Vauva syntyi

Siinä ollaan seuraavana aamuna synnytyksestä

"Kalle"-vauva syntyi 9.1 maanantaina klo 16.35 raskausviikolla  40+3. Oltiin ensimmäinen yö laitoksella perhehuoneessa ja kotiuduttiin jo seuraavana päivänä klo 13 mennessä. Nyt ollaan opeteltu kotielämää uuden perheenjäsenen kanssa.

Kirjoitin heti silloin tiistaina ensimmäisen blogipostauksen mutta tämä bloggerin alusta jotenkin jumitti, enkä saanut sitä julkaistua. Sen jälkeen on sitten ollutkin muuta touhua :) ja kerran puolestaan tietokone ei suostunut toimimaan. No tässä nyt tulee jonkinlainen lyhyt päivitys ja seuraavan kerran saatte lukea tarkemmin synnytyksestä.

Nytkin vauva tuolla alkaa kitistä ja ilmoittaa, että haluaa äitin tissin. Ihana pikkumies- meidän lähes mustahiuksinen mohikaani. Mitat olivat 50 cm ja 3445 g.

Kätilöopistolla

Suomi 100-juhlavuoden vauva

Suomi 100-vuotta villasukat lahjaksi

Onnittelut Suomelle ja vauvalle

Tässä tullaan kotiin

Laskettuaika meni jo

Mä en olis ikinä uskonut, että tässä sitä vielä ollaan 41. viikolla raskaana! Perjantaina meni laskettuaika, eikä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Olin jo ollut niin varma, että tämä vauveli olisi jo syntynyt joulun aikoihin tai viimeistään uutena vuotena :D Mutta eipä sillä näköjään väliä mitä minä ajattelen ;)

Luin vau.fi:n sivuilta, että suurin osa vauvoista syntyy 38 + 2 hedelmöittymisestä, joten tänään olisi siis se hetki tai sitten jos mennään alkuperäisellä lasketulla ajalla, joka oli 7.1, se tapahtuisi huomenna :) No saa nähdä. Voihan se hyvin olla, että vielä viikonkin päästä tänne kirjoittelen kokonaisena ja alan jännittää, että tarvitseeko mennä käynnistykseen :0 Olen yrittänyt lopettaa odottamisen ja suunnittelun, vaan asennoitua, että tässä voi vielä mennä päiviä, mutta kuitenkin samaan aikaan asennoitua, että voi syntyä milloin vain. Ristiriitaista, mutta näinhän se menee. Turha stressata ja liikaa suunnitella vaan yrittää elää päivä kerrallaan.

Synnytykseen viittaavia oireita ei tosiaan kummemmin ole ollut. Välillä ollut pientä supistelua, mutta ne ovat hyvin rauhoittuneet levolla. Eilen näkökenttään ilmestyi väriläikkiä ja hetken päästä alkoi lievä päänsärky. Turvotustakin hiukan esiintyi, joten kerkesin jo miettiä alkavaa raskausmyrkytystä. Oireet eivät onneksi pahentuneet ja aamulla olikin jo normaali olo.

Tänään käytiin Porvoon saaristossa makkaran paistossa ja nauttimassa terapeuttisesta meren kohinasta. Tässä muutama kuva siltä reissulta.

Lumi on saapunut kaupunkiin!

Tämän päivän ikkunanäkymä

 Lumi on saapunut Helsinkiin! Lopultakin :) Ollaan nyt parina päivänä päästy poikien kanssa pulkkamäkeen ja riemu on ollut sen mukaista. Minusta ei tosin ole ollut kummoiseksi laskijaksi. Alkuun varovasti ähelsin itseni rattikelkan ja pulkan kyytiin Juhon kaveriksi, kunnes tajusin, että ehkä parempi jättää tämä touhu väliin, kun eihän sitä tiedä jos vaikka istukka irtoaa tai muuta ikävää tapahtuu jos johonkin tömähdän.

Sitkeästi pikku kaveri on masussa pysynytkin, vaikka olen ollut jo pitkään varma, että kohta se syntyy. Laskettuaika on nyt perjantaina, eikä mitään erikoisempaa merkkiä, että olisi sieltä kohtapuoliin tulossa, vaikka eipä se välttämättä kovin paljoa etukäteen mitään selviä merkkejä antele. 

Liitoskivut ovat nyt taas tänään, jonkun tauon jälkeen, palanneet! Tuntuu, että itku tulee kun vähänkin kävelee. En ymmärrä. Oisko syynä siihen se, että olen vetänyt pulkkaa tai rattikelkkaa. Kävelyä olen kokoajan jatkanut, eikä se joka kerta siitä ole erityisemmin ärsyyntynyt. Nyt olen taas niin kipeä, että ihan hirvittää. Muuten olo on ollut ihan hyvä. Ei närästystä eikä suonenvetoja. Untakin olen hyvin viime aikoina saanut. 

Viimeisiä päiviä mennään!

Ihana on ollut ottaa tämä joulun ja uuden vuoden aika ihan rauhakseen kotosalla. Nyt olen pikkuhiljaa aloitellut taas tekemään koulutehtäviä. Sain kaikki hyvin tehtyä ennakkoon jo ennen joulua mutta nyt olen alkanut taas tehdä juttuja vähän eteenpäin, niin jää sitten enemmän aikaa vauvan kanssa oleiluun, kunhan sieltä nyt ensin saapuu :) 

Viikon päästä on koulupäivä, joten saa nähdä menenkö sinne vielä kokonaisena pakettina, vai sattuuko synnytys siten, että parempi jättää tämä koulupäivä rästiin. Asiakkaita on tarkoitus tavata vielä ensi sunnuntaina mikäli nyt ei loppuviikosta synnytys koita. 

P.s Huomasin, että mulla on täällä blogissa väärä kellonaika, jonka takia myös päivämäärät ovat välillä vääriä - johtuu varmaankin siitä, että aloitin blogin Jenkeissä ja sen takia väärä asetus. En nyt heti löytänyt mistä sen saisi muutettua Suomiaikaan! Jos joku tietää niin saa antaa vinkin :)

Hyvää uutta vuotta!

Uuden vuoden aattona käytiin katsastamassa Suomi 100-vuottajuhlan avajaiset Töölönlahdella ja Kansalaistorilla. Käytiin alkuun RockkiMacissa vuoden viimeisellä hampparilla ja käppäiltiin siitä sitten katsomaan Pikku Kakkosen esitystä Oopperan ulkolavalle. Porukkaa oli ihan mukavasti, eikä lavalle oikein nähnyt kunnolla, mutta musiikki ilahdutti joka tapauksessa. Paikalla olisi voinut olla vaikka jotkut isot screenit, minkä kautta lavan tapahtumia olisi ollut helpompi seurata.

Pikku Kakkosen esitys Oopperan ulkolavalla

Lämpöasteita oli +7' C, joten kylmä ei ainakaan kenellekään meistä tullut. Pikku Kakkosen jälkeen käveltiin Hesperian puiston läpi Kansalaistorille ja käytiin Musiikkitalossa pyörähtämässä sekä Eduskunnan Pikku Parlamentissa.

Iltasanomien tv-toimittaja tuli kyselemään mikä Suomessa on hyvää. Nolo oli kun en meinannut keksiä siihen hätään mitään hyvää sanottavaa! Olin juuri kuunnellut Jukkiksen vuodatusta, että miksi haluaa Suomesta pois, niin pää oli täynnä vain näitä ei-kivoja asioita. :D Lopulta heitin toimittajalle, että no nämä 100-vuotis kemut on hauskat, ihmisillä hyvä fiilis. Ja se oli totta. Mahtavaa, että juhlavuosi aloitetaan näin. Olisi ollutkin kiva mennä varsinaiseen juhlaan Kansalaistorille vuoden vaihtuessa, mutta tyydyttiin katsomaan sitä televisioruudun välityksellä. Tosin osittain sen sisältö oli pettymys, joten ei jaksettu kokoaikaa sitä seurata, vaan kuunneltiin TV7:lta israelilaista ylistysmusiikkia :) Suomi 100:ssa oli välillä jotenkin vähän dissaava, epäkunnioittava asenne, mutta artistit olivat pääasiassa hyviä. Robin erityisesti :) Hänet me pääsimme jo päivällä lavalla näkemään kun harjoitteli illan esiintymistään.

Hesperian puiston valotaidetta

My Helsinki ja harmaa taivas

Illaksi yksi ystäväpariskunta tuli meille ja syötiin hyvin yhdessä ja katsottiin upeaa iltotulitusräiskettä olohuoneesta käsin. Ikkunoista kun näkee pitkälle keskustaan asti. Suomi 100-vuotisjuhlan rakettien väriloiste tuli siis kotiimme niin television kuin ikkunoiden kautta. Kiitollinen kuluneesta vuodesta, mutta odotan ensi vuoden olevan parempi <3

Hyvää uutta vuotta 2017!

Joulun ulkoilut ja rv 39

Seurasaaren joutsenet

Täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena, raskausviikot 38+5.

Joulupäivänä käytiin ulkoilemassa Seurasaaressa ja Tapaninpäivänä Sipoonkorven kansallispuistossa paistamassa makkarat.

Byabäckenin reitillä

Seurasaari oli minulle uusi nähtävyys vaikka Helsingissä olen yli 10 vuotta asunut. Jostain syystä siellä ei vain ole tullut kaikesta sen kuuluisuudesta ja suosiosta huolimatta käytyä. Sipoonkorvessa puolestaan on muutaman kerran tullut käväistyä. Viimeksi kaksi vuotta sitten Juhon ollessa ihan pieni.

Muistan kuinka oli iso juttu saada aikaiseksi lähdettyä vastasyntyneen kanssa jonnekin raittiiseen ulkoilmaan nuotioilemaan. Kannettiin hänet turvakaukalossa 500 m matka nuotiopaikalle ja takaisin tullessa oli jyrkkä alamäki, joka oli aivan jäässä. Samalla talutat 1,5v taaperoa ja yrität pitää koiran vetämästä sinua peilikirkkaalla jäällä nurin. Olihan meitä silloin kaksi aikuista operaatiossa mukana, mutta oli se silti haaste ja itse olin vastikään synnytyksestä toipumassa. Päästin sitten Gangsta-koiran alamäen ajaksi vapaaksi kun tiesin ettei se karkaa tai ketään vahingoita jotta päästään ehjin nahoin jyrkkä mäki alas. No eiköhän siihen juuri satu joku muukin ulkoilija tulemaan vastaan ja hän alkaa valittaa, että koira on pidettävä kytkettynä. Jotenkin se oli niin suomalaista. Niinhän se pitäisi pitää kiinni senkin uhalla että kaadut vastasyntyneen tai taaperon kanssa peilikirkkaalla jäällä tai sitten varmaan olisi pitänyt toisen meistä aikuisista mennä ensin viemään koira alas ja sitten tulla auttamaan lasten kanssa. Jotenkin toi kohtaaminen vaan niin ärsytti silloin. Ensinnäkin se oli tosi iso juttu itselle silloin, että pääsi lähtemään neljän seinän sisältä ulos muuallekin kuin lähimetsään, saati vähän makkaraa paistamaan ja sitten kun yrität selvitä turvakaukalon kanssa takaisin autolle niin heti siinä lyhyessä mäessä kun koira on hetken aikaa irti, joku alkaa valittamaan. Äh! Hyvää päivää sullekin.

No tällä kertaa ei ollut tällaista ongelmaa kun ei ole enää koiraa mitä taluttaa, eikä maakaan ollut jäässä, kun oltiin plusasteilla. Joten siinä mielessä helpompi reissu. :)

Eelis jaksoi hyvin kävellä tämän Byabäckenin (1,5 km?) reitin, vaikka suurin osa matkasta oli ylämäkeä. Juho puolestaan istui rattaissa lähes kokomatkan ja reitti oli yllätykseksemme erittäin helppo kulkea vaunujen kanssa, polku oli tasainen ja leveä. Edes kantoja ei pahemmin ollut. Yhdessä kohtaa puu oli kaatunut polun päälle, mutta silloinkin pystyi sen hyvin kiertämään, ettei tarvinnut alkaa rattaita nostelemaan.

Nyt sitten olen vähän siivoillut kotia ja pessyt pyykkiä urakalla pyykkituvalla. Koulujuttujakin olen taas vähän alkanut viemään eteenpäin. Saa nähdä milloin tulee lähtö synnärille.

Jouluaatto

Aamulla koristeltiin kuusi

Ihana joulu oli meillä kotona. Jukkiksen isä ja hänen puoliso sekä Jukkiksen täti ja veli olivat meillä käymässä. Ruoat oltiin jaettu nyyttäriperiaattella siten, että jokainen toi jotakin. Suurimman valmistelutyön kyllä oli tehnyt Jukkiksen isä, joka oli alkuperäisestä "kunhan on jotain"- ideasta kehitellyt oikein kunnon juhla-aterian.

Alkuruokana syötiin keittettyjen perunoiden kanssa mätilimppuleipiä, keitettyjä kanamunia mätitahnalla, silakkarullia, graavilohta sekä paria eri silliä. Pääruokana perinteinen suomalainen jouluruoka: joulukinkku herkullisellä sinappiomenakastikkeella ja kolme eri laatikkoa: peruna, porkkana ja lanttu. Lisäksi tietenkin sinappia, rosollia sekä tummaa ja vaaleaa limppua. Jälkkäriksi oli pipareita kolmella eri homejuustolla.

Kuusi on ukin omasta metsästä

Myöhemmin vielä oli mahdollista maistella riisipuuroa
luumukiisselillä. Tämä kyllä jäi suurimmalta osalta tässä vaiheessa iltaa syömättä, ihan ymmärrettävästä syystä ;) Mahassa oli kuitenkin sen verran tilaa, että tekemäni suklainen mutakakku kermavaahdolla teki hyvin kauppansa. Se olikin herkullista, vaikka en aikaisemmin ollut sitä kokeillut. Ainiin ja olihan meillä vielä joulutorttuja ja glögiä sekä kahvia. Muita juomia olivat vichy, ruotsalainen joulujuoma sekä kotikalja.

Itselleni oli uutta näin runsas kalan tarjoilu joulupöydässä, vaikka olen ymmärtänyt, että tällainen tapa kuuluu monen suomalaisen joulupöytään. Meillä kotona sitä ei vain jostain syystä ole harrastettu. On meillä ollut graavilohta, mutta ei mätitahnoja tai muita kaloja. Mäti oli niin herkullista, että olisin voinut syödä mätileipiä vaikka kuinka monta. Tällainen kalainen alkuruoka jäi kyllä pysyvästi omaan jouluiseen toivelistaani!

Mätileivät

Oli luksusta saada nauttia näin runsaasta ja herkullisesta jouluruoasta tekemättä itse juuri mitään. En jotenkin olisi millään jaksanut alkaa väsäämään mitään hirveitä juttuja. Koulua oli vielä jouluviikolla tiistaina ja keskiviikkona sekä jouduin tekemään muitakin koulujuttuja. Kroppakin on jo ihan tavallisen touhupäivän jälkeen ihan krempassa, liitoskivut vaivaa niin, että iltaisin on toisinaan tosi vaikea kävellä.

Joulusiivoustakaan en siis nyt kovin stressannut. Olin tosin alkusyksystä jo aika hyvin siivonnut ennen supistelulepoa, mutta kylppärin ja saunan olisin toki halunnut pestä ja kaapin ovet vielä mahdollisesti pyyhkiä. Mutta en jaksanut oikeasti tällaisesta nyt stressata. Joulupöytään olin toki ajatellut, että tekisikö siihen tuore- sekä sienisalaatin, mutta en sitten alkanut niitäkään väsäämään, kun ajattelin, että onhan tuossa jo kaikenlaista. Me huolehdittiin sitten vain juomat, jälkkärit, riisipuuro ja keitetyt perunat.

Lahjoja oli runsaasti

Kauniita paketteja

Oli mukava joulu :) Poikien ensimmäinen joulu Helsingissä, mutta toivottavasti ei viimeinen. Oli kiva viettää joulu vaihteeksi täällä, kotona, vaikka ilma olikin ihan hirveä. Vettä satoi mustalta taivaalta, kun taas minun vanhempieni kotona lunta oli plussakelistä huolimatta 30 cm.

Tuomaan joulumarkkinat

Tuomiokirkko ja markkinat

Käytiin maanantaina hakemassa joulumieltä Senaatintorin joulumarkkinoilta. Ensi alkuun harmiksemme huomattiin, että Helsingin kantakaupungin pysäköintimaksut olivat kaikki siirtyneet ykkösvyöhykkeeseen ja neljä euroa tunnilta auton pysäköimisestä on aika tuntuva hinta. No eipähän tarvinnut koko päivää kaupungilla hengailla ;)

Tuomaan markkinat on Helsingin vanhin ja suurin ulkoilmassa järjestettävä joulutori. Näin luin nettisivuilta. The Huffington Post on nostanut sen Euroopan kymmenen parhaan joulutorin joukkoon. Kuulemma markkinoilla käykin paljon myös ulkomaalaisia turisteja.

Mukava oli vaihteeksi ulkoilla markkinahumussa, eikä aina vain tässä kodin lähellä. Maanantaisena aamupäivänä tosin ei ollut kovin suurta jouluhumua eikä väenpaljoutta, joten ei tarvinnut kovin kauaa jonottaa lasten karuselliin ja ruokapaikkoihin. Joulupukin luoksekaan ei ollut tunkua, mutta tyydyttiin silti vain katselemaan häntä pienen matkan päästä kun tiedän, ettei Eelis ole kaikkein rohkein joulupukin ystävä.

Eelis karusellissa pyörää polkemassa

Juhon kanssa auton kyydissä

Karuselli oli ilmainen

Karuselli oli hauska juttu. Eelis sai ensimmäisenä jonossa valita mihin laitteeseen menee ja valitsi epäröimättä edellistä karusellikierrosta seuranneena itselleen punaisen polkupyörän. Juhon kanssa istuttiin pyörän takana olevaan autoon. Sitten nautittiin markkinaruoaksi lähi-idän sapuskaa, joka olikin oikein herkullista. Pojille ostettiin ihan vain hodarit. Kotiin viemisiksi lähti herkullisia Suomessa käsinvalmistettuja kermakaramelleja. Nami!

www.fudgelove.com

Lounas

Fudge Love