Vauva syntyi

Siinä ollaan seuraavana aamuna synnytyksestä

"Kalle"-vauva syntyi 9.1 maanantaina klo 16.35 raskausviikolla  40+3. Oltiin ensimmäinen yö laitoksella perhehuoneessa ja kotiuduttiin jo seuraavana päivänä klo 13 mennessä. Nyt ollaan opeteltu kotielämää uuden perheenjäsenen kanssa.

Kirjoitin heti silloin tiistaina ensimmäisen blogipostauksen mutta tämä bloggerin alusta jotenkin jumitti, enkä saanut sitä julkaistua. Sen jälkeen on sitten ollutkin muuta touhua :) ja kerran puolestaan tietokone ei suostunut toimimaan. No tässä nyt tulee jonkinlainen lyhyt päivitys ja seuraavan kerran saatte lukea tarkemmin synnytyksestä.

Nytkin vauva tuolla alkaa kitistä ja ilmoittaa, että haluaa äitin tissin. Ihana pikkumies- meidän lähes mustahiuksinen mohikaani. Mitat olivat 50 cm ja 3445 g.

Kätilöopistolla

Suomi 100-juhlavuoden vauva

Suomi 100-vuotta villasukat lahjaksi

Onnittelut Suomelle ja vauvalle

Tässä tullaan kotiin

Laskettuaika meni jo

Mä en olis ikinä uskonut, että tässä sitä vielä ollaan 41. viikolla raskaana! Perjantaina meni laskettuaika, eikä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta. Olin jo ollut niin varma, että tämä vauveli olisi jo syntynyt joulun aikoihin tai viimeistään uutena vuotena :D Mutta eipä sillä näköjään väliä mitä minä ajattelen ;)

Luin vau.fi:n sivuilta, että suurin osa vauvoista syntyy 38 + 2 hedelmöittymisestä, joten tänään olisi siis se hetki tai sitten jos mennään alkuperäisellä lasketulla ajalla, joka oli 7.1, se tapahtuisi huomenna :) No saa nähdä. Voihan se hyvin olla, että vielä viikonkin päästä tänne kirjoittelen kokonaisena ja alan jännittää, että tarvitseeko mennä käynnistykseen :0 Olen yrittänyt lopettaa odottamisen ja suunnittelun, vaan asennoitua, että tässä voi vielä mennä päiviä, mutta kuitenkin samaan aikaan asennoitua, että voi syntyä milloin vain. Ristiriitaista, mutta näinhän se menee. Turha stressata ja liikaa suunnitella vaan yrittää elää päivä kerrallaan.

Synnytykseen viittaavia oireita ei tosiaan kummemmin ole ollut. Välillä ollut pientä supistelua, mutta ne ovat hyvin rauhoittuneet levolla. Eilen näkökenttään ilmestyi väriläikkiä ja hetken päästä alkoi lievä päänsärky. Turvotustakin hiukan esiintyi, joten kerkesin jo miettiä alkavaa raskausmyrkytystä. Oireet eivät onneksi pahentuneet ja aamulla olikin jo normaali olo.

Tänään käytiin Porvoon saaristossa makkaran paistossa ja nauttimassa terapeuttisesta meren kohinasta. Tässä muutama kuva siltä reissulta.

Lumi on saapunut kaupunkiin!

Tämän päivän ikkunanäkymä

 Lumi on saapunut Helsinkiin! Lopultakin :) Ollaan nyt parina päivänä päästy poikien kanssa pulkkamäkeen ja riemu on ollut sen mukaista. Minusta ei tosin ole ollut kummoiseksi laskijaksi. Alkuun varovasti ähelsin itseni rattikelkan ja pulkan kyytiin Juhon kaveriksi, kunnes tajusin, että ehkä parempi jättää tämä touhu väliin, kun eihän sitä tiedä jos vaikka istukka irtoaa tai muuta ikävää tapahtuu jos johonkin tömähdän.

Sitkeästi pikku kaveri on masussa pysynytkin, vaikka olen ollut jo pitkään varma, että kohta se syntyy. Laskettuaika on nyt perjantaina, eikä mitään erikoisempaa merkkiä, että olisi sieltä kohtapuoliin tulossa, vaikka eipä se välttämättä kovin paljoa etukäteen mitään selviä merkkejä antele. 

Liitoskivut ovat nyt taas tänään, jonkun tauon jälkeen, palanneet! Tuntuu, että itku tulee kun vähänkin kävelee. En ymmärrä. Oisko syynä siihen se, että olen vetänyt pulkkaa tai rattikelkkaa. Kävelyä olen kokoajan jatkanut, eikä se joka kerta siitä ole erityisemmin ärsyyntynyt. Nyt olen taas niin kipeä, että ihan hirvittää. Muuten olo on ollut ihan hyvä. Ei närästystä eikä suonenvetoja. Untakin olen hyvin viime aikoina saanut. 

Viimeisiä päiviä mennään!

Ihana on ollut ottaa tämä joulun ja uuden vuoden aika ihan rauhakseen kotosalla. Nyt olen pikkuhiljaa aloitellut taas tekemään koulutehtäviä. Sain kaikki hyvin tehtyä ennakkoon jo ennen joulua mutta nyt olen alkanut taas tehdä juttuja vähän eteenpäin, niin jää sitten enemmän aikaa vauvan kanssa oleiluun, kunhan sieltä nyt ensin saapuu :) 

Viikon päästä on koulupäivä, joten saa nähdä menenkö sinne vielä kokonaisena pakettina, vai sattuuko synnytys siten, että parempi jättää tämä koulupäivä rästiin. Asiakkaita on tarkoitus tavata vielä ensi sunnuntaina mikäli nyt ei loppuviikosta synnytys koita. 

P.s Huomasin, että mulla on täällä blogissa väärä kellonaika, jonka takia myös päivämäärät ovat välillä vääriä - johtuu varmaankin siitä, että aloitin blogin Jenkeissä ja sen takia väärä asetus. En nyt heti löytänyt mistä sen saisi muutettua Suomiaikaan! Jos joku tietää niin saa antaa vinkin :)

Hyvää uutta vuotta!

Uuden vuoden aattona käytiin katsastamassa Suomi 100-vuottajuhlan avajaiset Töölönlahdella ja Kansalaistorilla. Käytiin alkuun RockkiMacissa vuoden viimeisellä hampparilla ja käppäiltiin siitä sitten katsomaan Pikku Kakkosen esitystä Oopperan ulkolavalle. Porukkaa oli ihan mukavasti, eikä lavalle oikein nähnyt kunnolla, mutta musiikki ilahdutti joka tapauksessa. Paikalla olisi voinut olla vaikka jotkut isot screenit, minkä kautta lavan tapahtumia olisi ollut helpompi seurata.

Pikku Kakkosen esitys Oopperan ulkolavalla

Lämpöasteita oli +7' C, joten kylmä ei ainakaan kenellekään meistä tullut. Pikku Kakkosen jälkeen käveltiin Hesperian puiston läpi Kansalaistorille ja käytiin Musiikkitalossa pyörähtämässä sekä Eduskunnan Pikku Parlamentissa.

Iltasanomien tv-toimittaja tuli kyselemään mikä Suomessa on hyvää. Nolo oli kun en meinannut keksiä siihen hätään mitään hyvää sanottavaa! Olin juuri kuunnellut Jukkiksen vuodatusta, että miksi haluaa Suomesta pois, niin pää oli täynnä vain näitä ei-kivoja asioita. :D Lopulta heitin toimittajalle, että no nämä 100-vuotis kemut on hauskat, ihmisillä hyvä fiilis. Ja se oli totta. Mahtavaa, että juhlavuosi aloitetaan näin. Olisi ollutkin kiva mennä varsinaiseen juhlaan Kansalaistorille vuoden vaihtuessa, mutta tyydyttiin katsomaan sitä televisioruudun välityksellä. Tosin osittain sen sisältö oli pettymys, joten ei jaksettu kokoaikaa sitä seurata, vaan kuunneltiin TV7:lta israelilaista ylistysmusiikkia :) Suomi 100:ssa oli välillä jotenkin vähän dissaava, epäkunnioittava asenne, mutta artistit olivat pääasiassa hyviä. Robin erityisesti :) Hänet me pääsimme jo päivällä lavalla näkemään kun harjoitteli illan esiintymistään.

Hesperian puiston valotaidetta

My Helsinki ja harmaa taivas

Illaksi yksi ystäväpariskunta tuli meille ja syötiin hyvin yhdessä ja katsottiin upeaa iltotulitusräiskettä olohuoneesta käsin. Ikkunoista kun näkee pitkälle keskustaan asti. Suomi 100-vuotisjuhlan rakettien väriloiste tuli siis kotiimme niin television kuin ikkunoiden kautta. Kiitollinen kuluneesta vuodesta, mutta odotan ensi vuoden olevan parempi <3

Hyvää uutta vuotta 2017!