Kotiinpaluu ja Gangstan ripuli

Uima-altaalla

Lupasin mahdollisesti palata vielä vuoden takaisiin, Suomeen paluu tapahtumiin. Joten tässä sitä nyt palataan :)

Viimeiset hetket Reddingissä olivat kiireiset. Piti hoitaa kaikenlaisia käytännön asioita; pankkitilien ja sähkösopimuksen ym. lopettamista, auton ja tavaroiden myyntiä, kämpän siivousta jne. Samaan aikaan nautittiin Kalifornian kevätsäästä hengaillen pääasiassa uima-altaalla ja jäätelöbaareissa ystävien kanssa sekä grillailemalla meidän terassilla. Päätös palata Suomeen tuntui oikealta, mutta samaan aikaan oli haikea heittää "hyvästejä" ystäville, joista suurin osa oli tulossa takaisin Reddingiin toiselle kouluvuodelle.

Rodeossa

Jukkis ja Eelis

Yksi tärkeä hoidettava asia oli Gangsta-koiran eläinlääkärikäynnit ja lupa lentomatkalle. Siinä olikin oma hommansa. Gangsta sai ekinokokkoosirokotuksen pari päivää ennen lentoa. En tiedä johtuiko se rokotuksesta vai mistä, mutta se sai elämänsä pahimman ripulin. Enkä nyt liioittele. Luulimme jo, että se kuolee. Koira raukka oli ihan voimaton eikä se syönyt kolmeen päivään mitään.

Redding ja Sundial Bridge

Ajaessamme maanantaina Reddingistä San Franciscoon, Gangsta aloitti kesken moottoritien uikuttamaan. Toisinaan se on tehnyt sitä samaa ihan vain muista syistä, emmekä nytkään olleet varmoja mistä kiikastaa. Koukkasimme kuitenkin kaiken varalta seuraavasta mahdollisesta rampista pois ja etsimme nopeasti paikan pysähtymiselle. Samantien kun Gangsta pääsi ulos, niin ripuli lensi! Onneksi pysähdyimme. Muuten olisi ollut "mukava" vuokra-auton siivousoperaatio ja aromikas loppumatka. Huh!

Gangstan ripuloinnin siivousta oli ollutkin jo pari päivää ihan tarpeeksi. Siinä vaiheessa tosin ei kämpässä enää ollut huonekaluja, niin ei tarvinnut pelätä niiden sotkeentumista, mutta sai muuten kyllästymiseen asti desinfioida lattioita ja seiniä. Tulipahan tehtyä kunnollinen loppusiivous.

Perhoset

Gangsta sai rokotuksen muistaakseni lauantaina ja maanantai-iltana se vasta oli halukas syömään. Lento oli tiistaina, joten siinä vaiheessa ruoan antaminen ei ollut enää suotavaa, mutta pakkohan sen oli antaa vähän syödä. Pelkäsin jo, että selviääkö se lentomatkasta ja onko se matkustuskunnossa ollenkaan. No kun ripulointi kuitenkin oli loppunut, eikä lentojen peruminen tuntunut viisaalta ratkaisulta, niin matkaan oli vain lähdettävä. Ja se selvisi lentomatkasta hengissä ja ripuloimatta.

Yllätyin, ettei se mitenkään kummallisesti protestoinut lentokenttää eikä häkkiin menemistä. Ajattelin, että sille olisi jäänyt jonkinlainen trauma edelliskerran pitkästä lentomatkasta ja olin jo henkisesti varautunut, että joudun sen työntämään väkisin häkkiin. Suomeen saavuttuamme se ei myöskään ollut mitenkään kummallisen pelokas, vaan odotteli melko rauhallisena häkissään (no siis niin rauhallisena kuin mitä kääpiöpinserin luonteelta nyt voi odottaa).

Bye bye Redding

Kotiin palaaminen oli kyllä muuten kaoottista. Viisi isoa matkalaukkua, kaksi käsimatkatavaralaukkua, iso käsilaukku (täynnä pääasiassa Eeliksen varavaatteita, vaippoja, ruokia ym.), kameralaukku ja Gangstan häkki sekä Eelis matkarattaissa. Mutta me selvittiin! Karu totuus oli vain se, että Jenkkien puolella oli hyvät ja isot kärryt ja lentokenttävirkailijat avuliaita niin Suomen puolella oli pikkuiset kärryt, ja ei avuliaat virkailijat. No valitettavasti kävi niin, että osa laukuista römähti kärryistä alas ja Gangstan sain pelastettua nipin napin tippumasta häkissään lattialle. Lentokenttävirkailijat vain katselivat nolona toiseen suuntaan. Aargh! Meinasi jo itku tulla. Eikö kukaan voi auttaa. Jonotin sitten infoon ja pyysin saisimmeko lainata henkilökunnalle tarkoitettuja kärryjä, joita oli infopisteen vieressä parkissa. Niihin laukut mahtuisivat hyvin. Neiti virkailija oli haluton niitä lainaamaan, vaikka oli nähnyt meidän epätoivoisen yrityksen laukkujen kanssa. En voinut uskoa sitä todeksi. Millä ihmeellä meidän oli tarkoitus päästä laukkujemme kanssa ulos, kun ei matkalaukkuja voinut ovista takaisinkaan palata hakemaan. Loppujen lopuksi neiti suostui, kun olin vannottanut, että aion jättää kärryt sisäpuolelle ovien eteen, enkä vie niitä parkkipaikalle. Jäi kyllä todella inhottava fiilis. Tervetuloa vaan Suomeen.

Kaikki nämä ikävät asiat kuitenkin unohtuivat kun astuimme ovista ulos ja siellä oli ystävät meitä vastassa. Hurraamassa kovaan ääneen tervetuloa Suomeen. Ihanaa! Enkä edes antanut nuivien ihmisten katseiden haitata iloani, vaikka joidenkin mielestä tällainen ilakointi ja äänekäs käytös on niin epäsuotavaa täällä "Jante-lain" omaavassa korrektissa Suomessa. Anteeksi tämä nihkeä vuodatus, mutta sellaiset olivat tuntemukset kun palattiin Suomeen. :)

Lentokentän leikkipaikka

Lentomatkasta vielä sen verran, että Eelis oli niin ihana ja helppo reissaaja. Pikkumies nukkui molemmilla lennoilla mukavasti, eikä ollut mitään ongelmaa minkään suhteen. Tällä kertaa tuli kyllä testattua lentokoneen pikkuruinen vessa kakkapyllyn pesemisessä, mutta ei siinäkään sen kummempaa. Vihjeinä tuon ikäisen kanssa matkustavalle voisin antaa, että kannattaa antaa mahdollisimman paljon liikkua ja tutkia ympäristöä lentokentillä, niin sitten koneessa tulee helpommin nukuttua. Korvien kipeytymisen estämiseksi olin kuullut neuvottavan imettämistä nousun ja laskun aikana. Tätä pyrinkin noudattamaan, mutta muistaakseni ainakin viimeisen laskun aikana Eelis nukkui, eikä siitä huolimatta korvat tainneet kipeytyä.

Mutta tässä tarinaa tällä erää. Ensi blogiteksteissä kerron vähän näistä ensimmäisistä päivistä Suomessa, aikaerosta ja mitä ruokia sitä olikaan ikävöinyt. Kysy rohkeasti jos haluat jotain tietää esim. matkustamisesta koiran tai lapsen kanssa, vastaan jos osaan ja muistan vielä. :)

Vikat päivät Reddingissä nukuttiin ilmatäytettävällä patjalla,
kunnes se poksahti...
ja "nukuttiin" sen jälkeenkin!