Lehmiä, pakkoruotsia ja katufestareita

Laitetaas väliin vähän tän päivän asioita, ettei mene aivan yksitoikkoiseksi historian muistelemiseksi tämä blogi.

Jukkiksen projekteja

Jukkis pakertaa opiskella nyt tän kesän ruotsia, enkkua ja filosofiaa. Huhhuh. Ruotsin kielessä erityisesti tarttee vähän yliluonnollisia voimia. Iskä Taivaan auttakoon, et pääsee läpi. Pakkoruotsin poistamisen kannalla olleina, me ollaan taidettu kääntää takkia ja alettu miettiä, että mitäpä jos sittenkin opeteltaisiin oikeasti toi kieli kunnolla.

Oishan se aika siistiä osata puhua ruotsia ja mennä vaikka joku päivä Pohjois-Norjaan töihin tai sitten vaikkapa Tukholmaan. Vaikka toisinaan sitä ajattelee, et kaikki se aika, minkä on käyttänyt ruotsin opiskeluun olisi mennyt hukkaan, (kun ruotsalaisten kanssa tulee puhuttua englantia ja suomenruotsalaisten kanssa suomea,) koska ei ikinä ole kieltä niin hyvin oppinut, että sillä osaisi oikeasti kommunikoida, niin sitä joka tapauksessa omaa jonkinlaisen pohjan ruotsin kielessä, halusi tai ei. Ja on se haltuunotettava kieli, siinä missä muutkin. Ehkäpä sitä tässä saakin motivaatiota sen opetteluun, eikä niinkään odottele "pakko"ruotsin loppumista. Tai sitten ei.

On niitä toki muitakin kieliä, mitä olisi kiva opiskella. Itse olen lukenut venäjää yläasteella ja lukiossa ja puhuttiin siitäkin Jukkiksen kanssa, että olisi ihan hyvä sitäkin petrata. Samoin espanjaa ollaan sen verran opiskeltu, mitä kolme kuukautta asuttiin Meksikossa. Se vaikutti aika helpolta kieleltä ottaa haltuun. Mistä ihmeestä sitä vaan repisi aikaa kaikkien näiden juttujen opetteluun?!

 

Poronlihaa pakkaseen

Pohjois-Norjasta puheen ollen, Nuorgamista, Suomen pohjoisimmasta kolkasta, Norjan rajalta, saapui tänään kotiovelle 10 kg vasta teurastettua poronlihaa. Yksi ystävä muutti sinne viime syksynä ja hänen kautta tilattiin lihat kun kuulin, että sellaiseen olisi mahdollisuus. On tää luksusta!

Muutenpa ei sitten tähän arkeen mitään ihmeellistä. Helsingissä näyttää jo niin kesältä kun on vihreää ja voikukat täydessä kukassa. Kohtalaisen lämmintäkin on, vaikka tuuli on kyllä petollisen kylmä.

Viime viikonloppuna käytiin Arabian katufestivaaleilla ja meininki oli mukava, vaikka porukkaa oli ihan tungokseksi asti. Takaisin kotiin päin kävellessä, käytiin katsomassa Helsingin yliopiston Viikin tilan lehmiä. Sitä ihmeteltiin, että onpa hassua kun on niin maaseutumiljöö, vaikka ollaan maantieteellisesti aivan keskellä Helsinkiä. Jotenkin sitä taas nousi kiitollisuus Taivaan Iskälle, että osasi antaa meille niin kivan kodin tähän elämäntilanteeseen. Helsingissä kaikkea lähellä, mutta kuiteski metsää ja luonnon rauhaa heti melkein kotiovelta lähtien.

Ravintolapäivän tarjontaa

Food Truck

Samaan aikaan katufestivaalipäivänä oli myös Ravintolapäivä, jolloin kuka vaan saa laittaa kojun pystyyn ja myydä itse tekemäänsä ruokaa, vaikka omalla takapihallaan. Maisteltiin mm. kolumbialaisia kääryleitä sekä fetajuustolihapiirakkaa.

Arabia

Katutaidetta oli monenlaista

Kirsikkapuita ja kirpparimyyntiä

Paikanpäällä oli myös kirpparimyyntiä, mutta jotenkin sitä ei jaksanut alkaa kirppailemaan, vaan mieluummin nautti muusta tarjonnasta. Käytiin katselemassa mm. taidenäyttelyä, kuunneltiin musaesityksiä sekä kahviteltiin kadunvarsikuppilassa ja nautitiiin myyjän itsetekemistä mokkapaloista.

Edellisenä päivänä uutisissa oli juttua, kuinka Suomenkin kaupunkikuvaan on jalkautumassa seinämaalaukset. Tällaiset talojen seiniin tehdyt taideteokset ovat kuulemma olleet vielä melko harvinaisia Suomessa. Saimme olla siis todistamassa tällaista historiallista hetkeä Arabian katufestareilla, kun taiteilija Jukka Hakanen viimeisteli näyttävää teostaan kahdeksankerroksisen kerrostalon päätyseinään. On kyllä hieno! Wau. San Franciscossa päästiin tällaisia seinämaalauksia enemmänkin näkemään ja on mahtavaa, että Suomikin avautuu tällaiselle taiteelle. Vaikken itse henkilökohtaisesti haluaisi tällaisia liikaa katukuvaan, mutta joissakin paikoissa ne piristäisivät. Tänne Arabiaan tämä teos sopii loistavasti ja maalaus on mielestäni muutenkin vallan huikea ja tähän katukuvaan oikein osuva.

Seinämaalaus

Taiteilija työssään

Vallila 1,5 km

Helsingin lehmät

Kauniita eläimiä

"Mikäpäs tässä on loikoilla"

Tässä tarinaa nyt tällä erää ja ensi kerralla taas vähän historian havinaa. Palataan Kalifornian kevääseen sekä jo aikaisemmin lupaamaani postaukseen ensimmäisistä päivistä Suomen maalla ja erityisesti aikaerosta toipumisesta.

Iloisia kesän odotuspäiviä kaikille!