Muistoja mökiltä

Kirjoittaessani viimekertaista blogitekstiä, muistui elävästi mieleen aikaisemmat mökkireissut.

Silloin kelit ovat olleet mitä mainioimmat ja laitetaanpas niistä kuvia tänne talteen myös.

Ensimmäisellä kerralla mökillä vieraillessamme Eelis ei ollut vielä edes masussa. Haaveissa ja lupauksissa kylläkin :) Silloin oli hyvin aikaa panostaa mustikka-, vadelma- ja kantarellisatojen keräämiseen.

Kantarelleja

Pakurikääpää, metsän omistajan luvalla

Pakurikääpääkin hamstrattiin. Siitä sitten talvella keiteltiin teetä. Kuulemma niin terveellistä, mutta ei kyllä kovin kummoisen makuista. Vähän kuin tiskirättiä olisi kuumassa vedessä uittanut. Vaikka en kyllä tiskirättiä ole maistellutkaan.

Pääasia, että itsellä on hyvä ilme ;)

Leidit laivalla

Sudenkorento

Jukkiksen taidonnäyte

Virvelit vedessä

Kalaakin yritettiin kovasti saada ja jotain saatiinkin. Kuvan ottaminen ei vain oikein onnistunut. Tarkoituksena oli ottaa kuva Jukkiksen ahvenesta, mutta jostain syystä auringon paistaessa silmiin otinkin kuvan uistimesta :P

Tässä otetaan ahvenesta kuvaa

Ja tässä tulos :)

Mökkimaisemissa

Ihanteellinen mökkimaisema

Lupasin laittaa kuvia kevään mökkiretkestä ja Juhon ensimmäisestä venematkasta. Sain kuvien julkaisuun luvan, joten tässä niitä nyt tulee.

Mökkimaisemissa sielu lepäsi, mutta valitettavasti ihmisen paska haisi. Tästä tarkemmin blogitekstin lopussa.

Juhon päiväunet saaressa

Kaikki valmiina

Pikkuisen tukalat oltavat

Kutsu mökkiviikonlopun viettoon tuli niin sopivaan ajankohtaan, ettei voi muuta kuin kiitellä Taivaan Isää ja mökin omistamia ystäviä. Jukkis hajoili silloin parhaillaan kielten opiskelujen kanssa ja viikonloppu mökkimaisemissa oli mitä oivallisin tapa nollata opiskelustressi ja arkirutiinit.

Samaisella mökillä ollaan edellisinäkin kesinä päästy olemaan ja jos joku kaunis päivä ollaan mökkiä ostamassa niin eiköhän me osteta se tuolta Saimaan vesistöistä. Siellä on niin ihana luonto. Runsaat sieni- ja marjametsät, Suomen puhtaimmat vesistöt ja Saimaan norppa. Usko tai älä, mutta päästiin sellainen edelliskesänä näkemään. Menimme veneellä saareen ja siinä rannalla ollessamme näimme järvellä uivan jotain omituisia hahmoja ohitse. Yritimme moottoriveneellä vielä saada nämä uudelleen näkyviin ja ottaa kuvia, mutta emme enää löytäneet niitä. Tällä kevään reissulla emme norppia nähneet, synkkiä sadepilviä kylläkin. Emme kerenneet kuin vasta sytyttää nuotiota, kun oli pakko hypätä takaisin veneeseen ja porhaltaa mökille sadetta suojaan.

Gangsta-koira oli tietenkin matkassa tälläkin mökkiviikonloppuna mukana ja jaanpa tämänkin tarinan tänne blogimuistoihin. Illalla nautiskelin saunan lämmössä, vielä hetken Jukkista pidempään, kun kerrankin siihen oli mahdollisuus. Kävin myös pulahtamassa jääkylmän raikkaaseen järviveteen. Mökkiin palattuani siellä oli täysi tohina päällä. Gangsta oli oksentanut ihmisen paskalta haisevan yrjön keskelle mökin vaaleaa mattoa. Yök yök yök! Se oli saaressa syönyt ihmisen paskaa ja tässä oli tulos! Tässä yksi uusi syy, "Miksi harkitsen seuraavalla kerralla kahdesti otanko uuden koiran, kun tästä aika jättää" -listaan laitettavaksi.

Elä hetkessä, tai ainakin yritä

Keväällä pohdin paljon työhön palaamista. Se on jännä, miten se aina alkaa houkuttaa. Tai ei kai se mitenkään niin jännää ole, kun vietät päivät pitkät kotona lasten kanssa. Eeliksenkin kanssa tässä vaiheessa aloin sitä paljon pohtia ja suunnittelemaan. Silloin työhön paluu suunnitelmat katkesivat siihen kun kuulin olevani uudelleen raskaana. En jaksanut alkaa etsimään uutta työtä kun tiesin, että kerkeäisin olla siellä vain pari kuukautta ennen toisen vauvan syntymää.

Kotona lasten kanssa oleminen on omanlaistansa. Nautin siitä täysin siemauksin ja tunnen olevani etuoikeutettu, että kotona oleminen on mahdollista. On ihana, että saan viettää niin paljon aikaa lasten kanssa ja seurata heidän kehitystään. Olisi surullista antaa jonkun muun nauttia heistä koko päivän ja saada itse vain olla kotona pari tuntia päivässä. Toisaalta kuitenkin huomaan kaipaavani omaa uraa, sitä, että voi kokea olevansa tärkeä ja pätevä, saada jotain aikaa. Olen yrittänyt asennoitua tähän niin, että nyt on tämän aika. Nyt olen kotiäiti ja otan siitä kaiken ilon irti. Nautin kun ei tarvitse laittautua aamulla, voi juoda aamukahvin rauhassa ja lähteä vaunulenkille. Ainaisen siivoamisen ja kakkapyllyjen pesujen lomassa muistutan itselleni, että jonakin päivänä tämäkin on takana ja muistoissa vain. Silloin on sitten aika tehdä jotain muuta ja toivottavasti osaan silloin nauttia siitä seasonista, enkä väärällä tavalla kaihoilla menneisyyttä.

Muistutuslause jääkaapin ovessa!

Atooppinen ihottuma

Juho talvella ennen ihottumaa

Juholle puhkesi huhtikuun puolivälissä paha ihottuma. Alkuun ilmestyi poskille ja kaulalle, levisi parin viikon päästä koko kropalle, erityisesti taipeisiin. Käytin terkkarilääkärillä kun ei alkanut helpottaa ja sain heti lähetteen allergia-ja ihosairaalaan. Kävin siellä sitten kesäkuun alussa Juhon kanssa. Lääkäri epäili atooppista ihottumaa ja määräsi vahvan kortisonikuurin. Viikon verran sitä koko kropalle ja sitten saman verran taukoa ja uusi kuuri. Nyt on menossa tämä toinen kuuri. Ihottuma on onneksi hellittänyt. Toivottavasti pysyykin poissa. Tämän kuurin jälkeen pitää vielä laittaa kortisonia pari kertaa viikossa, ns. ylläpitohoitona ja kontrollikäynti allergiasairaalaan heinäkuun lopussa.

Ystävät ihmettelivät, että olimme saaneet ajan näinkin nopeasti allergiasairaalaan ja hyvä näin. Itse ihmettelin, kun minua ei laitettu minkäänlaiselle ruoka-aine dietille. Neuvolassa sanottiin, että yleisimmät allergiaa aiheuttavat ovat maito ja vehnä. Ennen imettävä äiti joutui kai jättämään ensimmäisenä maidon pois ruokavaliosta, jos epäiltiin ruoka-aineallergiaa, mutta nyt uusi käytäntö on, että äiti ei muuta ruokavaliotaan. On kuulemma niin pieni määrä, mitä ruoka-aineesta välittyy äidinmaitoon.

Itse kun ensiapuna olin jo ennen allergiasairaalaan menoa jättänyt viljan, tai lähinnä gluteenin pois ja vähentänyt tuoreiden maitotuotteiden käyttöä, niin ihmettelin kun minut palautettiin normaali ruokavalioon, vaikka mielestäni iho oli alkanut mennä paremmaksi. Kun aloitin ensimmäisen kortisoni kuurin palautin ruokavalioni ns. normaaliksi. Olin silloin vaeltamassa Lapissa ja oli helpompi syödä leipää ja muita yhteisiä ruokia muun porukan kanssa. Ihottuma lähti kortisonilla paranemaan, mutta tuli parin päivän päästä takaisin. Jätin sitten uudelleen gluteenin ja tuoreen maidon (paitsi en kahvimaitoa) pois. En tiedä onko tällä ruokavaliolla mitään vaikutusta ihottumaan, jos kyseessä on atooppinen ihottuma, mutta kun olen jo pitkään muutenkin miettinyt tällaista vähägluteenista ja vähämaidotonta ruokavaliota, niin ajattelimme, että nyt voisi olla hyvä aika siirtyä tällaiseen. Olen kuullut niin paljon juttua nimenomaan käsitellyn vehnän ja - maidon haitoista.

Juho iloisena ihottumasta huolimatta

Ollaan vuosien saatossa pikkuhiljaa aina muutettu meidän ruokavaliota ja pyritty etsimään terveellistä ruokavaliota. Se on vain vaikeaa, kun tuntuu, että ristiriitaista tietoa tulee kokoajan joka puolelta. Ollaan rukoiltu Jumalalta viisautta tähänkin asiaan. Meille on tuntunut sopivalta tällaiset pikkuhiljaiset muutokset. Näin niistä on tullut osa normaalia ruokavaliota pysyvämmin, eikä ne ole tuntuneet niin isoilta uhrauksilta. Moneen vuoteen emme esimerkiksi ole enää ostaneet sokeroituja jogurtteja tai mehuja. Leivän syöntiä olemme myös jo aikaisemmin runsaasti vähentäneet. Margariini on myös jätetty vuosia sitten kaupan hyllylle, tai no me syödään Oivariinia. Sitten luomumaito on ollut pääasiassa maito mitä ollaan juotu. Raakamaitoakin jossain vaiheessa ostettiin, mutta ei olla jaksettu nähdä sen ostamiseen tarvittavaa vaivaa. Täysjyvätuotteet ovat tulleet niin osaksi normaalia ostoskulttuuriamme, ettei sitä enää edes ajattele. Alkuun täysjyvätuotteet maistuivat minusta pahalle, mutta nyt mielestäni paremmalle kuin vaalea.

Kasviksia

Aamupalalla

Salaatit ja kasvikset ovat pikkuhiljaa vallanneet alaa meidän ruokavaliossa, ja jo parin vuoden ajan olemme huomanneet, että sitä oikein kaipaa näitä jos ei ole syönyt niitä tarpeeksi. Leivän kanssakin on huomannut, että jos sitä onkin tullut syötyä tavallista enemmän, niin olo ei ole enää niin hyvä. Vatsaa turvottaa jne. Karkkia ollaan kyllä aina syöty, vaikkakaan ei varmaan sen useammin kuin kerran kuussa. Jäätelö on meidän perheen heikkous. Sitä saattaa tulla syötyä melkein päivittäin.

Juhlamässyy

Mansikkajogurtti

Me ei olla oltu mitenkään absolutesteja meidän ruokavalion suhteen, vaan sitä on halunnut välttää, että ruoasta tulisi joku pakkomielle ja ns. uskonto, vaan että syömisessä ja elämässä säilyisi ilo ja nautintokin. Sitä taiteileekin sen välillä, että elämästä saa ja tulee nauttia, mutta haluaa pitää tämän nautintokeskeisyyden kuitenkin terveissä rajoissa ja ajatella omaa elämää myös pidemmälle. Haluan olla terve myös vielä vanhanakin. Samaa prosessia on käynyt liikunnankin suhteen. Nämä molemat ovat sellaisia aiheita, mistä voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta jääköön tähän nyt tällä kertaa.

Saa nähdä miten tämä meidän tämänhetkinen ruokavaliomme etenee ja palaako maito ja vehnä takaisin ruokavalioomme vai ei. Eilen ainakin jo ratkettiin, kun sisko toi kylätuliaisina viinereitä, karkkia ja leipää :)

Aurajuustoetanat on niin nam!

Sipsejä

Mannapuuroa

Kaakaota kuksasta

Lapissa

Olin tosiaan poikien kanssa siellä Lapin erämaassa samoilemassa. Oli niin ihanaa! Mieli ja sielu lepäsi, eikä tullut turhia ajateltua. Mökki oli ihan mega hulppea ja sinne olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. Alunperin ajatuksena oli ollutkin, että mukaan olisi lähtenyt myös minun toisen siskon perhe ja isäukki sekä tietenkin Jukkis. No tälläkertaa meitä oli vain minä ja pojat sekä minun äiti ja sisko sekä hänen kuusivuotiaansa.

Villasukat rukkasten ja kenkien päälle niin tarkeni!

Kunnon iltapala

Vaelleltiin about 15 km päivässä ja se oli minulle oikein sopiva matka. Lähdettiin reissuun aina aamupäivästä, yhdentoista aikoihin ja tehtiin reissuja niin tunturin huipulle kuin helpommillekin reiteille. Etukäteen vähän jännitti, että miten jaksan kantaa Eelistä kantorinkassa ja tarpoa tunturissa, kun mun äitillä ja siskolla molemmilla on teräskunto. No pelko onneksi osoittautui vääräksi. :) Reissut olivat juuri sellaisia, että mukavasti jalkoja väsytti ja kolotti. Iltaisin saunan lämmössä aina verryttelin lihaksia ja sitten ruoan päätteeksi sitä saikin jo alkaa nukuttaa pikku veljeksiä unten maille ja nukahtaa itsekin. Aamulla jalat sitten olivatkin kuin uudet, tai no ainakin levänneet. ;)

Lintukuvausta iPhonella: Kuukkeleita

Taidekuvausta iPhonella

Vanha puunrunko

Pojat viihtyivät vaellusreiteillä mukavasti. Juho nukkua töhötti kantoliinassa melkein koko ajan. Ilmat olivat mitä olivat. Säätiedotuksiin ei paljoa ollut uskominen, eikä ilma yleensä lähdettäessä kovin lupaavalta vaikuttanut, mutta onneksi säästyimme pahemmilta sadekuuroilta. Pari kertaa tosin tuli rakeita. Pahin raekuuro sattui siihen kertaan kun olimme kiipeämässä Kiilopään huipulle. Kantoliinassa oli kuitenkin helppo suojella Juho pikkuinen näiltä kelin oikuilta. Eelis puolestaan reissasi pääasiassa kantorinkassa ja viihtyi siinä hyvin. Sieltä käsin tarkasteli maisemaa ja selitteli omalla kielellään milloin mitäkin. Yksi mielipuuha hänellä oli myös juoda omasta pikkukuksastaan lämmintä kaakaota tai tunturipuron raikasta vettä.

Eeliksen oma pikku kuksa

Kyllä sitä vaelluskärpänen taas minua puraisi ja aloin jo suunnitella, että minnekäs sitä kesällä Jukkiksen kanssa lähdettäisiin. Ei vain meiltä kahdestaan taida vaellus näiden kahden pikkuisen kanssa onnistua. Toinen jos kantaa Juhoa ja toinen Eelistä niin kukapa kantaa ruokarinkan? No ehkä lyhyitä retkiä voimme käydä tai sitten ostan pyöräkärryn ja teemmekin pyöräretkiä.

Päiväunet kantorinkassa

Saariselkä

Lennettiin poikien kanssa tänään Ivaloon. Ollaan täällä Saariselällä vajaa viikko mun siskon ja äitin kanssa. Jukkis jäi pakertaa ruotsin opiskelua kotiin. Mun iPhone ei suostu lataa mitään kuvia tänne bloggeriin, joten laitan ehkä niitä sit jälkikäteen. En tosin ottanut järjestyskameraa tällä kertaa mukaan, ku on ihan tarpeeks tohinaa kahden pikkusen kanssa, mut onneks iPhonellakin saa hyviä kuvia. Hätäisimmät voi näitä kuvia katella Instagrammissa.

Lentomatka meni kivasti. Hiukan oli seikkailua, et löydettiin oikea mökki. Ruoan ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin jo käymään 6 km iltalenkki tunturiin. Päästiin porojakin näkemään. Aamupäivän vesisade jäi onneksi taakse ja aurinko väläytteli lämpöään. Silti Eelikselle oli liian kevyet vaatteet. Tunturissa kuiteski aina tuulee ja kun ei paljoa kävelly itsekseen tällä kertaa vaan keikkui kantorinkassa, niin kädet ja varpaat oli tosi kylmät. Harmi homma.

Nyt molemmat pojat tossa tuhisee unten mailla ja minunkin olisi parasta alkaa nukkumaan. Huomenna ois suunnitelmissa vaeltaa 15 km lenkki, mikäli sää vaan sallii eikä lapset nuku liian pitkään.

I love hiking! 

Kesä on täällä!

Lauantaina havahduin siihen tosiasiaan, että hei nythän on kesä, eikä sitä tarvitse enää odottaa. Suvivirret on laulettu ja ylioppilaslakit lakitettu. Koululaiset ovat kesälaitumilla. Suomen kesä on niin ihana! Se on niin tuore. Raikas ja vihreä. Ja ihmiset ovat avoimempia ja iloisempia. Welcome Suomen kesä.

Upea miljöö

Ulkoilua kauneuden keskellä

Puusilta: taidetta keskellä luontoa

Ollaan kevään mittaan käyty paljon yhdessä ulkoilemassa ja nyt viime päivinä on ollut tapana käydä samalla ostamassa lähikaupasta jätskit ja nauttia niistä ulkoilun lomassa. Jäätelötuutit ulkosalla ovatkin varma kesän merkki. Tänä vuonna meillä ei ollut yhtään kevätjuhlaa mihin olisimme osallistuneet ja olikin ihan mukava aloittaa meidän kesän alku ihan vain leppoisasti oman perheen kanssa. 

Keväällä ostettiin Eelikselle ennakkoon kaksivuotislahjaksi Striderin potkupyörä. On päässyt sillä nyt muutaman kerran ulkona harjoittelemaan ja hyvin on ajo sujunut. Alkuun annettiin reilun kuukauden verran tutustua pyörään sisätiloissa, mutta kun pyörä alkoi tarpeeksi kiinnostaa ja poika saada ymmärrystä mitä sillä tehdään niin sitten vain heti ulos ajelemaan.

Toinen ylivoimainen, ellei jopa ylivoimaisin Eeliksen mielipuuha näyttäisi olevan keppien ja kivien kantaminen. Hän kerää niitä matkan varrella niin paljon kuin vain käsissään pystyy kantamaan ja heittelee niitä sitten mielellään puroihin ja lampiin. Hevosiakin käydään edelleen katselemassa vaikkei sitä enää päivittäin ollakaan tehty. Uusi villitys Eeliksellä on nyt ollut Gangstan taluttaminen. Yllätyin miten hyvin se häneltä onnistuu kun annoin sitä kokeilla. Näyttää niin suurelta koiralta noissa kuvissa tuo meidän kääpiöpinseri, kun on niin pieni taluttaja. :)

Eelis ja kepit

Ulkopuuhia

Seuraavissa postauksissa kerron varmaan Juhon kuulumisia ja hänen allergisesta(?) ihottumasta sekä sen hoidosta. Laitan myös kuvia mökki- ja veneretkeltä, mikäli vaan saan asianosaisilta luvan kuvien julkaisuun. Mutta nyt jätskille ;)

Tänne saa rohkeasti kirjoitella kivoja kommentteja. Olisi hauska kuulla, mitkä ovat sinulle varmat kesän merkit ja rutiinit?