Näillä mennään!

Aikaa viime kirjoituksesta on kulunut melkein vuosi. Takaisin Suomeen tultuamme mietin pitkään haluanko pitää enää blogia täällä asuessamme. Jukkiksen rohkaisemana olen kuitenkin valmis korkkaamaan tämän uudelleen. Uskon, että tämä tulee olemaan ilona niin meidän perheelle kuin muillekin lukijoille. Toivon, että tämä blogi rohkaisee jokaista elämään omaa elämäänsä nauttien tästä hetkestä, arjen tavallisuudesta ja sen ihmeistä ja ihmeellisyyksistä, mutta myös tavoittelemaan kuuta taivaalta ja olemaan vapaa unelmoimaan suuremmasta. Yes, näillä mennään! Hyppää messiin.

Meidän perhe on viime "näkemästä" kasvanut uudella tulokkaalla. Ihana Juho-poika syntyi joulukuussa. Pojille tuli ikäeroa puolitoista vuotta, joten on tässä hommaa riittänyt, etten sen puoleen tiedä olisiko minulla edes ollut aikaa blogin kirjoittamiseen. Touhua oli tietenkin myös uuden kodin etsimisessä ja sen sisustamisessa kun palasimme takaisin Suomeen, mutta katsotaan jos palataan niihin ja muihin menneisiin asioihin vielä myöhemmin. Nyt on koti kunnossa ja vauva-arki kahden pienen sekä vanhuuden höperön koiran kanssa lähtenyt mukavasti rullaamaan.

Uutta harrastustakin olen opetellut, nimittäin ukulelen soittamista. Soitin ostettiin kylläkin Jukkikselle, mutta jostain syystä se on vienyt minut mukanansa. Kuulemma vanhanakin on hyödyllistä oppia uusia asioita niin miksipä en sitten nyt minäkin. Olen yllättynyt miten hauskaa soittelun opettelu onkaan! Olen ihan innoissani :)