Alcatraz

Alcatraz

Indians welcome

Hallintorakennuksen sisäänkäynti

Julian ollessa meillä, kävimme San Franciscossa shoppailemassa ja katselemassa nähtävyyksiä. Yksi juttu oli matka Alcatrazin saarelle. Reissu oli yllättävän antoisa, kaikin puolin. Paikan päällä saaressa sai kuunnella kuulokkeista tarinaa vankila-ajoilta ja se oli tehty erittäin mielenkiintoiseksi. Kerronta oli demonstroitu elämän äänillä ja välissä entiset vangit ja vartijat pääsivät myös kertomaan muistojaan.

Vartiotorni

Torni ja linnut

Jim Quillen

Itse saari oli yllättävän kaunis, se oli täynnä kauniita kukkia ja lintuja. Ilmakin oli parempi kuin osasimme edes toivoa. Vastaanottava opas sanoikin ilman olevan poikkeuksellisen lämmin San Franciscon toukokuulle.

Saarella olisi ollut vaikka kuinka paljon kuvattavaa, ja aika paljon kuvia otinkin. Se oli täynnä mielenkiintoisia kuvauskohteita, niin maisemallisesti kuin pienissä yksityiskohdissakin. Vanhat ränsistyneet ja osittain ruosteiset talot, palaneet rauniot, kauniita arkkitehtuurisia muotoja, erinäköisiä massiivisia portaita ja upea vanha muuri. Itsessäänkin nämä olisivat olleet mielenkiintoisia, mutta kun tähän lisätään vielä rikas lintukanta, upea sinisyyttä välkehtivä meri, jylhät kalliot ja kauniit värikkäät kukat ja vihreä, rehevä kasvillisuus. Oih! Siellä olisi voinut valokuvata vaikka koko päivän.

Kukat, raunio ja meri

Julian kanssa turistina

Kukkameri

Kaiken kauneuden lumoissa ei kuitenkaan pystynyt unohtamaan saaren karua menneisyyttä. Se todella on ollut aikoinaan yksi Yhdysvaltain pahamaineisimmista vankiloista. Jollain tavalla, kauniista ilmasta ja saaren kukkaloistosta huolimatta, saari huokui tätä entisajan kolkkoa historiaansa. Aivan kuin olisit voinut haistaa kuoleman ja pelon, vaikka kuinka yritit keskittyä kaikkeen siihen kauneuteen, mitä saari tarjosi. Viimeistään siinä vaiheessa tajusit mitä saari todella on ollut, kun astuit sisälle vankilarakennukseen. Kuuntelit kuulokkeista nauhoitettua tarinaa vankila-ajoista ja piirsit sielusi silmin eteesi kuvan sen ajan ruokailuista, vankilapaoista ja tappeluista.

Yksi mieleenpainuva kokemus oli vierailu alimman kerroksen eristyssellissä. Siellä saattoi haistaa kauhun ja epäinhimillisyyden jo pelkästään olemalla hetken suljetun oven takana, pilkkopimeässä, kylmässä ja kosteassa sellissä. Onneksi tätä vankilaa ei enää ole. Ei tällaiset olot ole ihmisiä varten.

Vanha auto

Jäänteitä intiaaniajoilta

Mikä tää on?

Upeita kuvauskohteita

Linnut viihtyvät

Se, mikä itselle tuli ihan uutena tietona Alcatraziin liittyen oli se, että vankilatoiminnan loputtua 1960-luvulla, hylätyksi jääneen saaren valtasivat intiaanit. Tällä tempauksella he vaativat Yhdysvaltain hallitusta kohtelemaan maan alkuperäisväestöä kunnioittavammin ja heidän tarkoituksenaan oli perustaa alueelle kulttuurikeskus. 

Myöhemmin saarelle saapui intiaanien lisäksi hippejä, asunnottomia ja muita aktivisteja. Miehitystä kesti 18 kk ja tänä ajanjaksona saaren rakennuksia tuhottiin ja vandalisoitiin. Saarella myös riehui tulipalo, joka tuhosi osan historiallisista rakennuksista, esimerkiksi vuonna 1854 rakennettu majakka vaurioitui pahasti.

Vanhoja rakennuksia

Jyrkkää nousua

Vankilarakennus ja majakka

Portaita

Kauniita yksityiskohtia

Tällä hetkellä Alcatrazin saari toimii turistinähtävyytenä ja siellä vierailee yli miljoona turistia joka vuosi. Me olimme aikaisimmalla aamulähdöllä ja porukkaa oli vähän vähemmän kuin myöhemmissä lähdöissä. Liput kannattaa ostaa ajoissa, jotta varmasti mahtuu lautalle mukaan!

Suosittelen jokaiselle käyntiä Alcatrazin saarella, jos tuolla päin liikuskelee. Kyseessä ei ole pelkkä vankilamuseo, vaan saari itsessään on hieno nähtävyys. Saari on yksi Yhdysvaltain suojeltu luonnonsuojelu- ja virkistysalue. Lauttamatka itsessään on myös toki elämys, kun pääset näkemään San Franciscon mereltä päin. Voit onnistua bongaamaan myös vaikkapa delfiinejä. Monenlaisia lintuja saarella ainakin pääset ihastelemaan.

Nyt saari on lintujen koti

Vankilasellejä

Asekaapin avain

"Alcatraz was never no good for nobody"

Yksi viimeisimmistä vangeista

Edellä oleva kuva yhdestä viimeisimmästä vangista, puhutteli minua, niin siellä, kuin nyt taas uudelleen. Jotenkin tämä kuva koskettaa. Ja vaikka en halua sääliä äärimmäisiin pahuuksiin syyllistyneitä ihmisiä, niin silti teen sen. En voi sille mitään. Jotenkin tässä kuvassa huokuu alistettu ja alaspainettu ihminen. 

Samaan aikaan nyt tätä kirjoittaessani mieleeni muistuu tositapahtumiin perustuva elokuva, Alcatraz - kohtaloni.  Elokuva kertoo orvoksi jääneestä pojasta, Henry Youngista, joka joutui Alcatraziin, vaikkei alunperin ollut syyllistynyt sen pahempaan kuin varastamaan ruokaa nälkää näkevälle siskolleen ja itselleen. Vankilan käytäntö ja tapa kohdella vankeja mursivat tämän nuoren miehen mielen, niin että hän sairastui henkisesti. Loppujen lopuksi hän kuoli vankilaan, todennäköisesti vankilan johtajan pahoinpitelemänä. Tai näin elokuvassa annettiin ymmärtää.

Elokuvan totuudenmukaisuuteen sen enempää kantaa ottamatta, on puhuttelevaa, että joidenkin ihmisten elämä on melkein kokonaan ollut tällaisissa oloissa elämistä. Eristysselliä, pelkoa ja väkivaltaa, ilman toivoa paremmasta. Samaan aikaan meillä toisilla on etuoikeus nauttia elämästä vapaana ja siunattuna. Käydä hienoissa ravintoloissa syömässä, matkustella maailman eri kolkissa ja käydä vain turistina vierailemassa tällaisessakin historiallisessa paikassa kuin Alcatraz ja jatkaa siitä sitten elämää niin kuin ei mitään. Kiitos vapaudesta ja kiitos elämästä. 

Eelis Alcatrazissa

Kaltereiden takaa avautui upea maisema

Saarelta näkyi San Franciscoon

Kuulokkeista kuunneltiin opastusta

Eelis jaksoi olla mukana

Kuulokkeista kerrottiin vankilan historiaa ja tarinaa, ne ohjasivat turistijoukkioita kulkemaan eri puolilla vankila-aluetta. Kertomuksen mukaan vangit saattoivat toisinaan kuulla kaupungista kantautuvaa musiikkia vankila-alueelle ja se oli suuri ilonaihe vankien yksitoikkoisessa elämässä. Jännällä tavalla saari ja vankila on ja on ollut niin lähellä kaupunkia, mutta kuitenkin täysin eristetty.

Eelis oli reissussa reippaasti mukana. Annoimme hänen jonkin verran konttailla pitkin vankilan käytäviä, kun tiedossa oli kuitenkin pitkä päivä vielä kaupungillakin ja konttaamaan juuri oppinutta on turha yrittää istuttaa koko päivää rattaissa.

Upea maisema ja ihana ilma

Väsy tuli

Takaisin kaupunkiin

Pier 33

Kaupunkiin takaisin palattuamme etsimme hyvän lounaspaikan ja suuntasimme San Franciscon keskustaan shoppailemaan. Iltapäivällä menimme legendaariseen Cheese Cake Factoryyn nauttimaan taivaallisista juustokakuista. Viva la vida!