 |
| I love the sound of the rain |
Leikkipuistoilut ovat myös jääneet vähemmälle. Olen halunnut keksiä jotain muuta tekemistä. Jos ollaan ulkoiltu, niin ollaan tehty jotain ihan muuta, syötetty sorsia, käyty metsässä, Eelis ajellut potkupyörällä tms. Kirkon musiikkikerhossa ollaan edelleen vierailtu. Viime sunnuntaina olikin muskarimessu, jossa Eelis ryhmänsä kanssa oli esiintymässä.
Aika paljon on tullut kyllä oltua ihan vain sisällä. Sateinen ja harmaa marraskuu ei ole oikein houkutellut ylimääräiseen ulkoiluun ja ollaan oltu vähän väliä myös kipeinä. Eelis on innostunut piirtämisestä ja alkanut seuraamaan Pikku Kakkosta. Muitakin sisätouhuja on kivasti keksinyt. Pikkuautot, legojen rakentaminen ja Brio-junarata ovat ehdottomat suosikit. Juhon kanssa touhuavat myös melko kivasti, aina silloin kun eivät kinastele. Eelis tykkää, että Juho on messissä, mutta toisinaan pikkuveljen mukana olo tarkoittaa sitä, että leikki ei mene niinkuin isoveli on ajatellut, vaan rakennelmat tuhoutuvat tai Eeliksen lempiautot ovatkin juuri ne mitkä kiinnostavat myös pikkuveljeä. Tällöin pikkuveljen seura ei olekaan niin kivaa. :) Yleensä ottaen vaikuttaa kuitenkin siltä, että heille on toisistaan enemmän iloa kuin surua tai kinaa. On ihana seurata kun he mennä touhottavat kahdestaan.
Juho on selkeästi päättäväinen pikkukaveri, joka hermostuu jos ei saa tahtoaan toteutettua. Taitavasti hän myös jo kiipeilee joka paikkaan, mutta osaa olla myös melko varovainen ja osaava niissä touhuissa. Tukea vasten myös jonkin verran jo kävelee, mutta muuten konttailu on edelleen se tapa millä mennään eteenpäin.
Ai niin ja ollaanhan me käyty seurakunnan mammapiirissä sekä pidetty meillä kotona yhteysiltoja. Joten sosiaalista elämää olen myös minä äiti onneksi saanut. Viime viikolla pääsimme myös pitkästä aikaa Jukkiksen kanssa treffeille kun kävimme katsomassa uusimman James Bondin.
Niin joo. Lupasin kertoa siitä maalle muutosta. Siitä pääset lukemaan omassa postauksessa, jonka kirjoitan heti seuraavaksi.
