"Tänäänkin olisi hyvä päivä ihmeelle!"

Kerronpa yhden tositarinan. Olipa kerran ruotsalainen nuori aviopari, David ja Malin nimeltään. He kokivat johdatusta tulla Bethelin Raamattukouluun, Reddingiin. Tullessaan tänne heillä oli 1000 $ rahaa. Päivä, jolloin koulumaksu erääntyi, lähestyi. Heillä ei siis ollut tarvittavaa rahasummaa edes koulumaksuihin, saati muuhun elämiseen. Ja selvennyksen vuoksi mainittakoon, että Jenkeissä opiskeluviisumilla ei saa tehdä töitä! Eli jos rahaa koulumaksuihin ja elämiseen ei ole, niin se on bye bye. Seurakunta ei tee hyväntekeväisyys bisnestä tällä saralla; elätä koululaisia. No kävikin niin kummallisesti, että kun maksupäivä koitti, niin joku oli laittanut heidän tililleen 12 000 $. Siitä oli hyvä lähteä.

Syksy kului. Tuli joulu ja joku kuukausittainen tukija ilmoitti, ettei valitettavasti pystykään heitä enää taloudellisesti tukemaan. Se oli heille melkoinen takaisku, mutta tiesivät kuitenkin, että ei tässä mitään hätää ole. Päättivät luottaa Jumalaan. Kävi niin, että tuli päivä, jolloin tilillä oli enää 1 $ ja ruokavarastot tyhjät. He eivät vaipuneet epätoivoon, vaan kiittäen rukoilivat Jumalaa. Seuraavana päivänä tilille oli ilmestynyt 30 $ ja sillä iloisin mielin ruokaa ostamaan. "Läpimurto on tapahtunut!", he kiittivät.

Saapui seuraava päivä. David ajoi pyörällä pienryhmään ja sanoi Jumalalle, että tänäänkin olisi hyvä päivä ihmeelle. Hän parkkeerasi pyöränsä talon eteen, ja sattui huomaamaan pusikossa epämääräisen nipun. Hän katsoi sitä tarkemmin ja huomasi sen olevan täynnä 100 $:n seteleitä. Yhteensä 5200 $!!! Mitä ihmettä! Hän häkeltyynenä otti nipun ja kysyi talosta, että sattuuko joku tietämään näistä jotain. Kukaan ei tiennyt. David kysyi seurakunnan johtajilta asiasta, miten tällaisessa tilanteessa toimia. He rukoilivat asiaa ja jokainen oli sitä mieltä, että rahat olivat Davidin ja Malinin. Itse David ja Malin eivät kuitenkaan vielä uskaltaneet rahoja käyttää muuhun kuin pakollisiin ruokamenoihin. Viikon verran he odottelivat, ja sitten tuli rauha asian suhteen. Summa meni pitkälti laskuihin ja ruokaan. Yksi menoerä heillä oli koulun lähetysmatka, jonka he olivat valinneet sen mukaan mihin halusivat lähteä, eikä se ollut halvimmasta päästä.

Kaiken näiden taloudellisten ihmeiden jälkeen, heiltä uupui kyseisestä lähetysmatkasta vielä 900 $. Malin halusi kirjoittaa kaikista näistä taloudellisista ihmeistä heidän blogiinsa ja antaa sitä kautta kunnian Jumalalle. Eräs blogin lukija, tuttu, johon he eivät olleet viimeisen vuoden aikana olleet missään tekemisissä, laittaa heille viestiä ja kertoo laittaneensa 1500 $ heidän tililleen kattamaan lähetysmatka kulut ja vähän ekstraa. Ohhoh!

Eikä kauaa tästä niin eräs tyttö ilmoittaa, että jos he jäävät tänne vielä ensi vuodeksi, niin he saavat tämän tytön auton itselleen. Siis auton! Mistä näitä siunauksia oikein satelee? No taivaasta tietenkin.

Ja ettei tämä olisi liian yksitoikkoista, niin kerronpa vielä yhden ihmeen. Syksyllä kun he tulivat, niin he olivat etukäteen varanneet halvimman mahdollisen auton, jolla sitten ajella rannikkoa pitkin Reddingiin. He olivat sanoneet Jumalalle, että olisi tietenkin aika mahtava ajella avo mustangilla ja nauttia siitä käsin Kalifornian maisemista. Sanoivat ääneen, että eivät pahastuisi jos Jumala haluaisi heitä näin siunata. Ja mitäpä muuta siinä sitten kävikään, kuin että heidän vuokraamaan autoon ei ollut vapaana navigaattoria. Vuokrausfirma syvästi pahoittelee asiaa ja sanoo vain yhden navillisen auton olevan vapaana. He kysyvät suostuvatko ottamaan vaihdossa tämän auton ja maksamaan navin verran ekstraa. Ja tämä auto oli vuoden 2013 avo Mustang!! Hahhahhaa.

Aikamoista! Ja tämä tarina on tosi.

David ja Malin