Based on a True Story: Eelis Amerikassa Syksy 2013

Eelis keväällä 2014

Minä, Eelis, olin vasta 2,5 kk vanha kun muutimme Kaliforniaan. Muuttopuuha Suomessa oli painajaista ja ajattelin, etteivät vanhempani saa sitä ikinä valmiiksi. Menimme nukkumaankin lentoa edeltävänä yönä aivan liian myöhään. Isi ja Pirjo raahasivat meidän perheen patjoja vielä jonnekin roskalavoille, vaikka kello oli jo yli 12 yöllä. Kun viimeinenkin loppusilaus asunnon siivouksessa oli valmista, pääsimme ihanien Pirjon ja Leenan luokse nukkumaan. Siellä meitä odotti muhkea iltapala, josta minä en tietenkään päässyt osalliseksi. Sain sillä välin nauttia rakkaan kummitätini hoivasta ja taisinpa siihen syliin melkeinpä nukahtaa.

Lentokenttä oli ihan hauska paikka, eikä lentokoneessa oleminenkaan yhtään jännittänyt. Huomasin, että lentokoneen vessat olivat niin pikkuruiset ja siellä heilui kovasti, joten ajattelin päästää äidin helpommalla, ja ajoitin kakkaamiset aina lentokentille. Siellä tämän asian hoitaminen oli meille molemmille miellyttävämpää.

Helsinki-Vantaalla

Tässä kuvassa ei näy se kuinka paljon meillä oikestaan oli tavaraa. Kuvassa on vain meidän käsimatkatavarat ja Gangstan häkki. Tästä uupuu kokonaan meidän kolme isoa matkalaukkua sekä vaunut. San Fransiscon lentokentällä äitiä ei edes näkynyt matkalaukkukasan takaa, kun hän työnsi kärryjä, minun ollessani isin sylissä, hänen työntäessä toista kärryä.

Kuvassa Gangsta-koiramme on vielä autuaan tietämätön edessä odottavasta lentokonematkasta. Voi raukkaa. Huomasin, että häntä lentomatka oli pelottanut enemmän kuin minua.

Lentokoneen kopassa oli hauska köllötellä

Motellielämä oli mukavaa

Ensimmäinen viikko asuttiin motellissa ennen kuin saimme asunnon. Motelli oli kuulemma edullinen, mutta siisti. Isillä ja äitillä ekat päivät meni aika pitkälti aikaerosta toipumiseen. He tuumasivat motellin olevan ihmeen rauhallinen, kunnes ensimmäisen kerran jaksoimme valvoa ilta kahdeksaa pidemmälle ja ulkona ollessamme he huomasivat, että täällähän pyörii kaikenlaista kamakauppaajaa. He olivat olleet autuaan tietämättömiä kaikesta tästä yösäpinästä, koska menimme aina niin aikaisin nukkumaan. No onneksi siitä ei mennyt kauaa, niin pääsimme muuttamaan omaan kotiin, vaikka ei minua mikään asia siellä motellissa häirinnyt tai pelottanut. Kaikki ihmiset olivat niin ystävällisiä ja tulivat aina minua ihastelemaan.

Uudessa kodissa

Gangsta vei aina minun peittoni

Äiti ei suostunut laittamaan tänne kuin tällaisia söpöjä kuvia, vaikka muunlaisiakin perhealbumistamme saattaa löytyä. Kerrottakoon vaikka sen verran, että alkuaika oli tietenkin paljon kaikenlaisten asioiden hoitamista ja järjestelyä ja melko paljon tuli sitten oltua kaupoissa ja kaupungilla, hoitamassa näitä asioita. Minä olin taipuvainen sen ikäisenä tekemään useat niskakakat päivässä ja aina sopivasti ajoitin ne näiden asioiden hoitamisen aikoihin, koska minusta näiden asioiden hoitaminen oli niin tylsää. Äiti sitten yritti pestä minua milloin minkäkin kaupan tai toimiston vessassa. Ne kerrat olivat haastavimmat, kun ei ollut edes hoitopöytää. Se onkin yllättävää miten harvassa paikassa täällä on hoitopöytiä. Äiti sanoi, että Suomessa näitä on useammassa paikassa. Äiti oli tietenkin varautunut näihin tapahtumiin runsaalla määrällä varavaatteita, mutta kerranpa minä onnistuin tekemään tällaiset vaatteiden sotkukakat niin usein, ettei edes kolmet varavaatteet riittäneet. No äiti kääri minut harsoihin ja vaippaan ja ajattelin jo, ettei kai hän jatka näitä asiajuttuja ja anna minun olla tällaisessa Tarzan-asussa kaikkien pällisteltävänä. Onneksi vanhempani jättivät jutut siltä erää siihen ja pääsin kotiin.