Kevät on saapunut kaupunkiin! Ihanaa. Puut on kukassa ja ruoho vihertää. Lämpötila on kuin Suomessa heinäkuussa. Eihän tästä voi kuin nauttia :)

Suomentyylisestä kesäsäästä vai mistä johtuen ajatukset ovat pikkuhiljaa suuntautuneet tulevaan kesään. Ahh. Suomen kesä! Se on niin ihana ja kaunis. Ainutlaatuinen. Helsinkikin on kesällä kaunis. Meri ja Suomenlinna. Kauppatori ja Espa. Ihmiset niin rentoja ja iloisia. Joka puolella sopivasti vilinää ja terassit sekä puistot täynnä toisilleen juttelevia ihmisiä. Kaupunki ikään kuin herää henkiin pimeän ja kylmän talven jälkeen. Voin jo kuvitella itseni kesähepenissä Helsingin rantakuppiloissa ystävien kanssa ja Eeliksen istumassa rattaissa naama mansikassa ja ehkäpä jo vähän jäätelössäkin.

Aika täällä Reddingissä on ollut aivan mahtavaa ja sydän täynnä kiitollisuutta, että olemme tänne päässeet, mutta on se mahtava tulla takaisin Suomeenkin. Eniten odotan, että pääsee näkemään kaikkia ystäviä ja sukulaisia. Viettämään vaan aikaa ihmisten kanssa ja näkemään kuinka lapsoset ovat kasvaneet. Käymään ehkäpä Helsingin lisäsi Lappeenrannassa siskon perheen luona, Lapissa sukulaisten parissa, mutta ainakin Nurmeksessa. En malta odottaa, että mummit ja ukit pääsevät näkemään Eelis Onni Pekan ihan livenä, eikä vain skypen ja valokuvien kautta. On se sellainen ihana hurmuri poika, eikä sitä pääse samalla tavalla kokemaan ellei ihka elävänä näe kuinka se väläyttää kaikkien sydämet sulattavan hymynsä ja viipottaa menemään omalla tyylillään. Kesäaikaan se voi hyvinkin jo kävellä. Kontata se nimittäin jo menee hyvinkin ketterästi ja seisoo tukea vasten tomerana.
 

Kesää ajatellessa mieleen tulee myös väkisin Nurmeksen Parvajärven rantasauna. Valoisat yöt ja saunavasta. Voin melkein jo haistaa tuoreen koivun tuoksun ja nähdä itseni läiskimässä tuoreella koivuvastalla itikan syömiä jalkoja vasten ja pulahtamassa siitä sitten viileään järviveteen. Ihminen on rikas kun on tällaisia asioita ympärillä. Rakkaita ihmisiä ja luonto.

No mutta on tässä vielä tovi Suomen kesään. Ei varmaankaan niin elävänä mielessä teillä siellä Suomessa. Kuulin, että talvi tuli takaisin :) Kunnon pakkaset!

"Tänäänkin olisi hyvä päivä ihmeelle!"

Kerronpa yhden tositarinan. Olipa kerran ruotsalainen nuori aviopari, David ja Malin nimeltään. He kokivat johdatusta tulla Bethelin Raamattukouluun, Reddingiin. Tullessaan tänne heillä oli 1000 $ rahaa. Päivä, jolloin koulumaksu erääntyi, lähestyi. Heillä ei siis ollut tarvittavaa rahasummaa edes koulumaksuihin, saati muuhun elämiseen. Ja selvennyksen vuoksi mainittakoon, että Jenkeissä opiskeluviisumilla ei saa tehdä töitä! Eli jos rahaa koulumaksuihin ja elämiseen ei ole, niin se on bye bye. Seurakunta ei tee hyväntekeväisyys bisnestä tällä saralla; elätä koululaisia. No kävikin niin kummallisesti, että kun maksupäivä koitti, niin joku oli laittanut heidän tililleen 12 000 $. Siitä oli hyvä lähteä.

Syksy kului. Tuli joulu ja joku kuukausittainen tukija ilmoitti, ettei valitettavasti pystykään heitä enää taloudellisesti tukemaan. Se oli heille melkoinen takaisku, mutta tiesivät kuitenkin, että ei tässä mitään hätää ole. Päättivät luottaa Jumalaan. Kävi niin, että tuli päivä, jolloin tilillä oli enää 1 $ ja ruokavarastot tyhjät. He eivät vaipuneet epätoivoon, vaan kiittäen rukoilivat Jumalaa. Seuraavana päivänä tilille oli ilmestynyt 30 $ ja sillä iloisin mielin ruokaa ostamaan. "Läpimurto on tapahtunut!", he kiittivät.

Saapui seuraava päivä. David ajoi pyörällä pienryhmään ja sanoi Jumalalle, että tänäänkin olisi hyvä päivä ihmeelle. Hän parkkeerasi pyöränsä talon eteen, ja sattui huomaamaan pusikossa epämääräisen nipun. Hän katsoi sitä tarkemmin ja huomasi sen olevan täynnä 100 $:n seteleitä. Yhteensä 5200 $!!! Mitä ihmettä! Hän häkeltyynenä otti nipun ja kysyi talosta, että sattuuko joku tietämään näistä jotain. Kukaan ei tiennyt. David kysyi seurakunnan johtajilta asiasta, miten tällaisessa tilanteessa toimia. He rukoilivat asiaa ja jokainen oli sitä mieltä, että rahat olivat Davidin ja Malinin. Itse David ja Malin eivät kuitenkaan vielä uskaltaneet rahoja käyttää muuhun kuin pakollisiin ruokamenoihin. Viikon verran he odottelivat, ja sitten tuli rauha asian suhteen. Summa meni pitkälti laskuihin ja ruokaan. Yksi menoerä heillä oli koulun lähetysmatka, jonka he olivat valinneet sen mukaan mihin halusivat lähteä, eikä se ollut halvimmasta päästä.

Kaiken näiden taloudellisten ihmeiden jälkeen, heiltä uupui kyseisestä lähetysmatkasta vielä 900 $. Malin halusi kirjoittaa kaikista näistä taloudellisista ihmeistä heidän blogiinsa ja antaa sitä kautta kunnian Jumalalle. Eräs blogin lukija, tuttu, johon he eivät olleet viimeisen vuoden aikana olleet missään tekemisissä, laittaa heille viestiä ja kertoo laittaneensa 1500 $ heidän tililleen kattamaan lähetysmatka kulut ja vähän ekstraa. Ohhoh!

Eikä kauaa tästä niin eräs tyttö ilmoittaa, että jos he jäävät tänne vielä ensi vuodeksi, niin he saavat tämän tytön auton itselleen. Siis auton! Mistä näitä siunauksia oikein satelee? No taivaasta tietenkin.

Ja ettei tämä olisi liian yksitoikkoista, niin kerronpa vielä yhden ihmeen. Syksyllä kun he tulivat, niin he olivat etukäteen varanneet halvimman mahdollisen auton, jolla sitten ajella rannikkoa pitkin Reddingiin. He olivat sanoneet Jumalalle, että olisi tietenkin aika mahtava ajella avo mustangilla ja nauttia siitä käsin Kalifornian maisemista. Sanoivat ääneen, että eivät pahastuisi jos Jumala haluaisi heitä näin siunata. Ja mitäpä muuta siinä sitten kävikään, kuin että heidän vuokraamaan autoon ei ollut vapaana navigaattoria. Vuokrausfirma syvästi pahoittelee asiaa ja sanoo vain yhden navillisen auton olevan vapaana. He kysyvät suostuvatko ottamaan vaihdossa tämän auton ja maksamaan navin verran ekstraa. Ja tämä auto oli vuoden 2013 avo Mustang!! Hahhahhaa.

Aikamoista! Ja tämä tarina on tosi.

David ja Malin