Eelis Amerikassa Kevät 2014

Hollywoodin hotellissa

Joulukuu 2013

On ollut kiva kun Suomesta on tullut ihmisiä meille kylään, eikä tarvitse vain skype-ruudun takaa heille hymyillä. Joululomalla tuli Jarno-setä. Maaliskuussa tuli Joona-poika ja hänen vanhempansa. Huhtikuussa tuli kummitätini Julia. Olen nauttinut kaikkien seurasta.

Joululomalla kävimme Etelä-Kaliforniassa Jarno-sedän kanssa. Se oli hauska, mutta pitkä ja toisinaan puuduttava matka. Muiden kanssa teimme retkiä vain tähän lähelle ja San Franciscoon. Lähialueen reissuja ollaan aika paljon isin ja äidin kanssa keskenämmekin tehty. Täällä on niin kaunis luonto ja mahtavat vaellusreitit. Isi on käynyt myös silloin tällöin kalassa ja pari kertaa ollaan äidin kanssa oltu mukana.

Joonan kanssa retkellä

Joonan kanssa ravintolassa

Vaunukävelyllä äidin, isin ja Jarno-sedän kanssa

Tykkään vaunuretkistä..

..vaikka tässä nyt olenkin vähän yrmeänä!

Isin kanssa pyörän kokeilua Santa Barbarassa

Retkellä

Olen 7 kk

Tässä yksi kaunis hoitotätini

Aika Amerikassa on ollut mukavaa. Olen saanut kuulla montaa eri kieltä, kun kaikki tulevat minulle omalla kielellään lepertelemään. Minulle on puhuttu tietenkin englantia, koska olemme Amerikassa ja olen aika paljon ollut vanhempieni mukana milloin missäkin. Olen myös reippaasti jäänyt seurakunnan ja kuntosalin hoitopaikkaan. Se on ollut mukavaa, koska siellä on ollut todella paljon leluja, toisin kuin meillä kotona. Niin hoitopaikoissa ne aina puhuvat englantia, ja olen opetellut sanomaan mama ja papa. Sitten olen kuullut jonkin verran ruotsin kieltä. Isin ja äidin tuntema pariskunta Ruotsista on katsonut minua pari kertaa kun isi ja äiti ovat olleet jossain ilman minua. Olen tykännyt tästä Malinista paljon, mutta hänen miehensä David jostain syystä pelottaa minua, ja olen aina huutanut kun hän on yrittänyt tulla minulle juttelemaan. Muitakin kieliä minulle on puhuttu, esimerkiksi saksaa, norjaa, tanskaa, espanjaa sekä intian jotakin kieltä. Suomen kieli on kuitenkin kaikkein rakkain ja sillä olen opetellut jo sanomaan äiti. Muitakin sanoja yritän perässä toistaa.                                

Äiti päivittelee, että olen kuulemma niin nopeasti kasvanut. Hän sanoo minun olevan aktiivinen liikkuja, joka haluaa olla messissä joka jutussa. Se kyllä pitää paikkansa. Tykkään olla kotona, mutta kyllästyn kyllä helposti. Kaipaan huomiota ja tekemistä. Elämä on niin paljon siistimpää nyt kun olen oppinut ketterästi konttaamaan ja kiikkumaan. Aikaisemmin oli vain niin tylsää makoilla lattialla ja yrittää saada äiti kotitouhuilta minua lattialle viihdyttämään. Harmi vain, että äidin mielestä ei ole yhtään kiva kun esim. yritän livahtaa ulko-ovesta pihalle tai tonkia vessanpönttöä. Sen mielestä minun pitäisi vain leikkiä joitakin tylsiä leikkejä. Kenkien syöminenkin on kiellettyä. Pistorasiasta olen pari kertaa saanut sähärin, mutta silti se minua vielä kiinnostaisi. Toisinaan jotkut jutut minua kyllä myös vähän pelottavat. Omituiset lattiat tai oudolta tuntuvat esineet varsinkin. Erityisesti Suomessa lahjaksi saamani pehmoleluapina ja myös soiva pupujussi ovat minusta todella friikkejä.

Täällä on isoja puita

Kalifornia look

Helmin kanssa pöydän alla

Kohta me tulemmekin jo takaisin Suomeen. Minulle on kerrottu, että siellä on kunnon talvi, ettei tarkene ohuissa fleecehaalareissa. Pipoa ja lapasiakin kuulemma pitää käyttää. Ja sukkahousuja! Täällä sukkahousut ovat vain tyttöjen juttu. Mutta kai minä niihin totun, jos on pakko. Lippistäkään kun en edes tykkää pitää. Olen yrittänyt monta kertaa heittää sen jonnekin pusikkoon äidin näkemättä, mutta en ole siinä vielä onnistunut. Ihmeen sitkeästi äiti on aina kääntynyt takaisin kun on huomannut sen uupuvan ja löytänyt sen aina, vaikka olen ollut varma, että tuolta se ei osaa katsoa.

Lippis

Tässä lyhykäisyydessään minun Amerikan matkan kuulumiset. On ollut mahtavaa olla täällä. Lentomatka vähän jännittää. Koneesta kun lähtee niin kova ääni ja myös se mietityttää miten pääsen siellä tarpeeksi liikkumaan. On tylsää vain istua sylissä. Toivon mukaan äiti ja isä antavat minun konttailla koneessa. Harmi, että yöaika sattuu olemaan vasta silloin kun olemme jo Saksassa. Olisi ollut niin helppoa vain nukkua koko pitkä lentomatka Amerikan mantereelta Eurooppaan. No kyllä minä selviän. On kiva tulla Suomeen ja nähdä teidät kaikki! Tämä reissu jää vain muistoiksi äidin ja isän mieleen, jotka on onneksi ikuistettu valokuvin ja minäkin pääsen siten tästä osalliseksi.