sitten lähdetään synnytyslaitokselle ja minkälainen reissu siitä tulee. Voihan se olla, että vielä odottelen useamman viikon ennen kuin tyyppi sieltä päättää tulla, vaikka nyt tuntuukin, että synnytys olisi lähellä. Väsymys, ruokahaluttomuus ja omituiset maut voivat olla vain ohimenevä juttu, eikä ajatuksin synnytykseen valmistautuminenkaan ole mitenkään epätavallista tässä viimeisessä kuukaudessa. Jokatapauksessa pikku mies on täysin tervetullut jos nyt sattuisikin syntymään hieman etuajassa <3 Ihana saada pitää kohta sylissä tätä pientä ihmettä.

Pregnancy brain

Raskaussiluetti

Hahaa. Tein jonkun Facebook-testin, jonka linkki löytyy blogitekstin lopusta.

Siinä piti sanoa minkä asian ensimmäisenä näkee ja sen perusteella analysoitiin luonnetta. Mä oon yleensä näissä aika nopea näkemään vaikka mitä, mutta tällä kertaa pää löi ihan tyhjää. En nähnyt mitään järkevää. Kun oikein pinnistin, niin näin siinä jonkin sortin puun, mutta ei se minusta oikein siltäkään näyttänyt. Sitten kun vähän rauhoituin, niin erotin siinä kaksi kättä. Hauskan tästä testistä teki se, että siinä oli myös vaihtoehto, että jos ei näe mitään, se tarkoittaa, että on liian väsynyt ja pitäisi ottaa muutaman päivän breikki yksinäisyydessä ja kerätä sillä keinoin voimaa uusiin haasteisiin. Miten tässä taaperoperheen arjessa pystyt ottamaan muutaman päivän breikin ja vetäytyä yksinäisyyteen?! Ehkä se toisaalta olisi mahdollista jos oikein suunnittelisi, mutta en jaksa nyt alkaa sellaista suunnittelemaankaan. Kuka poikia sitten katsoisi?

Raskausmasu

Eilen oltiin treffeillä Jukkiksen kanssa pitkästä aikaa ja sekin itsessään rentouttavaa, että edes yhden illan sai olla poissa. Äiti ja iskä olivat kylässä ja katsomassa poikia ja hoitivat iltahulinat ja nukutukset. Sanoin Jukkikselle, että olisi ihana vaan mennä jonnekin rauhalliseen joulukonserttiin tai vaikkapa Tuomiokirkkoon istumaan ja olemaan ihan hiljaa. Huomaan, että oikeasti kaipaan jotakin rauhallista ja hiljaista tekemistä. No Jukkista tällainen kirkkotouhu ei houkuttanut ;D Toinen mitä olisi ollut kiva tehdä olisi ollut mennä jonnekin katsomaan tähti- tai revontulitaivasta, mutta sellaista ei ollut ihan tässä lähellä saatavilla.

Vika kolmannes

Loppujen lopuksi käytiin Juttutuvalla syömässä ja oltiin molemmat vain ihan hiljaa. Sekin oli mukavaa, vaikkakin vähän tylsää. Ruokakaan ei ollut mitenkään erikoista, ihan hyvää, mutta jotain vain illasta uupui. Oltiin aluksi luultu, että tuvalla soitetaan Jazzia, mutta se tieto osoittautui vääräksi. Bändin aloittaessa virittelemään soittimia se osoittautui jonkinsortin rockin tai twistin tyyliseksi. Soitossa eikä tyylilajissa itsessään ollut mitään vikaa, itseasiassa kuulosti ihan leppoisalta, mutta meidän istumapaikat olivat ihan lavan edessä, eikä jaksanut jäädä siihen potemaan korvakipua. Varsinaisen soiton alkuakin olisi pitänyt odottaa vielä tunnin verran ja se tuntui aivan liian pitkältä ajalta.

Pregnancy belly

Kotiin ei vielä houkuttanut mennä kun kerrankin oli jotkut siellä iltameininkejä hoitamassa ja mietittiin kovasti eri tekemisvaihtoehtoja Helsingin lauantai-illan tarjonnasta. Storyvillen Jazz houkutti, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että oltaisiin jaksettu lähteä tutustumaan uuteen kuppilaan. Elokuvatarjontakaan ei napannut. Seurakunnan kokouksetkin olivat kaikki jo alkaneet. Kova pakkanen ja pureva viima eivät myöskään houkutelleet iltakävelylle. Istuttiin sitten autossa ja juteltiin. Oli ihana odottaa kello kymmeneen ja hipsiä sitten kotiin omaan sänkyyn poikien ollessa mukavasti jo unilla.

Sumuinen siluetti

Kohta tää on ohi

Kyllä se vaan autossa istuessa taas vahvistui, että meidän sydämessä palaa muutto ulkomaille, vaikka samaan aikaan tietää, että joitakin asioita todella tulee kaipaamaan näistä Suomessa oloajoistakin. Mutta sydän ei saisi rauhaa jos asettuisimme tänne nyt lopullisesti asumaan. Saa nähdä minne meidän tie vie ja milloin. Nyt kuitenkin ollaan täällä. Valmistaudutaan vauvan tuloon ja joulun viettoon.

Lepoa testin mukaan tarvitsisin, vaikka toisaalta huomasin, että tänäänkin kun tein kaksi asiakastapaamista, ne nimenomaan virkistivät ja voimaannuttivat itseänikin. Tykkään niin tehdä sitä mitä teen.

Ehkäpä testi kertoikin vain enemmän siitä, että olen raskaana ja aivot eivät toimi aivan samalla tavalla kuin jos ei olisi raskaana. Aivan turhaa ei ole keksitty lausetta: pregnancy brain, jota käytetään silloin kun tuleva äiti ei muista kaikkea, vaan on vähän hajamielinen. Sellainen todenteolla olen viime kuukausina ollut. Saan itseni vähän väliä kiinni unohtelemasta, että mitä olinkaan ryhtymässä tekemään. Fysioterapeuttini kertoikin tutkimuksesta, jonka mukaan raskaana olevan naisen aivot kutistuvat ja palautuvat tyyliin vasta kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Hän rohkaisi, että tämä on huojentavaa kuultavaa. Raskaana ollessa ei edes tarvitse yrittää olla jotain enempää, saa antaa itselleen luvan ollakin vähän hömelö. Tästä on hyvä jatkaa :) Ehkä en tosiaan niinkään ole sen levon tarpeessa, vaan yksinkertaisesti testi osoitti vain sen, että mulla on ne "pregnancy brains", eikä minun tarvitse yhtään soimata itseäni jos en kuljekaan ihan kaikki valot päällä :)

Vielä yksi siluetti

Testi:
https://brightside.me/wonder-quizzes/this-picture-test-can-reveal-a-lot-about-your-character-270160/

Artikkeli aivojen kutistumisesta raskausaikana:
https://brightside.me/wonder-quizzes/this-picture-test-can-reveal-a-lot-about-your-character-270160/

Oma maalaus

Nyt on yksi syksyn projekteista pulkassa. Tässä tulos.

"Suomalainen sielunmaisema 2000-luvulla"

Mietin vielä olisinko jatkanut kasvojen uudelleen maalaamista hieman tasaisemmaksi, mutta opettaja oli sitä mieltä, että nyt itse kokonaisuus vaikuttaa tasapainoiselta, joten jätin tähän. Tiesin, että jos alan kasvoja parantelemaan, (koska sitä ne vähän tarvitsisivat,) siinä olisi se riski, että ne menisivätkin huonommaksi ja liian työstetyn näköiseksi. Kaiken kaikkiaan olen maalaukseen tyytyväinen ja oli ihana kuulla työn olevan opettajan mielestä valmis.

Se on harvinaista, että olen itse maalaukseeni tyytyväinen. Niitä ei ole varmaan kuin yksi tai kaksi tämän teoksen lisäksi. Enkä tarkoita nyt tällä tyytyväisyydellä, että ajattelisin, ettei niissä olisi korjattavaa tai virheitä, vaan sellaista yleistä jes fiilistä. Sellaista, että onnistuin tekemään oman tasoistani taidetta ja sen tekeminen oli kivaa. Olen vielä niin alkutekijöissä harjoittelussani. Tiedän myös sen, että aina voisi tehdä paremmin ja epäkohtia sekä virheitä löytää kaikesta kunhan jaksaa niitä etsiä, mutta se ei olekaan se pointti. Maalausta voi viilata loputtomiin, mutta pitää myös uskaltaa lopettaa ja sanoa, että nyt työ on valmis. En myöskään halua olla liian kriittinen, vaan rohkeasti tuoda tuotoksia jo tässä vaiheessa oppimisprosessia näytille.

Akseli Gallen-Kallelan Palokärki

Maalausta oli tosi mukava tehdä. Aiheena oli suomalaisuus tänä päivänä ja yksi idea oli käyttää maalauksessa jotakin vanhaa suomalaista klassikkomaalausteosta ja tuoda se jollakin tavalla tähän päivään.

Oli erittäin mielenkiintoista päästä itse suunnittelemaan teos alusta loppuun asti. Käytinkin paljon aikaa idean ja sanoman miettimiseen. Selailin vanhoja suomalaisia teoksia ja hain ideoita Pinterestistä. En oikein edes muista tarkkaan miten päädyin tähän aiheeseen. Halusin kuitenkin työn olevan jotenkin positiivinen sanomaltaan. Muistan, että heräsin aamuyöstäkin tätä miettimään ja kirjoittamaan ajatuksia ylös, niin innoissani olin :)

Alkusuunnittelua terapiaopiskeluiden lomassa

Pojat päiväunilla ja gessoa pohjaan

Pitkästä aikaa päätin myös käyttää aikaa itse pohjan tekemiseen. Sekin on kivaa kunhan vain on aikaa ja oma tekemälle pohjalle on niin paljon kivempaa maalata. Siinä on jotain taikaa! Taideliikkeestä kehykset ja kankaat, jotka pingotin ja niittasin tunnilla opettajan opastuksella kiinni, kun en enää muistanut miten se tarkkaan ottaen tehtiinkään. Sitten kotona jatkoin kankaan pohjustusta gessolla kolmella kerroksella ja hioin joka kerta pinnan tasaiseksi hiekkapaperilla. Pohjan kuivuttua sävytin sen akryylimaalilla hieman kellertävän väriseksi, ettei olisi niin kalmakka. Hiilellä luonnostelu sai jäädä tunnilla tehtäväksi hommaksi.

Sivuprofiiliin pyysin erästä afrikkalaistaustaista ystävääni lähettämään itsestään valokuvan. Halusin, että kyseessä on tuntemani ihminen, eikä vain joku randomtyyppi netistä. Afrohiukset halusin ehdottomasti maalaukseen mukaan, koska ne vaan on niin siistit.

Alkutyöstöä

Värisävyjen etsintää

Sitten alkoi oikeiden värisävyjen etsiminen ja sekoittaminen. Teoksen tuli viedä katsoja vanhaan suomalaiseen maalaukseen, joka minun tapauksessani on Akseli Gallen-Kallelan teos Palokärki 1800-luvulta. Ja senpä vuoksi tässä työssä tuli käyttää kerroksellista maalaustekniikkaa, jota taiteilijat ovat ennen vanhaan harrastaneet. Tällä tarkoitan sitä, että edellisen värin päälle maalataan uutta väriä siten, että alempi kerros tulee näkyviin. Oikeiden värisävyjen löytäminen ei sitten ole mitenkään helppoa! Siinä yksi öljyvärimaalauksen haastavuus.

Hiilellä sommittelu

Ensimmäisiä värikerroksia

Pikkuhiljaa tummemmaksi

Joka tapauksessa kiva oli tätä koko syksy tehdä ja nyt jo parina viime kertana olen uutta harjoitustyötä väsännyt. Saa nähdä miten sitten keväällä. En tiedä miten paljon pystyn kurssilla käymään kun vauva on niin pieni. Ei ehkä ole järkevä ottaa vastasyntynyttä maalausnesteiden ja tärpätin käryyn mukaan. Vaunuihinkaan en uskalla ulkopuolelle jättää nukkumaan, kun ei olisi tarpeeksi valvovan silmän alla. Olisi kiva edes joskus päästä vähäksi aikaa pyörähtämään ja saada oppia taas jotain uutta lisää, mutta saa nähdä onnistuuko se. Wanna be artist :) but baby first <3