Täällä sitä nyt ollaan ja Based on a True Story -blogikin lopulta aloitettu! :) Eihän siinä mennytkään kuin pari kuukautta. Päivät kuluu nopeasti ja tämä on ollut aina viimeisenä listalla. Alkuun asuttiin viikon verran motellissa kunnes saimme mukavan kaksion juuri siltä alueelta mistä olimme rukoilleet. Tästä on hyvä matka niin kouluun, seurakunnalle kuin joka paikkaan. Auton kuitenkin hommasimme koska Eeliksen kanssa pyörällä kulkeminen olisi mahdotonta. Toinen asia mitä asunnolta toivoimme oli, että lähistöllä olisi hyvät ulkoilumahdollisuudet ja niitähän tässä on. Heti oven edestä aukenee myös jonkinlainen metsikkö jossa menee polkuja ristiin rastiin ja siinä on helppo ulkoiluttaa Gangstaa niinä päivinä kun ei jaksa lähteä pidemmälle. Moni on Gangstasta kysynytkin, että miten sillä menee. Tämä viimeinen puoli vuosi on sille ollutkin yhtä muutosta. Ei ole tasaista sen vanhuuden päivät. Ensin Suomen kodissa oli remontti pitkin kevättä, sitten taloon muutti vauva ja pian olikin lähtö Atlantin yli Amerikkaan. Kuukauden verran totutettiin sitä lentokonehäkkiin, johon se tottuikin herkkupalojen ansiosta. Tosin ei varmaan missään vaiheessa ajatellut joutuvansa olemaan siellä yli 16 h:a. Olin kauhuissani, että selviääkö toinen elämänsä ensimmäisestä lentomatkasta edes hengissä. Eläinlääkäri vaan totesi, ettei matka onneksi ole tuon pidempi! ;-D Vain 16 h! No selvisi se siitä hengissä, mutta saa nähdä suostuuko enää takaisintulomatkalla menemään häkkiin kun osaa jo odottaa mitä on edessä. No muutokset ei Gangstan osalta siihen loppuneet. Uuden maan kuumuus ja erilaiset hajut sekä vieras kieli ;-) Isoin muutos taisi kuitenkin olla oma sänky. Viimeiset 11 vuotta se on nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä mutta ei nuku enää! Tilasimme uuden King Size -pedin, että mahtuu sitten koko perhe hyvin yhteen sänkyyn. Emme vaan osanneet arvioida, että täällä sängyt ovat niin korkeita, että niihin tarvitsee melkeinpä tikkaat! Ei mitään toivoa, että Gangsta pääsisi siihen hyppäämään. No sille hommattiin sitten oma pieni sänky ja näyttää siinä nyt hyvin viihtyvän. No se Gangstan kuulumisista!
Eelis voi myös hyvin. Kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Ei ole enää se pieni vastasyntynyt käärö, joka kannettiin kotiin Kättäriltä kesäkuussa. Täällä vauvojen ihastelu ei ole näköjään miehillekään tavatonta. Suomessa on vähän harvinaisempaa, että esim. nuoret miehet tulisivat vauvaa ihastelemaan, mutta täällä se näyttää olevan ihan tavallista. Ihmiset ovat muutenkin ystävällisiä. Joku joskus sanoi, että jenkit ovat ystävällisiä small talk:kaajia, mutta etteivät sitten oikeasti ole kiinnostuneita. No suomalaiset ehkä sitten ovat kiinnostuneita kun tutustuvat, mutta ei se huono tapa olisi osoittaa sitä ”pinnallista” ystävällisyyttäkin :D Viimeisin kokemus kesällä Itiksen kaduilta oli kun töistä pyöräilevä mieshenkilö huutaa, että onko sun koiralla v#¤#¤# pyörä!! Kun koira oli vain ja yhtään valehtelematta 5 cm:ä pyöräkaistan puolella. Täällä kun olen törttöillyt väärällä puolen kävelykatua vaunujen ja koiran kanssa niin ihmiset hymyilevät ja juttelevat niitä näitä ystävällisesti ja jopa pyytävät anteeksi, että ovat tukkeena, vaikka itse olisin ollut väärän kaistan käyttäjä. No ehkä se on vain tämä Reddingin kulttuuri :)
On ollut hauska huomata miten suuri merkitys tällä seurakunnalla on kaupungin ilmapiiriin ja elämään. Menee melkeinpä minne vaan, (pankkiin, kuntosalille, kampaajalle..) niin ihmiset tietävät Bethel -seurakunnan ja maine ja arvostus on korkea. Moni arvostaa seurakuntaa ja sen vaikutusta kaupungille. Joukkoon mahtuu myös niitä joita seurakunnan toiminta kuitenkin myös hiukan pelottaaa. Onhan esim. rukouksella parantumiset toki pelottavan kuuloista. Kaikki paikalliset myös jo osaavat odottaa, että ulkomaalaisen syy Reddingissä vierailuun on todennäköisimmin juuri tuo Raamattukoulu. Bethelin School of Supernatural Ministry:ssä opiskelee tänäkin vuonna oppilaita yli 40 eri maasta. Oppilaita on joka maanosasta, Etelämannerta lukuuonottamatta. Yhteensä ensimmäisen vuoden opiskelijoita on toista tuhatta.
Tässä nyt ensimmäiset terveiset näin blogin muodossa. Tulemme tänne kirjoittelemaan epäsäänöllisen säännöllisesti, tavoitteena kuitenkin jotain ainakin viikottain laittaa. Tullaan kirjoittelemaan ihan arkipäivän kuulumisia. Eniten kai teitä kiinnostaa Eeliksen kuulumiset ja kuvat mutta myös seurakuntaelämästä kiinnostuneet varmasti haluavat kuulla myös mitä sillä rintamalla tapahtuu. Joten tullaan postaamaan tänne kaikenlaista yli- ja aliluonnollista maan ja taivaan väliltä. Kommentit, kysymykset ja teidän kuulumiset ovat erittäin tervetulleita niin tänne blogiin, sähköpostiin, skypeen tai miten vaan sähköisessä tai kirjallisessa muodossa. Vanhanaikaisia paperiversioita saa myös lähettää!! Tai tulla vierailemaan ihan livenä ”lihan ja veren” muodossa tai vaikka henkenä leijailla sieltä tänne.
Mutta kertokaa mitä sinne kuuluu? Ja onko jotain mitä haluatte meidän erityisesti kirjoittavan?
