A Beautiful Mess

Juhon kanssa hassuttelua

Alkuvuodesta, kun Juho oli jo syntynyt, meillä oli tyttöjen ilta ja minulle profetoitiin *, että olen hiukset pystyssä nutturalla ja hassuttelen sellainen kahjo ilme naamalla. Olen, että kaikki on vähän kaaosta, mutta asenteella, että just siistii!

*(rukouksessa nousee juttuja, mitä toinen ajattelee Jumalan haluavan toiselle sanoa)

Tämä profetia on hyvin kuvannut tän kevään fiiliksiä :) Kahden pikkupojan ja vanhuuden höperön koiran kanssa ei ole tarvinnut miettiä, että mitenkähän sitä saa päivät kulumaan. Hiukset on todella pääasiassa olleet nutturalla pään päällä. Hyvä, että olen joinakin päivinä edes niitä harjannut. Paidat ja vaatteet ovat jo aamusta puklussa tai puurossa, lattiat näyttää välillä siltä, että äskenkö me muka just imuroitiin, ikkunat on täynnä rasvaisia pikkukäden jälkiä ja omien kynsien lakkaamisesta tai muusta naiseuden kauneus turhamaisuuksista tuntuu kuluneen ikuisuus.

Kaiken tän epäjärjestyksen ja jonkin sortin kaaoksen keskellä, sydämestäni kuitenkin kumpuaa suuri ilo ja kiitollisuus. Päivääkään en vaihtaisi pois. On tää vaan niin siistii, saada olla äiti kahdelle maailman ihanimmalle pikkupojalle ja asua rauhassa kauniissa kodissa keskellä vihreää Helsinkiä.

I love my life. I really do!