Kaakaota kuksasta

Lapissa

Olin tosiaan poikien kanssa siellä Lapin erämaassa samoilemassa. Oli niin ihanaa! Mieli ja sielu lepäsi, eikä tullut turhia ajateltua. Mökki oli ihan mega hulppea ja sinne olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. Alunperin ajatuksena oli ollutkin, että mukaan olisi lähtenyt myös minun toisen siskon perhe ja isäukki sekä tietenkin Jukkis. No tälläkertaa meitä oli vain minä ja pojat sekä minun äiti ja sisko sekä hänen kuusivuotiaansa.

Villasukat rukkasten ja kenkien päälle niin tarkeni!

Kunnon iltapala

Vaelleltiin about 15 km päivässä ja se oli minulle oikein sopiva matka. Lähdettiin reissuun aina aamupäivästä, yhdentoista aikoihin ja tehtiin reissuja niin tunturin huipulle kuin helpommillekin reiteille. Etukäteen vähän jännitti, että miten jaksan kantaa Eelistä kantorinkassa ja tarpoa tunturissa, kun mun äitillä ja siskolla molemmilla on teräskunto. No pelko onneksi osoittautui vääräksi. :) Reissut olivat juuri sellaisia, että mukavasti jalkoja väsytti ja kolotti. Iltaisin saunan lämmössä aina verryttelin lihaksia ja sitten ruoan päätteeksi sitä saikin jo alkaa nukuttaa pikku veljeksiä unten maille ja nukahtaa itsekin. Aamulla jalat sitten olivatkin kuin uudet, tai no ainakin levänneet. ;)

Lintukuvausta iPhonella: Kuukkeleita

Taidekuvausta iPhonella

Vanha puunrunko

Pojat viihtyivät vaellusreiteillä mukavasti. Juho nukkua töhötti kantoliinassa melkein koko ajan. Ilmat olivat mitä olivat. Säätiedotuksiin ei paljoa ollut uskominen, eikä ilma yleensä lähdettäessä kovin lupaavalta vaikuttanut, mutta onneksi säästyimme pahemmilta sadekuuroilta. Pari kertaa tosin tuli rakeita. Pahin raekuuro sattui siihen kertaan kun olimme kiipeämässä Kiilopään huipulle. Kantoliinassa oli kuitenkin helppo suojella Juho pikkuinen näiltä kelin oikuilta. Eelis puolestaan reissasi pääasiassa kantorinkassa ja viihtyi siinä hyvin. Sieltä käsin tarkasteli maisemaa ja selitteli omalla kielellään milloin mitäkin. Yksi mielipuuha hänellä oli myös juoda omasta pikkukuksastaan lämmintä kaakaota tai tunturipuron raikasta vettä.

Eeliksen oma pikku kuksa

Kyllä sitä vaelluskärpänen taas minua puraisi ja aloin jo suunnitella, että minnekäs sitä kesällä Jukkiksen kanssa lähdettäisiin. Ei vain meiltä kahdestaan taida vaellus näiden kahden pikkuisen kanssa onnistua. Toinen jos kantaa Juhoa ja toinen Eelistä niin kukapa kantaa ruokarinkan? No ehkä lyhyitä retkiä voimme käydä tai sitten ostan pyöräkärryn ja teemmekin pyöräretkiä.

Päiväunet kantorinkassa